Madonna Foorumi - Finland

Members Login
Username 
 
Password 
    Remember Me  
X-Static Process → Madonna Foorumi Finland → Candy Shop - Uutisia Madonnasta → COADF arvostelut Suomessa!?
 

Topic: COADF arvostelut Suomessa!?

«First  <  1 2 3 4 5 … 7  >  Last»  | Page of 7  sorted by
jesus
Candy Perfume Girl
Status: Offline
Posts: 256
Date: Nov 23 16:05 2005

RE: COADL arvostelut Suomessa!?
Permalink  
must ne sanat on hyvät sekä american life että i love ny.musta mukana aika viljava annos huumoria.

__________________
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 23 19:57 2005
Permalink  

jesus wrote:
must ne sanat on hyvät sekä american life että i love ny.musta mukana aika viljava annos huumoria.


Minusta etenkin American Lifessa on ihan järjettömän kömpelöt lyriikat. Oikein nolottaa Madden puolesta, kun niitä kuuntelee. ILNY ei muuten vaan toimi. Tiedän kyllä, että hauskaksi ja ironiseksi ne on tarkoitettu, mutta ei vaan onnaa.

__________________
jesus
Candy Perfume Girl
Status: Offline
Posts: 256
Date: Nov 23 20:29 2005
Permalink  
okei pakko sen verran nöyrtyä et onhan niitä nokkelampiakin sanoituksia tullut kuultua joissa myös huumoria ja ironiaa mukana ilman että pointti on niin ilmeinen mutta se mitä muutaman ihmisen kuulin american lifen aikoihin puhuvan kahvilassa kappaleesta oli siinä mielessä surullista että en tiedä kuinka rautalangasta vääntäen joillekkin ihmisille pitäisi asiat kääntää. (aah..ihana huomata stokkalla olevansa tuntemattomia teinejä fiksumpi..) human nature on mielestäni edelleen yksi parhaimmista vaikka senkin sanat on niin tai ei paljoa tarvii miettii mitä halutaan sanoa kaiken kohun jälkeen mutta silti sanat ei ole kornit.sitten taas mietin sitä että koska uusi levy on niin kevytmielinen suurimmalta osalta että onko se vaikuttanut sanoituksiinkin siinä määrin että tietty .. hakee sanaa.. "typeryys" (?) on täysin tietoista?tai siis varmaan tottakai on tietoista mutta lähinnä ettei ole edes koitettu liikoja kätkeä ironian alle?onhan like it or not aika suoraa tilitystä sanojensa puolesta.

mut nyt kun levyä on tullut hinkattua läpi viikon aikana muutaman kymmentä kertaa alkaa selvästi erottua jyvät akanoista.edelleen levy on mielestäni loistava mutta muutama kappale on jo jotka mieluummin skippaan.

__________________
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 23 22:27 2005
Permalink  
Se on jännää, miten Human Naturessa läppä toimii, American Lifessa ei. Siis vain kaksi esimerkkiä mainitakseni. Ero toimivan ironian ja laimean muka-hauskuuden välillä on hiuksenhieno. Itselläni AL:ssa ja ILNY:ssa tökkivät lapselliset ja kornit loppusoinnut. Latte - shotte, New York - dork, Mini Cooper - super dooper. Ei jumalauta, ei vaan natsaa.

COADFin sanoitukset ovat suurimmaksi osaksi ihan asiallisia, parissa biisissä (Future Lovers, Forbidden Love) jopa oikeasti hyviä. Ei diskomusassa mitään yleviä lyriikoita tarvitse olla, mutta esimerkiksi Hung Upin ja Sorryn riimittely jostakin syystä toimii kaikessa pinnallisuudessaan, toisin kuin ILNY:n.

Se on upea levy, mutta toisella puoliskolla meno vähän hyytyy. Mua häiritsee, että ILNY on ympätty alkupäähän niiden mielettömän hienojen biisien keskelle. Onneksi on skip-nappula.

(Eipä taas yhtään mennyt off-topiciks.)

__________________
jesus
Candy Perfume Girl
Status: Offline
Posts: 256
Date: Nov 24 08:42 2005
Permalink  
(oon niin samaa mielt sun kans monest asiast ziggy kuten COADF sanoist mut en osaa käyttää tuota quote-juttua jotenki niin hienosti..)

sitä just koitin sanoa kans miten veteenpiirretty viiva on toimiva ironia ja ei-toimiva.kun taas yleisesti musta american life levyn kappaleissa suurimmassa osassa tois loistavat sanat. (jos ei nyt puhuta AL;stä joskin nekin sanat toimii muuten paitsi räpin osalta notkahtaen..)mut kaikesta huolimatta rn edelleenkään skippaa uudelta levyltä ILNY mutta muutaman kipalen sieltä enemmän loppupuolelta.ja edellen musta AL:n räppi on vaan niin hyvä.ei siis sanoituksen mestarinäytteenä vaan ehkä siinä jonkinasteinen camp-aspekti mukana mun kohdalla.musta se on vaan hyvä läppä.

tai sit kyse voi olla siitä et human nature niin paljon suorasukaisempi et toimii siks niin hyvin.en tiiä.

yleisesti pidän madonnan sanoituksist koska ne tai sis monet niistä on hyvinkin tulkinnanvaraisia merkityksineen ja tottakai on omat vahvat mielipiteet mistä ne kertovat ja mitä niillä halutaan sanoa.onha like prayer selkeästi kaksimerkityksinen ja rivo jos haluat sen niin tulkita ja inside of me aukes mulle vasta ihan viime vuosina tosin en o koskaan pitäny bedtime storiesia mitenkään loistavana levynä mistä tuli kätevä aasinsilta tähän sanoituskeskusteluun.musta taas survival ei o läheskään niin hieno biisikuin human nature (sanojen puolesta) vaikka tavallaan sivutaan samoja teemoja.

secret on hieno biisi ja video on upea,madonna on niin kaunis siinä..

(ehkä hiukan off topic joo mutta kun on niin paljon sanottavaa..)

__________________
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 24 10:35 2005
Permalink  
Survival ja Like It Or Not on molemmat sellaisia köyhän miehen Human Nature -versioita. Kaikissa kolmessa biisissä on sama viesti, mutta Human Naturessa juuri sen suorasukaisuuden takia tulee tehokkaimmin esille.

Secret on loistava. Senkin sanoja on muuten tulkittu yli, ali ja poikki. Jostakin luin teorian, että se kertoo heroiinista ja masturbaatiosta, ja väite oli vieläpä perusteltu erittäin vakuuttavasti.

American Life -albumin sanoituksista vielä sen verran, että onhan niissä hetkensä (Interventionissa esimerkiksi on tosi kauniit sanat), mutta välillä tuntuu, että Madde on oikeasti mennyt sieltä, missä rima on matalin.

"I can feel bad when I get in a bad mood"
"My father had to go to work, I used to think he was a jerk"

Ja niin edelleen. Niin latteita ja juosten kustuja riimejä että niskavillat nousee.


(Bedtime Storiesilla ja True Bluella on se yhteinen piirre, etteivät ne ole kovin kummoisia albumeja, mutta sinkkubiisit ovat älyttömän hyviä. Näin sivuhuomautuksena.)

-- Edited by ziggy at 10:40, 2005-11-24

__________________
wenla
Superstar
Status: Offline
Posts: 766
Date: Nov 24 11:16 2005
Permalink  

ziggy wrote:

American Life -albumin sanoituksista vielä sen verran, että onhan niissä hetkensä (Interventionissa esimerkiksi on tosi kauniit sanat), mutta välillä tuntuu, että Madde on oikeasti mennyt sieltä, missä rima on matalin.

"I can feel bad when I get in a bad mood"
"My father had to go to work, I used to think he was a jerk"

Ja niin edelleen. Niin latteita ja juosten kustuja riimejä että niskavillat nousee.



No mutta minusta tuon American Lifen dissailukin on monelta osin varsinkin valtamediassa mennyt jo yli. Olihan se räppiosa ensimmäisellä kuuntelukerralla aivan kammottavan kuuloinen ja rupesi suorastaan naurattamaan, mutta nykyään kuunnellessa mä suorastaan odotan sitä. Vähän niinkuin sanoit Madonnan olevan kokonaistaideteos, niin ihan sama musta pätee American Lifeen. Se kappale itsenäisenä on sinänsä aika typerä mutta yhdistettynä kontekstiin minusta toimii erinomaisesti. Koko levystä tykkäsin. Toisin kuin Musicistä mutta en nyt mene siihen...
En mä nyt sanoisi että on menty sanoituksissa aidan matalimmalta kohdalta, mutta ehkä kiinnitetty enemmän huomiota musiikkiin ja ehkä jotenkin huomiokeinona käytetty näitä "kökköjä" riimejä...mene ja tiedä.

Hienosti muuten karannut tämä topic jonnekin sivuraiteiden luvattuun maahan!

__________________
Save your soul, little sister
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 24 11:38 2005
Permalink  

wenla wrote:

ziggy wrote:

American Life -albumin sanoituksista vielä sen verran, että onhan niissä hetkensä (Interventionissa esimerkiksi on tosi kauniit sanat), mutta välillä tuntuu, että Madde on oikeasti mennyt sieltä, missä rima on matalin.

"I can feel bad when I get in a bad mood"
"My father had to go to work, I used to think he was a jerk"

Ja niin edelleen. Niin latteita ja juosten kustuja riimejä että niskavillat nousee.



No mutta minusta tuon American Lifen dissailukin on monelta osin varsinkin valtamediassa mennyt jo yli. Olihan se räppiosa ensimmäisellä kuuntelukerralla aivan kammottavan kuuloinen ja rupesi suorastaan naurattamaan, mutta nykyään kuunnellessa mä suorastaan odotan sitä. Vähän niinkuin sanoit Madonnan olevan kokonaistaideteos, niin ihan sama musta pätee American Lifeen. Se kappale itsenäisenä on sinänsä aika typerä mutta yhdistettynä kontekstiin minusta toimii erinomaisesti. Koko levystä tykkäsin. Toisin kuin Musicistä mutta en nyt mene siihen...
En mä nyt sanoisi että on menty sanoituksissa aidan matalimmalta kohdalta, mutta ehkä kiinnitetty enemmän huomiota musiikkiin ja ehkä jotenkin huomiokeinona käytetty näitä "kökköjä" riimejä...mene ja tiedä.

Hienosti muuten karannut tämä topic jonnekin sivuraiteiden luvattuun maahan!


Itse en ole missään vaiheessa pitänyt American Lifesta (albumista tai biisistä). Minusta se on väsynyt, kalsea ja itsekeskeinen levy. Niinäkin hetkinä, kun Madonnan pop-nerous välähtää hyvän melodian muodossa, se on tapettu jääkylmällä tuotannolla (Love Profusion). Monet biisit tuntuvat olevan enemmänkin hälyäänien ja melodiapätkien yhteenliimattua sekamelskaa kuin oikeaa musiikkia.

Kuitenkin se on osa Madonnaa. Se "piti" tehdä, koska muuten ei oltaisi nyt siinä, missä ollaan (siis Madonnan suhteen). Tähän väliin tarvittiin epäonnistuminen, koska muuten Maddella ei nyt olisi samaa kaiken alleen jyräävää näyttämisen halua.

Tarvittiin myös tuollainen hieman saarnaava ja tylsäkin vaihe, jolloin kaikki ehtivät ajatella että en jaksa enää kuunnella sen ämmän jorinaa. Muuten COADF ja sen mukana tullut räiske ja seksikkyys eivät olisi yllättäneet ihmisiä niin voimakkaasti ja positiivisesti.

Pakko myöntää, että taitaa tyttö tietää, mitä tekee.

__________________
wenla
Superstar
Status: Offline
Posts: 766
Date: Nov 24 11:55 2005
Permalink  

ziggy wrote:

en jaksa enää kuunnella sen ämmän jorinaa.



Hah hah... Just.

Niin naiivia kuin se onkin, mä haluaisin kuitenkin ajatella ettei Madonna olisi niin laskelmoiva kuin ehkä oikeasti on ja että American Life oli "aikansa tuote" ja kuvasi silloin sitä maailmaa ja trendejä. Mikä tietysti on aika kaukaa haettua eikä mitenkään puolustele sitä vaikka se olisikin huono levy mutta mä aion pitää silti teoriastani kynsin hampain kiinni...




__________________
Save your soul, little sister
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 24 12:17 2005
Permalink  
Totta kai se oli aikansa tuote ja kuvasi sitä maailmaa tai ainakin Madonnaa siinä maailmassa. Enkä nyt tarkoittanut, että Madonna olisi pelkkää laskelmointia. Jos ei sillä olisi tekemisissään sydäntä mukana, ei siitä kukaan jaksaisi kiinnostua (en minä ainakaan).

Pointti oli lähinnä se, että yleinen näkemys Madonnasta tuppasi kyllä niihin aikoihin kääntymään sellaiseksi, että Madonnaa alettiin pitämään saarnaavana reliikkinä, jonka kultainen kosketus trendeihin alkoi lipsua. Madden kunnianhimo taas ei sellaista sulata, joten hänpä päätti näyttää. Minusta COADFista huokuu sellainen "luulitteko, etten osaa enää olla hauska ja muodikas" -asenne, madonnamainen draivi. Siis pelkästään positiivisessa mielessä.

(Nyt takaisin töiden pariin.)

-- Edited by ziggy at 12:28, 2005-11-24

__________________
Marko
Drama Queen
Status: Offline
Posts: 1956
Date: Nov 24 16:58 2005
Permalink  
Madonna: Confessions On A Dance Floor

(onko toi nyt sit 4/6)

Madonnan urakehitys on ollut 80-luvun huippuvuosien jälkeen taloudellista ja taiteellista vuoristorataa. Uusiutumisesta itselleen työn, elämäntavan ja identiteetin kehittänyt supertähti on luonut perinteisesti nahkansa parin vuoden välein, viime aikoina jopa pakonomaisesti. Nyt viittäkymppiä lähestyvä Madonna on palannut juurilleen sensuellina diskodiivana, ehkäpä osittain saadakseen ihmiset unohtamaan pahasti flopanneen ryppyotsaisen American Lifen.

Uransa alussa Madonna loi uraauurtavaa tanssipoppia, mutta myöhemmin hänen asemakseen on tullut esitellä levyillään tanssimusiikin tuoreehkoja tuulia kevytversioina valtavirtayleisölle. Tämän vuoksi on kiinnostavaa kuulla Madonnan ja tuottapari Stuart Pricen (alias Les Rhythmes Digitales) uusionäkemys 80-lukulaisesta tanssipopista. Albumin soundi onkin takuulla tuoreen kuuloinen. Ainakin jokaiselle, joka ei ole ikinä kuullut Daft Punkia, Annieta tai Felix Da Housecatiä. Tai Madonnan vanhaa tuotantoa: Pushin kertosäe mukailee häpeilemättä Like A Prayerin melodiaa. Abbaa sämpläävä gay-antehm Hung Up puolestaan simuloi mash up -estetiikkaa.

Confessionsin sanoitukset liikkuvat vähemmän tunnustuksellisilla laduilla, mikä on julkisuuden kirojen aiheuttamassa itsesäälissä kieriskelyn jälkeen puhdistavaa. Albumi alkaa erinomaisilla tanssilattiantäyttäjillä Get Together, Sorry ja I Love New York mutta latistuu ikävästi loppua kohden, kun sävellysten taso ei enää korreloi tuotannon kanssa.

Teemu Fiilin
http://www.nojesguiden.fi/fi/musiikki/reviewlist.asp

__________________

Every scar that you try to hide. All the dark corners of your mind. Show me yours and I'll show you mine. Let me love you from the inside out...

X-Static Process | Facebook | Twitter | Blogi | Instagram | Foorumi
Marko
Drama Queen
Status: Offline
Posts: 1956
Date: Nov 24 17:04 2005
Permalink  
Madonna: Confessions on a dance floor



1980-luvun alulla uransa aloittanut Madonna syntyi ikinuoreksi poptähdeksi. Vielä 90-luvullakin hän oli muodin ja musiikin edelläkävijä. Madonnan ihmeellisenä avautuva musiikki oli ennakkoluulotonta ja uudenlaista. Suosikki-lehden glamouria tihkuvasta jättijulisteesta saattoi imeä trendejä vuosien ajan. Madonnaa palvottiin, vaikka musiikista ei olisi välitettykään. Onko Madonna säilynyt samanlaisena kuningattarena? Ainakin William Orbitin tuottama Ray Of Light -levy todisti Madonnan säilyvän tuoreena ja mielenkiintoisena. American Life oli jo pettymys. Entinen trend-setterihän vain jäljitteli muotia - aikaansa seuraava on sitä jäljessä.

Confessions on a dance floor -uutuudella Madonna on edelleen helposti lähestyttävä itsestäänselvyys, mutta hän on saanut huikeaa nuoruuttaan takaisin. Glitteriä kimalteleva ulkokuori tuntuu tosin ikävystyttävän vanhalta jutulta. Nopeasti katseltuna luulisi Kylie Minogueksi. Mutta kun kyseessä on Madonna, niin täytyy uskoa siihen, että diskomuoti ja peilipallot pysyvät pinnalla vielä yhden ylimääräisen vuoden.

Confessions on a dance floor -albumilla Madonna on jälleen kerran uusiutunut. Tyylikkyys onkin Madonnan ainoa levyltä toiselle kulkeva teema. Biiseissä on tällä kertaa paljon raskaita koneita. Vanhanaikaisesta discojytästä parhaana esimerkkinä Hung Up, joka samplaa Abbaa.

Kappaleita voi tanssia lujaa!

Aapo Siippainen
http://mesta.net/musa/arvostelut/



(Jos tuota nyt voi levyarvosteluna pitää)

-- Edited by Material_Boy at 17:05, 2005-11-24

__________________

Every scar that you try to hide. All the dark corners of your mind. Show me yours and I'll show you mine. Let me love you from the inside out...

X-Static Process | Facebook | Twitter | Blogi | Instagram | Foorumi
Marko
Drama Queen
Status: Offline
Posts: 1956
Date: Nov 24 17:16 2005
Permalink  
Kuten jo aikaisemmin joku sanoikin. Miksi kaikki arvostelut pitää aloittaa vertailulla edelliseen American Life albumiin tyyliin Flopanneen AmericanLifen jälkeen... Eikö levyarvosteluissa tulisi nimenomaan kiinnittää huomio arvosteltavaan levyyn, eikä verrata sitä aikaisempiin... Varsinkin kun Madonnan jokainen levy on tyyliltään aivan toisistaan poikkeavia.

Pushin kertosäe mukailee häpeilemättä Like A Prayerin melodiaa.

Yritin laulaa Like A Prayeriä tuon Push biisin tahdissa, ja jotain samaa siinä on mutta ei niin paljon mun mielestä, että siinä olisi häpeilemättä käytetty samaa melodiaa.

__________________

Every scar that you try to hide. All the dark corners of your mind. Show me yours and I'll show you mine. Let me love you from the inside out...

X-Static Process | Facebook | Twitter | Blogi | Instagram | Foorumi
ziggy
Bad Girl
Status: Offline
Posts: 184
Date: Nov 24 18:52 2005
Permalink  

Material_Boy wrote:
Kuten jo aikaisemmin joku sanoikin. Miksi kaikki arvostelut pitää aloittaa vertailulla edelliseen American Life albumiin tyyliin Flopanneen AmericanLifen jälkeen... Eikö levyarvosteluissa tulisi nimenomaan kiinnittää huomio arvosteltavaan levyyn, eikä verrata sitä aikaisempiin... Varsinkin kun Madonnan jokainen levy on tyyliltään aivan toisistaan poikkeavia.



No itse asiassa hyvä arvostelija nimenomaan vertaa kulloistakin levyä artistin aikaisempiin ja siten asettaa sen omalle kohdalleen tekijän "urakaaressa". Ja kyllähän esimerkiksi Music-levynkin arvostelut alkoivat monesti sanoilla "loistavan Ray of Lightin jälkeen..." Eli sama läppä mut toisin päin.

__________________
jesus
Candy Perfume Girl
Status: Offline
Posts: 256
Date: Nov 24 23:31 2005
Permalink  
mult menny paljon ohi kun olin töissä aj eksyin baariin aj nyt näin pikaluvun jälkeen muutama kommentti.:

ziggy puhuit asiaa kun sanoit että american life kalsea ja itsekeskeinen levy koska sitähän se on.mutta madonna on aina ollut itsekeskeinen.enkä tarkoita mitenkään huonolla tavalla.sehän on ollut madonnan koko uran olemassaolon yksi keskeisimmistä teemoista alusta alkaen.ja myös yksi niistä syistä miksi madonnaon niin jumalainen.ainakaan hän ei peittele rajatonta kunnianhimoaan ja ahneuttaan mitenkään kuten aika monet muut artistit tuppaavat tekemään.

jossain määrin yhdyn kommenttiin hyvästä arvostelijasta verraten artistin uutta tuotantoa koko kaareen mutta miksi verrata pelkästään edelliseen levyyn?urallaan madonna on kuitenkin viitoittanut tietä monille muille laulajille tai taiteilijoille haluttiin sitä myöntää tai ei ja useimmissa tapauksissa ei.mutta edelleen olen sitä mieltä että american life sangen aliarvostettu levy kaikin puolin.se nyt sattui olemaan madonnan uralla se kantaaottavin levy mikä yleisesti ottaen on lähes kuolinisku popmuusikon uralla.

(tä mene tosi sekavaks tiedän mut en voi asialle paljoa nyt..)minä uskon vakaasti ja haluankin uskoa ettei madonna ole pelkästään kylmää laskelmointia.suurelta osin uraansa ajatellen toki sitä ei voine kukaan kieltää, mutta silti näen lähes kaikissa tuotoksissa myös tarpeen saada omaa sanomaa ja sanottavaa jossain määrin perille laajemmille massoille.toisaalta kyseessä on myös luova ihminen kuka peilaa omaa elämäänsä ja todellisuuttaan omien töidensä kautta.se että tämä oman elämän työstäminen tapahtuu äärimmäisen kaupallisesti (taas päästään tähän teemaan) ja myös laskelmoiden on toinen juttu joka ei varsinaisesti mielestäni liity koko taiteelliseen luomiseen ollenkaan. (tähän väliin haluan korostaa että puhuessani taiteellisesta tai luomisesta en välttämättä tarkoita kokeellisia tai korkeakulttuurillisia teoksia vaan minkä tahansa luomisprosessi lopputuloksia)

se miten olen itse tulkinnut (muutaman lehtijutun komppaamina) esim secretin tai deeper and deeper kappaleen ei liity mitenkään välttämättä esim masturbaatioon tahi huumeisiin vaan seksuaalisuuden muihin ilmenemisiin.toisaalta tulkinnat aina pahoja koska olen myös lukenut express yourself videosta tulkinnan että madonna antaa ymmärtää kaikkien ongelmien ratkeavan pienen sm-seksin avulla mikä ei nyt varsinaisesti ole se tulkinta johon olen itse päätynyt.se miksi puolestaan niin pitkälle tulkitsen kappaleita on vanhempien biisien osalta se että ne ovat osuneet omassa elämässäni siihen hankalaan vaiheeseen kun on joutunut miettimään omaa identiteettiään vaikeimman kautta.

ei oikein mitään varsinaista logiikkaa mun jutussa osittain kiitos erottajan siiderihanan mutta sainpahan purkaa tuntojani.

tää kaikki liippaa edelleen siihen naisviha homofobiateemaan..

__________________
«First  <  1 2 3 4 5 … 7  >  Last»  | Page of 7  sorted by
Quick Reply

Please log in to post quick replies.
 
Tweet this page Post to Digg Post to Del.icio.us


Create your own FREE Forum
Report Abuse 		Powered by ActiveBoard