Madonna Foorumi - Finland

Hei Nonnie! Miten Italian matkasi sujui? Tapasitko Madonna-faneja?

---

Joo en olekaan ehtinyt kirjotella siitä vielä... Kiva kun sua kiinnostaa Matka sujui oikein hyvin! Kaikki kaupungit oli niin kauniita ja ilmakin oli hieno. Isäntäperheen ruoka oli tosi tosi hyvää Sain italialaisia kavereita ja shoppailin (mm. Madonnaa: Another Suitcase in Another Hall single, Nothing Fails Maxi-single, Blond Ambition Live from Japan ja yks levy, mikä on täynnä epävirallisia Madonna mixejä).

Haastattelin tosiaan muutamaa tyyppiä Madonnasta, mutta jotkut osas niin huonosti englantia (tai ranskaa), että se oli aika hankalaa välillä. Mutta tässä on kooste, jonka kirjotin mun työhön (voi puuttua Ä- ja Ö-kirjaimia, koska kirjotin sen siellä paika päällä):

"Tutkin Italiassa ihmisten suhtautumista Madonnaan. Hän on mielipiteitä jakava persoona ja hänen sukunsa on peräisin Italiasta, joten en uskonut aiheen olevan hankala. Olin varma, ettei työnteko tulisi olemaan minulle tylsä, koska olen itse kiinnostunut asiasta. Italialaisilla on oltava ajatuksia Madonnasta, sillä jokaisella on.




Vitalbea, 23, oli ensimmäinen haastateltavani Pisassa. Yritin selvittää hänen näkemystään, mutta vähäisen englannin- ja ranskantaitonsa vuoksi, sain selville vain muutamia kohtia. Hän oli kuitenkin vahvasti sitä mieltä, että Madonna on tehnyt paljon hyvää musiikillaan ja olemuksellaan, mutta krusifiksi-touhout olisi voitu jättää pois. Parhaana kappaleena hän piti La Isla Bonitaa.




Paololla, 61, oli paljon sanottavaa asiasta. Hän on seurannut Popin Kuningattaren toimintaa varsinkin silloin, kun M on konsertoinut Italiassa. Paolo muistaa katsoneen Blonde Ambition- kiertuetta (1990) televisiosta ja selittää innostuneena, kuinka loistavasti Madonna tanssi kultaisessa korsetissaan. Hän rakastaa Madonnan lavaesiintymistä. Paolon ei tarvitse kauan miettiä suosikkikappaletta, vaan se tulee mieleen hyvin nopeasti: Secret. Virkeä opettaja kuvailee Maddea hyvin luovana, tyylikkäänä ja ihannoitavana persoonana. Se, mitä Mads olisi voinut jättää aikoinaan pois, olisi ollut uskonnon sotkeminen erityisesti oman lapsensa nimeen (Lourdes): turha kohuttaminen on hänestä liikaa. Madonnan ei myoskaan pitäisi yrittää olla italialainen tai korostaa italialaisia juuria, sillä hän lausuu sanoja väärin ja kutsuu italialaisia sukulaisiaan koolle, joita ei ole edes ikinä tavannut. Han ei ole kuullut ikinä, että italialaiset lehdet olisivat kutsuneet Madgea "omana tyttönään".




Sandro, 19, ja hänen tyttöystävänsä tulivat siihen tulokseen, että Madonna on loistava artisti. He epäröivat hieman, onko Madonna hyvä esimerkki ihmisille, sillä hän on niin provosoiva. Edelleen uskonnollisuuskysymys tuli esille. Parasta kappaletta kysyttäessä he kertoivat pitävänsä 2000-luvun kappaleista, kuten Music ja Sorry."

-- Edited by Nonnie at 15:22, 2007-04-24

-- Edited by Nonnie at 15:23, 2007-04-24

Ma en tajua kuinka ma kestan olla taalla Taa ei voi olla nain rankkaa ilman kavereita! Viela 7viikkoa! Kopioin tahan mun yhden kirjotuksen, jonka kirjotin yhteen lehteen. Jos jotain kiinnostaa, milta tuntuu olla vaihdossa taalla

-----------------------------------------------------------------------------

Kirjoitan Etelä-Ranskasta, Le Roven pienestä kylästä, jossa olen viettämässa kolmea kuukautta isäntäperheessä. Sillä välin, kun Suomessa alkaa räntäsateet ja pimeät ilmat, minä käyn täällä lukion viimeistä vuotta (terminale), ja viikonloppuisin teen läksyni parvekkeella ruskettuen. Minulla on kaikki samat edellytykset, kuin muillakin opiskelijoilla; teen heidän kokeitaan, ja istun kymmenen tunnin koulupäiviä vähintään neljä viikossa.

Ranskassa on kolme päälinjaa, jotka ovat kirjallisuus, tiede ja ekonomia. Oppilaat valitsevat itselleen jonkun näistä linjoista, ja käyvät sitä vuoden ajan samalla lukujärjestyksellä. Olen kirjallisuus-linjalla, joten minun viikkooni kuuluu muunmuassa kahdeksan tuntia filosofiaa, kuusi tuntia englantia, neljä tuntia ranskaa ja historiaa ja kolme tuntia italiaa. Lisäksi on kaikenlaista pientä muuta. Noin kahden viikon välein on kokeita, joita teen parhaani mukaan. Ihmeekseni huomasin maantiedon kokeessa, että osasin kertoa maailman pörssikursseista ja vaihtotaseista!

Kävelen bussipysäkille joka aamu. Kylässä kiertää vain muutama koulubussi, joten paikalla pitää olla vähintään kymmenen minuttia aikaisemmin. Kadulla tulee vastaan rivi lasisia jogurttipurkkeja, liiskaantuneita granaattiomenoita, ruusunnuppuja, roskapusseja ja jätöksiä. Useimmat, jotka ovat käyneet Ranskassa, muistavat maan kadut pahanhajuisina. Kuinka ne voisivatkaan tuoksua, jos kaikkien ranskalaisten roskat odottavat joka aamu noutajaansa hylättyinä? Miksi niin harva lajittelee laseja ja biojätteitä? Kuinka juhlallista onkaan syödä jogurttia lasisesta purkista, mutta voi kuinka etovaa on niiden, persikankuorien, maitotölkkien ja säilykepurkkien heittäminen samaan pussiin!

Eräänä lauantaina olin Corentinin (isäntäperheeni poika) ja muutaman muun kanssa Aix en Provencessa. Siihen iltaan mahtui kaikkea niin omituista, että en voinut olla nauramatta itsekseni välillä. Vietin iltaa kavereideni kanssa joissakin maailman ahtaimmista opiskelija-asunnoista, jotka olivat hyvin sotkusia ja pelkisettyjä. Rappukaytävässä piti melkein pelätä, milloin portaat hajoavat alle. Pian olin sitten synkässä pubissa, jossa ei varmastikaan poltettu pelkkää tupakkaa. Ihmiset olivat joitakin Marilyn Mansonin kopioita, ja tulivat juttelemaan aivan kuin olisimme tunteneet aina. Vähänkö mieletöntä! Tässä on yksi Suomen ja Ranskan ero.

Viimeiseksi menimme discoon, joka oli ehkä kaikista mielenkiintoisin. Ihmisilla oli pöydissä 5L tai 10L kaljahanoja, joita pystyi täyttää tiskilla. Ne näyttivat olevan hyvin suosittuja, sillä niitä vietiin kokoajan johonkin suuntaan. Jokaisella ovella oli hyvin suurikokoisia vartijoita, joilla oli "I beat anorexia" paitoja päällä. Heidän huulensa olivat ehkä minun kahden sormen paksuisia, ja portsareilla oli todella ankarat ilmeet. Kuitenkin heitä huvittaa se työ, koska ovimiehet tietävät olevansa aika jäätävän näkösiä. Kuka uskaltaa sanoa heidän kaltaisilleen jotain vastaan? Ja jos joku uskaltaa, he nauravat kotona niille jutuille tosi leveästi.

En ole ollut missään paikassa, missä joku Sweet Escapen kaltainen biisi olis yhtäkkiä vaihtunut The Beatlesien Yellow Submarineksi! Kihertelin yksin jossain savun keskellä, koska ne kappalevalinnat olivat niin outoja! Kuka DJ voi vaihtaa Gwen Stefanista The Beatlesiin!? Ei edes tullut mitään varoitusta! Tai kuka soittaa Another Brick In the Wallin alkuperäisenä versiona!? Olin siellä niin kuollakseni nauruun, että olisi tehnyt mieli soittaa jolleki, ja kikattaa 5min putkeen sanomatta mitään.

Ystäväperheeni isä sanoi eräänä iltana oikein ylpeänä, että hän ei tänä iltana syökään iltapalaa, vaan sen sijaan napostelee sipsipussin. Olin niin väsynyt koulupäivän jälkeen, että en jaksanut alkaa valistaa häntä terveellisyydestä. Jo yksi oppitunti koulussa vaatii niin paljon energiaa, kärsivällisyyttä ja keskittymistä, etten jaksanut miettiä ranskaksi rakentavaa selitystä terveyden ylläpidosta. Kaikenlisäksi tämä sipsipussi ei jäänyt ainoaksi iltapalaksi, vaan mies halusi uskotella itselleen niin. Hän popsi vielä juustoa (joitakin muutamia niistä Ranskan sadoista lajeista), salaattikastiketta patongilla, suklaavanukasta ja Nutellaa. Kuinka ranskalainen elämä on näin huoletonta?

Minä en ole tutustunut Ranskassa sellaiseen poikkeukseen, joka ei olisi leivällä kaapinut lautaseltaan ahnaasti kaikkea rasvaa ja kastiketta. Monessa perheessä oletetaan, että kaikki kipot, lautaset, pastinpannut ja kattilat kaavitaan. Onko se rutiini vai pakkomielle, vai nuo kummatkin? Olen itsekin alkanut tehdä niin, mutta paistinpannut ja kattilat jätän rauhaan. Se mieletön maku jää muuten kokonaan lojumaan lautaselle! Ja sitten muurahaiset ja lokit saavat tämän kaiken. Kaikkien kulhojen kaapiminen näyttää aika ällöttävältä silti...
En käsitä tätä hillojen kirjoa aamupamapöydässä; tomaatti-, mansikka-, kirsikka-, vadelma-, mustikka- tai luumuhilloa! Hilloja on joka lähtöön, ja niitä kuluu nopeammin kuin suomalaislapsilla ketsuppipurkkeja. Kahdentoista aikaan ei voi enää syödä aamupalaa, eikä alkuruoaksi laskettua salaattia voi syödä pääruoan kanssa sekaisin, ja etanoita ei todellakaan voi syödä milloin vaan. Niille on oma ajankohtansa, kuten viinille.

Juuri kun ehdin ihmetellä, että miten tavallista ruokaa me syömme tässä perheessä, niin minulle tarjottiin päivällisellä jotain todella outoa. Se näytti kielen ja kivesten sekoitukselta. Kaikki tuijotti minua, kun maistoin sellaista kikkaretta. Sen palleron sisällä oli jotain hyvää, mutta se kaikki oli kiedottu johonkin... JOHONKIN. Tietenkin Corentin sanoi heti, kun laitoin sellasen suuhun, että se on sian vatsalaukkua. Sen tiedon jälkeen maku parani huomattavasti. Epäilyttävän ulkonäkönsä lisäksi se oli hirveän rasvainen ja sitkeä.

Ei, meillä ei ole aikaa liikuntaan, vastaa Corentin kun kysyn, miksi ranskalaiset urheilevat harvoin. He opiskelevat mielummin. Ja sitä he todella
tekevät! Heti pitkän koulupäivän jälkeen he avaavat kirjat kotona, ja pakertavat tehtävien parissa ainakin kolme tuntia. Sitten kello onkin jo yksitoista, ja aamulla pitää herätä kouluun kuudelta. Kyllä tuossa välissä olisi aikaa edes kymmenen minuutin juoksulenkille! Onneksi heillä on koululiikuntaa kaksi tuntia viikossa...

Ranskalaisten ystäväkaarti on suuri. Ystäviä on koulussa kymmeniä, lähemmäs sata tai päällekin! Kun yrittää koulussa ehtiä tunneille, niin rappusten kapuaminen saattaa kestää minuutteja, koska koko oppilasmassan pitää odottaa sen takana, joka haluaa pysähtyä tervehtimään ystäviään suudelmin. Ja niitä ystäviä tuleekin sitten viisi peräkkäin, ja kaikki oppilaat odottavat, jotta he saavat kerrottua kuulumisensa.

Koulun tytöt ovat joko todella tyylikkäitä, viimeisteltyjä, poikamaisia tai siistimättömiä. Kuinka he voivat olla niin siroja ja kauniita, tai vastakohtaisesti pursuavia ja karvaisia? Kontrasti on huomattava, joka on mielestäni yllättävää. Perfektionisteilla ulkonäkö lähtee rakennekynsistä, tekoripsistä, vaatteiden kanssa yhtyeenmenevistä hiuspinneistä aina hygieniaan saakka. Useimmat pojat ovat perinteisiä ranskalaisia, eli he eivät juuri ajattele ulkonäköään. Heidän partansa ja kulmakarvansa ovat kovin epätasaisia, ja heidän kasvonsa ovat täynnä kaikenlaista näppylää.

(jatkuu alla!! teksti on kai liian pitka niin ei mahdu yhteen viestiin )

-- Edited by Nonnie at 20:51, 2007-10-15

Me ollaan miehen kanssa lähdössä Pariisiin maaliskuussa ja laitoin jo rahaa säästöön Lucky-recordsia varten...Se on ihan ehdoton paikka, mihin haluan mennä siellä....

Lähden Parisiin 15.5 Kauan jo odottanut lomaa ja ensimmäistä kertaa lähden kyseiseen kaupunkiin,vähän jänskättää miten siellä pärjää ilman ranskan kielen taitoa,toivottavasti hyvin

Jami kirjoitti:

---

Kanadaan, Torontoon lähdössä 9. heinäkuuta neljäksi viikkoa kielimatkalle.

Alunperin ei ollut tarkoitus lähteä Torontoon, mutta päädyin sitten loppujen lopuksi sinne. Toivottavasti on mukava paikka. Kiva nähdä myös paikallista kulttuuria, ja oppia puhumaan paremmin englantia! Onko kukaan täältä ikinä käynyt Torontossa?

---

Itse olin viime kesänä kolme viikkoa Kanada-Amerikka rundilla, ja tuli käytyä myös Torontossa. Tosin en ehtinyt näkemään kaupunkia juurikaan, sillä olimme ns. välilaskulla siellä ja ehdimme vain vähän ajella yömyöhään kaupunkia ympäri ja käymään aamulla Niagaran putouksilla Ystäväni vietti siellä samoihin aikoihin myös kolmisen viikkoa sukulaisilla, hän pystyisi tarinoimaan vähän enemmän Tykkäsin kuitenkin niistä Kanada kaupungeista ja kylistä, joihin pääsin tutustumaan vähän paremmin

Kesällä intereilaamaan Eurooppaan, tarkotus olisi mennä ainakin Kööpenhamiin, amsterdamiin, brysseliin, jonnekkin päin saksaa ja viimeiseksi prahaan.

Jami kirjoitti:

---

Muuli kirjoitti:

---

Jami kirjoitti:

---

Kanadaan, Torontoon lähdössä 9. heinäkuuta neljäksi viikkoa kielimatkalle.

Alunperin ei ollut tarkoitus lähteä Torontoon, mutta päädyin sitten loppujen lopuksi sinne. Toivottavasti on mukava paikka. Kiva nähdä myös paikallista kulttuuria, ja oppia puhumaan paremmin englantia! Onko kukaan täältä ikinä käynyt Torontossa?

---

Itse olin viime kesänä kolme viikkoa Kanada-Amerikka rundilla, ja tuli käytyä myös Torontossa. Tosin en ehtinyt näkemään kaupunkia juurikaan, sillä olimme ns. välilaskulla siellä ja ehdimme vain vähän ajella yömyöhään kaupunkia ympäri ja käymään aamulla Niagaran putouksilla Ystäväni vietti siellä samoihin aikoihin myös kolmisen viikkoa sukulaisilla, hän pystyisi tarinoimaan vähän enemmän Tykkäsin kuitenkin niistä Kanada kaupungeista ja kylistä, joihin pääsin tutustumaan vähän paremmin

Kesällä intereilaamaan Eurooppaan, tarkotus olisi mennä ainakin Kööpenhamiin, amsterdamiin, brysseliin, jonnekkin päin saksaa ja viimeiseksi prahaan.

---

Itsekkin olen menossa Niagran putouksille. Minkälaista siellä oli? Mennäänkö siellä sellasella veneellä sinne? Oon niin innossani jo nyt siitä matkasta etten voi odottaa kahta kuukautta..

vautsi, reilaamaan! Itekin ajattelin myöhemmin lähteä reilaamaan. Mutta ehkä kuitenkin vaan yhteen maahan, joko Espanjaan tai Britteihin.

---

Siis aivan mahtavaa! Etenkin livenä huomaa sen jenkkien putoksen olevan tooodella surkea esitys verrattuna Kanadan puoleisiin. Niagarasta tulee niin suuri vesihöyry, että se näyttää kaukaa katsottuna savulta, joka tulisi jostain tulipalosta... Ja todellakin näkyy kauas! Siitä voi siis päätellä, että siellä on melko kosteaa

Sinne Niagaran keskelle voi mennä laivalla, joka maksaa hieman, ei kuitenkaan kohtuuttomasti, ja siihen on PAKKO mennä jos käy siellä! Aivan loistava kokemus, meni aivan sinne keskelle putoksia... Meille jaettiin kertakäyttöiset sateensuojat, sillä siellä olisi muuten kastunut läpimäräksi...

Jos jää aikaa, kannattaa vielä käydä siinä lähellä olevassa näköalatorinssa, josta mahtavat näkymät yläpuolelta. Lisäksi siinä on lähistöllä jonkinmoinen karnivaalialue, jossa on paljon laitteita, elokuvateattereita ym... En lähemmin tutustunut, mutta läpi kävelin ja ihan mielenkiintoinen paikka

Toi oli aika aikaista kirjoittaa kun lähden tammikuussa. heh