Madonna Foorumi - Finland

^ Jep, samaa mieltä, vaikka kyllähän se ekaks kummastuttaa, jos levyllä on vain muutama kappale. Mutta mieluummin asiaa ja hyvää tavaraa vähän kuin hirveesti turhaa välissä pitkittämässä kokonaisuutta.

Kappalelista on hieman muuttunut:

Only Girl (In the World)
S&M
Cheers
Man Down
California King (Bed)
Fading Away
What's My Name (featuring Drake)
Raining Men (featuring Nicki Minaj)
Broken Heels (featuring Lady Gaga)
Bubble Pop (featuring will.i.am)

http://www.mtv.com/news/articles/1649962/20101014/lady_gaga.jhtml
----------------------------------
Että Lady Gagan kanssa yhteistyötä. Odotan kiinostuneena.

Only Girl (In The World) musavideo:



Ehdottomasti Rihannan paras musavideo. Tykkään tosi paljon! :] Muutenkin Only Girl (In The World) kappale on alkanut iskemään enemmän ja enemmän. Nyt on kyllä kovat odotukset albumilta! Rated R saisi olla menneen talven synkkää historiaa, nyt jotain uutta ja oikeasti hyvää Rihannaa toivon! Yhtä mykistävää kuin Good Girl Gone Bad albumi.

Ja ei saa liikaa innostua Rihanna ja Gagan duoetosta, koska kumpikaan osapuoli ei ole asiaa vahvistanut. Ja muutenkin Rihannan virallisille kotisivuille ei ole tullut mitään mainintaan kappalelistasta, että kappalelista saattaa muuttua.

// Ja Rihannan "What's My Name" biisi on kuuneltavissa Rihannadailystä:
http://rihannadaily.com/2010/10/15/rihanna-feat-drake-whats-my-name/

Ja ei... Ei oikein iske. Jotenkin liian normaali tommonen lässytys...



-- Edited by Hanhis on Saturday 16th of October 2010 12:20:54 AM

Ja nyt on koko Loud albumi vuotanut täysin nettiin. Että jos tahtoo jo nyt kuulla levyn, niin kyllä onnistuu. Ja ehdottomasti mennen tullen ja palatessa on parempi albumi mitä Rated R! Mutta tarkempia arvioita levystä minulta tulee vasta myöhemmin. ;]

-- Edited by Hanhis on Thursday 11th of November 2010 09:47:33 PM

Hanhiksen katseen alla... Rihanna - Loud

Rihannan uusi Loud albumi ehdottomasti ylittää naisen edellisen synkän ja "angstin" Rated R levyn. Vaikka uusi albumi ei anastanutkaan ennakko-odotuksiani, mitä Only Girl (In The World) kappaleen jälkeen levyä kohtaan sain, niin ei se nyt ole täysi pettymyskään.

Loud albumi alkaa S&M tanssikappaleella, joka toistaa samaa kaava mitä Only Girl (In The World) biisi. Kappaleissa on paljon yhteistä soundillisesti ja rakenteeltaan. Mutta se ei paljon menoa haittaa, koska kaava jolla kappaleet on tehty on todella tehokas ja toimiva. Only Girl (In The World) kappale vetää kyllä näistä kahdesta pitemmän korren kuiteskin, siinä on enemmän melodillista koukkua ja tuohan mahtava musavideo kappaleelle lisäarvoa. Muita selvästi tansittavia kappaleita albumi ei sisällä, joka harmillista. Itse olisin ehdottomasti toivonut ainakin paria tanssikipaletta vielä levylle, koska niissä Rihanna on ehdottomasti vahvimmillaan.

Balladi puoli alkaa heti toisesta kappaleesta What's My Name. Kappale ollaan valittu levyn toiseksi singleksi ja valinta on ihan hyvä ja ymmärrettävä. Biisi on perus-iskevä, mutta omaperäisyyttä vailla. Tämän tyylisiä RnB-balladeja kuullaan nykyään jo tarpeeksi, mutta What's My Name ei onneksi ole pahimpaa sorttia. Hetkensä kappaleella kyllä on kertosäkeessä, mutta "Oh na na, what's my name"" hoilaus ottaa valitettavasti liikaa valtaa kokonaisuutta katsoen. Mutta eiköhän tämä saa radioilla soittoa.

Balladit jatkuvat neljännessä kappaleessa. Fading alkaa kiinostavilla ja odotuksia tuovilla soundeilla. Mutta viimeistään kertosäkeessä pääsee toteamaan, että normaali RnB-balladi on jälleen tarjolla. Mutta jollain tavoin tästä kappaleesta kyllä pidän. Melodiallisesti biisi on varsin onnistunut ja reilu kolme minuuttia on kappaleelle täysin oikea pituus. Pienet deja vu fiilikset Rihannan Hate That I Love You kappaleeseen kyllä pilaavat tunnelmaa...

Viidentenä soi hittisingle Only Girl (In The World) ja tanssipoppailun jälkeen päästään kuulemaan taas surullisempaa kappaletta jenkkien tyyliin, California King Bed. Kitaran soitolla alkavasta kappaleesta muodostuu sähkökitaroilla luotu riipaiseva balladi, jonka voisi, vaikka laulaa Miley Curys taikka Taylor Swift. Kokonaisuutena kappale on tylsä ja turha sähkökitaroilla mättäily balladeissa ei sovi poplevyille. Pettymys. Mutta onneksi kyseisen kappaleen jälkeen päästään levyn kiinostavimpiin hetkiin.

Man Down alkaa poliisiauton piippauksella ja lastenomaisella pimputuksella. Kun Rihannan ääni pääsee mukaan taustalle tulee myös kätevä basso. Säkeistössä jo tajuaa, että kappale ei ole täysin turha ja kertosäkeessä jo hymyilee. Kertsissä on jotain todella kiinostavaa ja koukuttavaa. Kappale on yksi parhaista kuulemistani RnB biiseistä ja ehdottomasti levyn kohokohtia. Ja Man Down kappaletta seuraa myös laadukas RnB tuotos Raining Men. Beyoncemaisilla soundeilla alkava kappale kasvaa hyvin kertosäkeeseen. Kertsissä on edellisen tavoin koukuttavuutta ilmassa ja myös feattaamassa oleva Nick Minaj sopii kappaleeseen. Varsin onnistunut kokonaisuus, mutta ei yllä Man Down tasoon.

Levyn loppu puolelta löytyvä Complicated kappale on varsin kesnkeneräisen ja tylsän kuuloinen. Varsin tavanomaisille soundeille rakennettu kappale olisi ehdottomasti kaivanut edes kertsiin lisää tempoa. Biisi ei oikein pääse lentoon. Työstämisen myötä kappaleesta olisi voinut tullakin jotain. Mutta näin se jää tylsäksi väliraidaksi. Ja eipä paljoa etene myöskään levyn kymmenes kappale Skin. Reilu viisi minuuttia pitkä kappale sisältää Rated R levyn tapaisia tunnelmia ja kappaleesta tuleekin mieleen edellisen levyn G4L. Ja eihän siitä ole oikeastaan mihinkään, aivan liian pitkä ja tylsä löllöttely.

Levyn ehdoton helmi on kolmantena kappaleena löytyvä Cheers (Drink To That). Se on täysin uudenlainen kappale Rihannalta ja yhdistelee taitavasti RnB:tä ja poppia toisiinsa. Kappale on melodiallisesti koukuttava ja myös soundillisesti todella hyvä. Myös "Jee Jee Jee" hoilaus taustalla toimii ja juhlimis joukon äänet tuovat tunnelmaa. Tämä on ehdottomasti positiivinen yllätys ja toivottavasti tästä tulisi myös sinkku. Kappalleessa on SITÄ JOTAIN!

Lopusta löytyy vielä Eminemin ja Rihannan Love The Way You Lie kappaleesta Part 2 versio, jossa Rihanna pääsee enemmän esille. Kappaleen bassot ovat alkuperäisversiota voimakkaamat ja itse pidän tästä versiota enemmän mitä alkuperäisestä. Mutta onhan tämä aika irrallinnen lisä levylle ja muutenkaan ei anna albumille mitään. Olisi hyvin voitu jättää, vaikka bonusbiisiksi.

Kokonaisuudessa Loud albumi ylittää edeltäjänsä, mutta jättää hieman harmistuneen maun suuhun. Vaikka hyviäkin hetkiä on useampia, niin jotenkin jää tasapaksu olo. Missä TODELLISET helmet ja ikivihreät kappaleet Don't Stop The Musicin tapaan? Todellisia onnistumisia levyltä löytyy vain kaksi yhdestätloista, Only Girl (In The World) ja Cheers (Drink To That), ja minä kyllä toivoin enemmän. Toivottavasti Rihannalta tulisi oikeasti tulevaisuudessa Good Girl Gone Bad huippu albumin tapainen tanssilevy. Sitä minä tahdon Rihannalta! Mutta eiköhän me piakoin päästä nauttimaan myös kokoemasta.

Odotellen mitä Rihanna tekee seuraavaksi.

-- Edited by Hanhis on Friday 19th of November 2010 09:45:58 PM

Pop Up kirjoitti:

---

Kiitti Hanhis perusteellisesta arviosta! Itse juuri tällä hetkellä kuuntelen Loudia Spotifysta, ja ainakin levyn alkupuoli kuulostaa ihan hyvältä. Saanen kysyä, Hanhis, onks sulla levystä sensuroitu vai sensuroimaton versio? Vai ootko itekkin vaan kuunnellut netistä levyä? Kun itse oon kaupoissa nähnyt vaan sensuroitua versiota, tahtoisin kylläkin sensuroimattoman.

---

Itse olen levyä kuunellut Spotifystä. Aidon hankkia albumista Deluxe Editonin, joka ilmestyy tällä viikolla. Deluxe, kun sisältää normi CD:n lisäksi DVD:n, jossa on Making of Loud dokumentti. :]

Ja minulla ei ole mitään tietoa sensuroidusta/sensuroimattomasta versioista. O-o Itse myös kyllä tosiaan tahtoisin mielummin ihan sensuroimattoman.

 

tuo Only Girl on jotenkin ihan sietämätön biisi mielestäni, ehkä se on vaan niin puhkisoitettu. Kappale on muuten norjalaisen Stargate-hittituottajien käsialaa.