Madonna Foorumi - Finland

Keikka oli juuri sellainen kuin oletinkin, eli tasaisen mahtava! Olimme Spotlightin kanssa yksiä ensimmäisiä jonottajia puoli kahden maissa, ja tutustuimmepa jonossa myös erääseen venäläiseen faniin. Hän osasi antaa hyviä vinkkejä siitä, mille paikoille kannattaa tähdätä, sillä hän oli ollut myös Suomen-keikkaa edeltävällä Ruotsin-keikalla. Lopulta areenalle päästyämme mies varasi meille eturivin paikat, joten näimme keikan ihan parhailta paikoilta. Lava oli poikkeuksellisesti niin lähellä, että sitä pystyi helposti koskettamaan ja monesti sain kamerallekin tukea lavasta.

Show alkoi tavallaan jo ennen varsinaista keikkaa, kun kimaltelevassa puvussa liikkuva mies kummastutti ihmisiä eri puolilla yleisöä. En itse tajunnut tätä shownumeroa, kunnes esitys alkoi kyseisen miehen jutustelulla. Lopulta tämä mies oli show'ssa monessa vaiheessa esillä puhumassa rakkaudesta, The truth about love -teemaan sopien.

Varsinainen keikka alkoi räjähtävästi Raise Your Glass -biisillä, ja Pinkin esiintulo vaijereiden varassa pomppien oli tässäkin show'ssa näyttävä. Ilma-akrobatiaa odotinkin keikalta todella paljon, ja sitä onneksi tulikin neljässä biisissä. Ehkä mieleenpainuvin näistä numeroista oli Sober, jossa Pink kieppui dramaattisen palloviritelmän keskellä ja milloin missäkin. Kohokohtia keikalta on hankala mainita, sillä esitys oli tasaisen laadukas, ja sekä nopeat että hitaat vedot toimivat. Pinkin upea ääni pääsi oikeuksiinsa varsinkin Just Give Me a Reasonissa, jossa kuuntelin Pinkin laulua täydellä ihailulla. Yksi keikan kohokohdista oli toki se, kun pääsin koskettamaan Pinkin kättä! Ei se kuitenkaan mikään ylimaallinen tunne ollut, mutta enpä ennen ole tuollaisen tähden kanssa päässyt kosketuksiin. Madonnan koskettaminen olisikin sitten toinen juttu...

Pinkin keikka ei olisi Pinkin keikka, jos siihen ei sisältyisi spontaaneja elementtejä ja hauskaa huulenheittoa. Pinkin karisma on kyllä ihan omaa luokkaansa, ja hän uskaltaa olla kontaktissa yleisön kanssa. Eräs yleisön jäsen pyysi kyltissä synttärihalausta, ja jonkin halauksen tapaisen hän Pinkiltä saikin. Lisäksi Pink antoi jollekulle signeerauksen tatuointia varten ja jutusteli mukavia yhden yleisön jäsenen kanssa - muiden ollessa vaiti. Omat yritykseni saada henkilökohtaista kontaktia Pinkiin eivät onnistuneet (en laske kättelyä sellaiseksi), vaikka mukanani olivat Suomen lippu, tekokukkakimppu ja uusimman levyn kansilehtinen. Kimpun heitettyäni taustalaulaja nappasi sen (onneksi edes joku!) ja sain sentään suukon kädelle taustatanssijalta!

Yksi keikan hervottomista huippuhetkistä koettiin, kun Pink asettui pianon ääreen soittaakseen The Great Escape -kappaleen. Kun hän aloitti soittamisen, hän havahtui huomaamaan että pedaali ei toiminut (tosin hän tarvitsi kosketinsoittajan apua tajutakseen että kyseisen osan nimi on pedaali). Siinä sitten joku miekkonen kävi korjaamassa jotain pianon osia ja Pink alkoi kertoa vitsejä kannibaaleista! Hyvin Pink otti tilanteen haltuun ja lopulta pääsi soittamaan pianoa pätevän kuuloisesti.

Sain kuulla venäläisfanilta jo etukäteen, että Glitter in the Air on poistettu settilistasta Euroopan osuudella, mikä kyllä aiheutti omalta osaltani harmia. Tuo upea kappale olisi ollut mahtavaa kuulla ilmeisen hienon akrobaattisen esityksen siivittämänä. Tuota kappaletta en kuullut edes edellisellä Pinkin keikalla Helsingissä. Lopulta show päättyi So What -hittiin, jonka esitys oli samanlainen vaijeripläjäys kuin Funhouse Summer Carnival Tourilla. Oli hienoa, että tämän esityksen myötä yleisössä kauempanakin olleet pääsivät lähelle Pinkiä.

Aika samalla kaavalla tämä keikka meni kuin Pinkin aiemmatkin pari kiertuetta, mutta mitäpä sitä toimivaa konseptia liiemmin muuttamaan. Toivon kuitenkin, että asioita jossain määrin jatkojalostetaan ensi kiertueelle, jotta mielenkiinto säilyy. Ei kiitos enää silloin samaa esitystä So Whatista tai huonojen tanssiliikkeiden metsästystä Leave Me Alone (I'm Lonely):ssa. Tällä keikalla kaikki kuitenkin toimi, ja tunnelma oli katossa!

Juu tuo Hartwall Areenan keikka oli aivan mieletön! Hyvin rakennettu paketti ja tää "kertoja" oli aivan mainio idea! Hyvät biisivalinnat listassa, Dear Mr. President olis ollut toki upeeta kuulla ja se Glitter, se on niin mun lemppari kaikista Pinkin biiseistä. Upeasta showsta huolimatta Pink tarvis mun mielestä jotain täysin uutta, nää kolme viime keikkaa Suomessa ovat olleet turhan samanlaisia. Joka kerta tuntuu, että edellistä kiertuetta on vain paranneltu. Upeaa kaikki on kyllä ollutkin, mutta vain turhan samanlaista. Toki meen kattomaan Pinkiä hamaan loppuun saakka ja melkeen ulkomaillekin, mutta suurella yleisöllä ei ehkä mielenkiinto riitä. Nuo akrobatiajutut oli aivan mielettömiä, mun suosikeiksi nousi Sober ja Try - Wicked Game oli erikoinen tapaus myös, oon tottunut kuuntelemaan siitä HIMin versiota, joka on hieman erilainen.

Tosta keikasta sai taas niin paljon voimaa ja treeni-intoa, just sitä mitä tässä ihminen tarvitseekin :---)