Lauantaina 6.8.2011:Toista tulee kaksi vuotta minun elämäni parhaasta konserttista eli Madonna Helsingin Jätkäsaaressa. Jota muistelen katsomalla ja kuuntelemalla kyseisen konserttin CD/DVD:Deetä. Miten te muut ajattelitte muistella kyseistä asiaa?
Samoin, voisi jopa sanoa että elämäni parhaasta päivästä... Noh, kaverit saavat lukea Madonna muisteluja facebookista kokopäivän ja niin tulee tapahtumaan aina 6.8! Madonnaa kuuntelen ja Helsingin keikan taltiointeja tulee katsottua. Ikävä on!
Minulle tulee päälimmäisenä mieleen Madden konsertista se ärsytys/suru, kun en itse ollut paikalla. Mutta kaiken sen media ryöpytyksen avulla, sain Madonnasta kunnon otteen ja oikeasti löysin Hänet.
Tänään voisi tosiaan kuunella S&S-kiertueen matskua, mutta DVD:tä en kerkeä katsomaan. Ja on jotenkin outoa, että siitä on kulunut kaksi vuotta, tuntuu kuin se olisi ollut ihan vasta. (:
Tänään voisi tosiaan kuunella S&S-kiertueen matskua, mutta DVD:tä en kerkeä katsomaan. Ja on jotenkin outoa, että siitä on kulunut kaksi vuotta, tuntuu kuin se olisi ollut ihan vasta. (:
Niinpä!
ps. omaan madonna-juhlintaani ei kuulu mitään erityisempiä, vähän fiilistelyä ja lauleskelua ja tietysti madonnan musaa.
Lämmöllä konserttipäivää olen koko päivän muistellut, vaikken ole kiertuetta katsellut/kuunnellut lainkaan (toki onhan tässä vielä päivää jäljellä...). Vaikka mulla oli C-lippu, seisoin lähes koko päivän samalla paikalla sen pahemmin liikkumatta, käräytin olkapääni siinä hirveässä auringon paahteessa ja sain taistella paikastani tovin jos toisenkin, päivä oli silti unelmien täyttymys. Sain mielestäni C-alueen parhaimpiin kuuluvan paikan (C- ja B-alueen rajalla, lava oli suoraan edessä), koko konsertin ajan oli loistava näköyhteys lavalle. Kyllähän siinä kaikki päivän kärsimykset unohtui, kun Madonna vihdoin seisoi muutaman metrin päässä.
Kylläpä kaksi vuotta kuluu nopeasti. Edelleen sen muistaa kuin se olisi ollut vasta hetki sitten. Ehkä paras kesä ikimuistoihin. Tallinna 4.8 - Helsinki 6.8
__________________
Every scar that you try to hide. All the dark corners of your mind. Show me yours and I'll show you mine. Let me love you from the inside out...
Olin jo hetken odottanutkin tuota vuosipäivää ja katsoin eilen illalla S&S-dvd:n ja söin herkkuja! Kiva että siitä on jo kaks vuotta, niin nyt voi jo alkaa odotella iloista jälleennäkemistä ens kiertueella!
Vaikea kuvitella, että keikasta on kulunut jo 2 vuotta! Aika on kyllä mennyt nopeaan. Itse muistelen keikkaa suurella lämmöllä.
Itselläni oli C-alueen lippu ja olin catwalkin päästä katsoen viistosti oikealla, ihan kiinni C- ja B-alueen välisessä aidassa. Näin konsertin kokonaisuudessaan erinomaisesti ja Madonnakin näkyi yllättävän hyvin (vaikka vähän väliä seurasin konserttia myös screeneiltä). Itseäni on jääny harmittamaan, se että siinä vierestäni päästettiin paljon väkeä B-alueelle, kun se oli niin tyhjänä, mutta itse en älynnyt sitä tarpeeksi nopeasti. En valita (pääasia oli se, että pääsin konserttiin!), mutta silti vähän tympäsee. Myöskin koko ajan ihmisiä yritti kiilata eteeni, mutta onneksi omaan hyvät kyynärpäät, niin sain pidettyä paikkani
Konsertti oli ehkä parhaimpia hetkiä elämästäni, koko päivä oli hyvinkin tunnerikas. Toivon, että Madonna tulisi vielä Suomeen, niin saisi kokea uudestaan sen ainutlaatyuisen tunteen, mitä en muualla (edes Gagan keikalla, vaikka pidänkin sitä oarempana) ole kokenut! Juhlistin päivää katsomalla kuvia keikalta ja kuuntelemalla S&S-kiertueen audioita.
-- Edited by Get Stupid on Monday 8th of August 2011 04:05:19 PM
Tuntuu kuin keikka olisi ollut vasta pari viikkoa sitten. Oli kyllä yksi elämäni parhaista päivistä ! Olin C-alueella, mutta tunnelma oli todella ihana ja näin kyllä Madonnan melkein koko ajan ! 06.08.2011 kuuntelin S&S audioita, mutta en ns. ''pyhittänyt'' madonnalle päivää !
En muista tehneeni lauantaina mitään erityistä. Madonna-paitaa pidin päälläni aamulla, mutta en muistanut siihen verhoutuessani merkkipäivää.
Se Madonnan paita jonka ostin sieltä konsertista on minulle melkein tärkeämpi kuin itse konsertti. Pidin sitä lukiossa suhteellisen usein. Se oli minulle tuolloin tavallaan kuin jonkinlainen risti. Monet muut pojat pitivät yllään jotain cooleja bändipaitoja, kun itse pukeuduin rohkeasti Madonnaan ja ilmoitin siten kaikille olevani poppari, vaikka soitin aina omalla aamunavausvuorollani pääasiassa raskasta musiikkia. Minut pitää tuntea vähän lähemmin, jotta tajuaa ylipäätänsä miten tajuttoman ristiriitainen ihminen minä olen...
Se paita oli kuitenkin Fruit of Loomin tuote, ja pelkäsin sen menevän täysin pilalle pesussa. Siksi vältin sen likaamista, ja etenkin siihen hikoilemista. Sinällään tämä oli vaikeaa, koska materiaali oli kumman hiostavaa. Suojelin paitaa suorastaan koomisesti, samalla kuin rikoin yhtä sun muuta paljon arvokkaampaa. Nyt olen pessyt sen jo pari kertaa, mutten toisaalta käytä sitä kuin harvoin kotona. Ehkä Madonnan seuraavan tulemisen myötä MIEHILLE suunnitellaan hieno fanipaita. Hard Candy tuntui tässä suhteessa palvelevan enemmän naisia, mutta hehän niitä paitoja varmasti enemmän käyttävätkin.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."