Ensimmäisiin muistoihini Madonnasta kuuluu mm. eräs autoreissu, kun äitini kuunteli kasetilta Like a Prayeria. Äiti sanoi, että ei muuten tykkää artistista, mutta tuo yksi laulu oli hyvä. Itse mietin, miten mahtava tuo kappale on ja miten mielenkiintoiselta sitä laulava nainen vaikutti. Myöhemmin minuun kolahti oikein olan takaa Vogue. Sitä laulettiin ja siihen tehtiin kaverini kanssa tansseja. Samoihin aikoihin sain jostain paljon Suosikkeja, joissa oli juttua Madonnasta. Yhdessä niistä oli jättijuliste, jossa oli kuva Express Yourselfistä -se, jossa Madonnalla on rautaketju kaulassa. Madonnasta tuli miun musiikkimieltymyksissä itsestäänselvyys. Ei siinä negatiivisessa merkityksessä vaan positiivisessa: Madonnan tyyli ja musiikki vetosi minuun niin vahvasti, etten voinut pahemmin vastustella.
Human Naturen aikaan haaveilin mustista pvc-housuista (ja kauhistutin äitiäni). Myöhemmin Oh Fatherin melodia kosketti minua syvästi ja vieläkin se on yksi lempikappaleistani. Kun Ray of Light ilmestyi, se räjäytti potista sen, mitä vielä räjäytettävissä oli. Kuuntelin levyä todella paljon. Music oli aluksi hieman pettymys, mutta loppujen lopuksi levyn nimikappale osoittautui oivaksi tanssikappaleeksi ja Amazing sai haaveilemaan. Näinä vuosina tutustuin myös aiempaan tuotantoon, kuten koko Like a Prayer-levyyn (joka on edelleen yksi parhaimmista levyistä, helmiä täynnä) ja muihin varhaisempiin tuotantoihin.
American Life oli jonkinlainen pettymys. Levyssä ei kehitelty jännitettä ja eikä edes sitä jännitteen murusta laukaistu. Oli levyllä toki kauniita kappaleita, joita kuuntelin useampaan otteeseen, mutta Madonnan historiaa tarkastellen se kyllä ajattelevaisuudestaan ja sanomastaan huolimatta häviää roimasti muille levyille.
Confessions on a Dancefloor oli miule paluu siihen Madonnaan, johon alunperin tykästyin ja, joka miule oli enemmän Madonnaa kuin American Life. Olin iloinen ja onnellinen. Nyt mielenkiinnolla kuuntelen tätä uunituoretta levyä. Tällä hetkellä voin sanoa, että Kova Karkki maistuu, vaikka levyllä on myös joitakin huonompia hetkiä. Toivon, että Madonna vielä nousisi Like a Prayerin ja Ray of Lightin tasolle ja todella näyttäisi muille artisteille, miten hommat hoidetaan!
Tykästyin MADONNAN hitteihin ensimmäisen kerran kesällä 1986 hurjana 13-vuotiaana. Varsinaisen faniuden tunnustan alkaneen lopullisesti LIKE A PRAYER-albumista 1989. Se levy kolahti täysillä 16-vuotiaaseen poikaan.
Ja CD-levynä tietenkin, koska haluan CD:n "vihkosen" itselleni.src="http://www.sparkimg.com/emoticons/wink.gif" alt="wink.gif" />
Jep, minäkin aina haluan vihkoset. Ne ovat jotenkin minulle tärkeä tai henkilökohtainen asia ja muutenkin, esim minkälainen levy on ulkoapäin. Siksi esimerkiksi poltetut CD:t eivät minulle kelpaa, mutta tässä kerron vähän taustoja.
Ekan kerran kuulin Madonnasta jo pienenä, mutta vuonna nakki ja keppi, varmaankin 2003 katsoin telkusta American Lifen musiikkivideon ja ei se kumminkaan siinä sitten alkanut, meni huikeat kolme vuotta, ennen, kuin fani tuli.
Sain kuulla vuonna 2006, että Madonnalta oli viime vuonna tullut levy (se oli kumminkin jotain tammikuuta) ja silloin se oli vielä suuri juttu. Setäni poltti sen ja myöhemmin ostin sen ja tietenkin kuuntelin 24/7. Kuulin tuosta levystä, kun luin erään uutisen jolloin kiinostukseni Madonnaan heräsi ja aloin kaivelemaan tietoja.
Olin aluksi hämmentynyt, että onpa pitkä ura ja tulin tiedonhaluiseksi. Mutta fani tuli kumminkin silloin, kun ostin COADF-levyn. Mutta eräänä päivänä iki-ihanani radioni hajosi - levyä kuunnellesa, jotenka levykin hajosi. Kuulu joku ihme paukahdus ja radio savusi. Tuskin kumminkaan räjähti (?)
Niihin tiimoihin katselin videoitakin YouTubesta, eikä aikaakaan, kunnes hänestä tuli idolini. Etin kaiken mahdollisen tiedon ja jotkut hieman kohauttivatkin, mutta tuskinpa sen suuremmin.
Tuntuu, että olen vastannut tähän jo, mutta enpä ollutkaan Muistan ihan, kuin olisin kirjoittanut tälläisen tarinan, mutta taitaapa olla harhaluulojani.
Olen tämän varmaan jo täällä kertonutkin, mutta Who's That Girl -kiertueelta kuvatusta "Ciao Italy - Live From Italy" vhs-tallenteesta fanius alkoi. Olin 10-vuotias, kun näin sen ensimmäisen kerran ja nyt olen 30+. ()
1988 kävin Italian matkan yhteydessä Venetsiassa perheen mukana ja siellä kuvittelin olevani Madonna, kun menimme gondolilla pitkin niitä samoja reittejä, joita Madonna oli mennyt Like A Virgin-videon kuvauksissa. Voi niitä päiviä!
1988 kävin Italian matkan yhteydessä Venetsiassa perheen mukana ja siellä kuvittelin olevani Madonna, kun menimme gondolilla pitkin niitä samoja reittejä, joita Madonna oli mennyt Like A Virgin-videon kuvauksissa. Voi niitä päiviä!
off topic/ Oi, oli varmaan mahtavaa. Minulla on vielä täydet mahdollisuudet leikkiä Madonnaa Tai no ei ehkä täydet. Olen kade, itsekin haluaisin lähteä niille vesille. Voisitko jossakin (vaikka tääläkin) kertoa hieman millaista sielä on? Tai tuola Matka kuumetta- keskustelussa :) Sori off topic.
Okei mun on pakko kertoo tää tarina alusta alkaen eli silloin kun oli öö 7 vee niin oltiin mökillä pihalla ja mun serkku tuli korvalappustereot mukanaan ja käski mun kuunnella yhtä biisiä ja kysy mun mielipidettä siitä..Mä tykästysin biisiin ja kysyin et kuka se oli ja siihen mun serkku sano et Madonna ja biisin nimi on Secret...Noh se jäi siihen ku olin sit nii nuori viel innostumaan mistään artisteist sun muusta.. sit siitä hiukan eteenpäin mun veli oli nauhottanu musiikkivideoita MTV:ltä ja mä yks kerta sattusin kattomaan sitä ja veli oli nauhottanu Madonnan Take a Bow videon..Mähän innostusin heti siit videost ku siin oli se sonni ja sit ku se mies käveli niitten lasinsirujen päällä (heh mistä muustakaan lapsi ny voi innostuukkaan) LOL plus musta siinä oleva nainen oli todella kaunis...Veli sano et se oli Madonna...Nojaa seki jäi sit taas siihen..Kyl mä kattosin sitä musiikkivideoo aika usein jälkeenpäin...Mut sit varsinainen kolahdus tapahtus, kun olin 11-12 vuotias...Yks mun kaveri oli meillä kylässä ja kun olimme hakemassa mehua keittiöstä niin äiti huusi et hei tulkaas tänne olohuoneeseen...Äiti katso kun telkkarista tuli dokumentti Madonnasta ja me jäimme siihen sitten kaverin kanssa tuijottamaan sitä silmät suurena...Ja kun siinä näytettiin clipsi Open your heart - ja Papa don't preach- videoista niin siinä se oli..Silloin mulla kolahti ja lujaa!!!Tämän jälkeen kysyin äitilt et oliks meil mitään musiikkia kotona Madonnasta ja äiti selitti et jossain kaapis piti olla Like a Prayer -kasetti..samassa juoksin äkkii kaapeille ja etin kasetin käsiin Siitä lähti mun Madonna fanitus ja sitä on ny sitten melkein 10 vuotta kestäny oho tulipas pitkä jaarittelu....
Oma faniuteni alkoi kuin salama kirkkaalta taivaalta eräänä huhtikuisena kevättalvena vuonna 1999. Katselin erästä Disney-ohjelmaa videolta ja siinä ohjelmassa soi Dress you up. Se biisi kolahti todella lujaa ja mietin, miten kellään voi olla noin ihana ääni...? Kuuntelin biisiä jatkuvasti, kelasin videota taaksepäin ja laitoin voluumit entistä kovemmalle.... olin 11-vuotias ja rakastunut. Samana keväänä taisin saada siskoni kaverilta lainaksi joitain MTV:ltä nauhoitettuja Madonna weekendejä mitä sitten katselin ja ihailin. Samoin myös Suosikkeja yms. tuli kahmittua Madonnan toivossa. Sitten sainkin ensimmäisen levyni eli Immaculate collectionin Voi sitä onnen päivää kun ensimmäistä kertaa laitoin levyn soimaan...muistan että ainut biisi jonka levyltä tunnistin ja odotin hartaasti, oli Papa dont preach. Mutta sitten kun Immaculaten Holiday alkoi soimaan, muistin että jotain tuttua tässäkin on...hyvältähän se kuulosti, niinkuin tasan kaikki muutkin biisit levyltä. Voi elämä, se oli totaalista ensirakkauden huumaa Madonnan kanssa. Sitten samaisena vuonna vierailin usein eräässä levydivarissa aina koulun jälkeen. Siellä oli paljon Madonnaa ja liikeen omistaja oli todella mukava. Hän suostui lainaamaan minulle kotiin muovikassillisen Madonnan vinyylejä, jotta voisin kopsata ne C-kasetiile, miten mukavaa!! Juuri mitään sieltä en koskaan ostanut, koska olin vasta ala-asteella ja rahaton (:D). Sain sitten kopioitua monet vinyylit(tais olla ainakin Whos that girl ja Like a prayer ja joku Bad Girl-sinkku muistaakseni...) ja kuuntelin niitä tietysti koko ajan. Nettiaikakausi oli vasta tekemässä tuloaan omalla kohdallani, mutta jotain kuvia kaivelin netin syövereistä Madonnasta. Sitten kirjastosta lainasin elämänkertoja just sen Christopher Andersenin Madonna-kirjan ja Onnen tähden mm. Ja sitten Madonna-nuotteja, jos olisin niitä osannut pianolla soittaa (en osannut....). Kaikken parasta oli kun faniuteni alkamisvuonna sain ehkä parhaimman joululahjan ikinä, Madonnan Virgin tour-VHS! Se oli mieletön ilon hetki se.
Mut joo, mun faniuteni Madonnaa kohtaan alkoi melkein salaman lailla. Ja jännä oli se, etten kiinnostunut juuri ollenkaan sen hetkisestä Madonnasta. Rakastin "vanhaa" Madonnaa ja koin esim. Madonnan Music-levyn ja aikakauden melko tylsäksi, vaikka toki levyt yms tuli hankittua. Hassua on omalla kohdallani se, että oikeestaan Madonnan vuodet 2000-2006 ei kiinnostanut erityisemmin, en ollut useinkaan edes perillä mikä kiertue on menossa ja mikä levy nyt tuli. Mutta siitä huolimatta Madonna oli mun ajatuksissa jatkuvasti. Ihannoin Madonnaa, haalin kaikkia vanhoja levyjä ja diggailin paljon niitä. Kuuntelin kaikki vanhat levyt, opettelin sanat, imitoin koreografiat, etsin kaikkea tietoa mitä on tehnyt yms. Koin Madonnan menneisyyden silloin paljon mielenkiintoisemmaksi. Ihana, että Madonna on ollut mun elämässä. En keksi mitään parempaa roolimallia kuin hänet. Päivääkään en vaihtaisi pois.
Minun faniuteni alkoi vasta ihan tänä vuonna! Tykkään käydä karaokessa kavereiden kanssa ja yksi ystäväni laulaa aina Madonnaa. Hän tartutti minuun ihailunsa Madonnaa kohtaan :)
Nykyään olen aivan myyty tuolle upealle laulajalle ja esiintyjälle. Hamstraisin kaiken Madonnaan liittyvän tavaran kaupoista itselleni jos rahat vaan suinkin riittäisi :D
__________________
A lot of people are afraid to say what they want. That's why they don't get what they want. - Madonna