Madonna Foorumi - Finland

Substance kirjoitti:

---

madonnaali kirjoitti:

---

Mut kutsuttiin yhde elokuvan koe-esiintymiseen Lahteen loppu kuussa! Mahtavaa! Voin päästä pää tai sivurooliin! ;)

---

Lykkyä tykö.

---

 Pidän peukkuja sulle!  
Saanko udella, että minkälainen elokuva on kyseessä?

Tästä on varmaan joskus ollut täällä puhetta, mutta kysynpä nyt kumminkin..

Onko Madonna koskaan varsinaisesti livenä esittänyt Bedtime Stories:in singlenä julkaisemattomia kappaleita, kuten Inside of Me:tä, Love Tried to Welcome Me:tä 
tai Like A Prayerilta vaikkapa Till Death Do Us Part:ia tai Promise to Try:tä? En ainakaan toistaiseksi ole onnistunut mistään löytämään näiden ihanien kappaleiden live-esityksiä, josko niitä sitten koskaan olikaan..

Täytän tänään 20 vuotta. Luin HS:n kuukausiliitteestä, millaista on jutun tekijän mielestä on olla 20, ja se osui mielestäni aikalailla oikeaan. Paitsi ettei ihan.

Armeija, pääsykokeet, urapäätökset, työpaikat, sosiaalinen verkostoutuminen.

Kaikki (hankalia) asioita jotka hoidin hyvälle mallille jo 19-vuotiaana. Nyt on oikeastaan aika helppo olla. Kun täytin 18, minulla oli pieni ikäkriisi. Apua, nyt sitten olen täysi-ikäinen. Joillekin ihmisille loppuelämä on hidasta valumista alaspäin. Itse ajattelin (Madonnan asettamalla esimerkillä) aina pyrkiä eteenpäin, aina kehittyä, aina oppia, aina mennä jonnekin pysähtyäkseni välillä vain miettimään minne suuntaan etenen seuraavaksi.

Ajattelin laittaa juhlan kunniaksi avatarin Madonnasta 20-vuotiaana, mutta ne ovat kaikki alastonkuvia.

Olin lauantaina Helsingissä marssimassa Helsinki Pridessa, ihan mahtava kokemus! Paljon iloisia ihmisiä, kaunis kesäsää, hyvää musaa (yhessä rekassa soitettiin Like a Prayerin S&S-versiota!) ja ennen kaikkea hieno sanoma! Rakkaus ei katso sukupuolta. Tähän kun lisättiin vielä Pmmp:n ilmaiskonsertti Kaisaniemessä, niin kyllä kelpasi! Oliko kukaan muu foorumilainen marssimassa?

Kävin tänään kitaraostoksilla (netissä, nyt on sunnuntai). Jännää!

Unelmani (Gibson Trini Lopez) näyttää tältä:

ja kustantaa liki 5000 euroa, joten se jäi (toistaiseksi) hyllylle. Siispä valitsin ihan tavallisen Fender Squier:en joka on 100 euron hintaisena ihan näpsä aloittelijan malli (vaikkakin se lainakitara jota olen tähän asti tapaillut maksaa 3000 euroa).

En taida tehdä tämän viestin lukemisesta kovin helppoa aloittamalla sen näin kitaranörtikkäästi, joten nyt tulee pedestriaanisempaa tekstiä.

Ylipäätänsä miksi aloitan soittamisen vasta näin myöhään, on että peruskoulussa oli pari teoreettisempaa musiikinopettajaa, joiden lähestymistapa musiikinopettamiseen kyllä tappoi innostuksen keneltä tahansa. Ei lapsia kiinnosta nuotit! Ne jotka niitä tarvitsevat saavat jo syvällisemmän ohjeistuksensa musiikkiopistosta

Sittemmin olen tajunnut, että on oikeasti olemassa muusikoita jotka kirjoittavat uskomattoman hienoja kappaleita lainkaan osaamatta nuotteja. He tuntevat sountuja ja vain laittavat niitä mielenkiintoiseen järjestykseen, soittaen aikaansaannoksensa omalla tyylillään.

Aloin opettelemaan eri sointuja ja tämän jälkeen kappaleita joissa niitä käytetään. Periaatteessa tämä on yksinkertaista, sillä esim. jossain kitaraoppaassa lukee G ja sen alapuolella on kuvio siitä miten sormet asetetaan kaulalle. Kynnys oppimiseen on tästä yksinkertaisesta tavasta huolimatta ainakin minulle suhteellisen korkea. Varsinaisesti kappaletta soittaessa en jouda asettelemaan sormiani huolellisesti paikoilleen, vaan sen pitää tapahtua nopeasti. Siksi aloitan soittamaan kappaletta liioitellun hitaasti. Kun se sujuu, nopeutan hieman ja jatkan näin kunnes se kuulostaa tismalleen siltä mitä yritän soittaa.

Tämä prosessi on todella palkitseva. Minun ei tarvitse edes soittaa kappaleiden vaikeimpia kohtia, vaan voin keskittyä yksinkertaistamiseen ja saada sen silti kuulostamaan hyvältä. Mihin tahansa kappaleeseen saa netistä soinnut, joten voitte kuvitella millaisen runsauden sarven äärellä olenkaan. Taltutin esimerkiksi tänään Madonnan I Love New Yorkin eikä siinä ole kolmea sointua enempää opeteltavaa.

Tuskin minusta mitään Jimi Henrikkiä tulee, mutta pointtihan tässä on, että voin omaksi ilokseni opetella soittamaan vaikka kokonaisen täyspitkän levyllisen kappaleita ja saada iloa siitä, että ylipäätänsä osaan tehdä niin. Ehkä sukujuhlat saavat soittamisestani joskus osansa, mutta nyt tämä pyörii ihan hyvin minun, kitaran ja tietokoneen välillä.

Onhan tämä kitaran soittaminen vaikeaa, mutta siitä tulee helppoa. Ja minä en anna periksi.