Kirja kertoo rikkaasta ja omituisesta suklaatehtailijasta Villi Vonkasta, joka piilottaa suklaatehtaansa tuotteisiin viisi kultaista pääsylippua. Noilla pääsylipuilla viisi lasta ja heidän vanhempansa pääsevät tutustumaan hänen kauan ihmisiltä suljettuna olleeseen suklaatehtaaseensa yhdeksi päiväksi. Päivän aikana opitaan monenlaisia tärkeitä läksyjä, ja yksi toisensa jälkeen lapset putoavat pois pelistä. Jäljelle jäänyt kirjan päähenkilö, köyhä Jali-poika voittaa lopulta satumaisen yllätyspalkinnon. Suklaatehtailija Villi Vonkan hahmo perustuu löyhästi Dahlin kotikaupungin merkittävään Cadburyn perheeseen.

Elokuvan viralliset kotisivut
http://wbads-70.vo.llnwd.net/e1/wbmovies/charlie/flashsite/index.html

Eräs arvostelupätkä leffatykki.com
nimimerkki: John Christopher Depp II

Jali ja suklaatehdas on erittäin taitavasti tehty aikuisille suunnattu satu, eli siis noudattelee Burtonin aiempia tuotoksia. Täytyy sanoa, että Tim Burton on valtavan taitava omassa ammatissaan. Ei aikuisille suunnatut elokuvat tarvitse aina olla vakavahenkisiä todelliseen maailmaan perustuvia, vaan tällainen satumaailman seikkailu varmasti maistuu monelle aikuisellekin. Vaikka elokuva myös dubattiin suomeksi (karseata, en suosittele kenellekään) selkeästi lapsikatsojia ajatellen, en luonnehtisi tätä millään tavalla pelkästään lastenelokuvaksi. Se voi ehkä ulkoisesti näyttää lasten elokuvalta, mutta suurin osa elokuvan asioista on suunnattu aikuisille, ja menee varmaankin lapsosilta ihan ohi.

Jokaiseen satuun kuuluu tietenkin opetus. Niitä löytyy tästäkin elokuvasta. Katsoessani elokuvaa kolmatta kertaa mieleeni nousi David Fincherin ohjaama elokuva Seitsemän. Tässäkin elokuvassa käsitellään joiltakin osin kuolemansyntejä ja niiden aiheuttamaa pahaa karmaa. Jalissa ja suklaatehtaassa kuolemansynneistä on edustettuna mässäily, ylpeys, ahneus, viha ja kateus. Kuten kaikki varmaan tietää, näitä syntejä tulisi välttää, ja elää kunnollista, nöyrää ja hyväsydämmistä elämää. Tämä onkin yksi elokuvan tärkeimmistä opetuksista.