Madonna Foorumi - Finland

No niin nyt määkin vasta pääsen välittään tunnelmiani mun kaikkien aikojen ekasta (toivottavasti vaan ei viimeisestä), mahtavasta Madonnan konsertista. En oikeen ees tiedä mistä aloittaisin, tuntuu siltä että ois niin paljon kerrottavaa!  Mutta jos nyt mennään ihan ajallisessa järjestyksessä, eli aloitetaan jonotuksesta. Jätkäsaari löytyi aikas helposti, ja olin vähän yllättynyt kun porukkaa olikin mun ja keikkaseurana toimineen äitini tullessa paikalle melko vähän, ja pieni toivonkipinä syttyi siinä vaiheessa. Aattelin, että ehken joudukaan tihrustaan keikkaa ihan sieltä C-alueen hänniltä! Siihen sitten istuttiin odottaan ja aina kun porukka liikku eteenpäin, niin mekin mentiin virran mukana ja loppujen lopuksi jäätiin seisomaan aika pitkäks aikaa samalle paikalle ennen kuin portit sitten vihdoin ja viimein aukesi.

Se oli kyllä tosi suuri yllätys mulle ettei siellä tehty minkäänlaista turvatarkastusta, vaan kaikki vaan meni porteista läpi ihan suorilla. Mutta eipä se mua haitannut, pääsipähän nopeemmin keikka-alueelle! Me oltiin vähän sekaisin että missä se C-alue nyt sitten on, mutta sitten me tajuttiin, että mehän ollaan jo siellä! Me haettiin itellemme paikka (joka mun mielestä oli ihan hyvä), mutta tilanne muuttui moneen kertaan ihmisjoukon ryntäyksissä kokoajan huonompaan suuntaan...

No, sitten pitkän ja uuvuttavan seisoskelun (ja pienen istuskelun) jälkeen Paul Oakenfold aloitti, ja aloin vähän turhautua kun en edes varpailla seisoessani meinannut nähdä lavalle juuri yhtään. Siinä vaiheessa taas aattelin, että miks pirussa mun pitääkin olla vieläkin (17-vuotiaana) vaan vähän yli 160-senttinen!  Yritin kuitenkin olla fiiliksessä mukana ja taputtaa käsiä melko usein, vaikka lämppäri ei mitään sen kummempaa nostatusta mun odottavissa tunnelmissa herättänytkään.

Lämppärin jälkeenkin ihmismassa vielä eteni lähemmäs B-alueen aitaa, ja sitten tapahtui se hysteerinen läpimurto. Vyöryminen oli suurempaa kuin koskaan aiemmin, ja kaaos oli valtava. Me pidettiin äidin kanssa toisiamme käsikynkässä jottei vaan eksyttäis toisistamme samalla kun yritettiin pysyä tolpillamme ihmismassassa. Sitten me huomattiinkin olevamme jo ihan aidalla, mutta virtaus ei suinkaan loppunut siihen. Ihmisiä päästettiin B-katsomoon ilmeisesti koska siellä oli sen verran tilaa, ja myös mää ja mun äiti päästiin sinne! C-alueen lipuilla! Olin aikas hämmästyksissäni, mutta tosi iloinen, kun huomasin että lavallekin näkyi sieltä paljon paremmin ja screenille näki aivan täydellisesti. Me oltiin siis sen lavan oikealla puolella olevan screenin alla.

Mutta ennen kuin ehdin oikeen tajuta mitään, niin sitten se olikin jo menoa se! The Sweet Machine pärähti käyntiin, ja olin aivan huippufiiliksissä, vaikka vieläkin vähän sekaisin siitä miten kaikki oli tapahtunut. Pitkältä tuntuneen videopätkän jälkeen itse Madonna sitten tuli lavalle, enkä pystynyt enkä halunnut kontrolloida itseäni yhtään! Nyt se alkaa! Taisin kiljua aika lailla, niin uskomattomalta se tuntui! Yritin hakea sopivaa paikkaa (alueella oli aika väljää, olin siellä B-alueen takaosassa) ja olin heti mukana ihan täysillä, lauloin, huusin ja pompin.

Koko keikka oli kyllä niin uskomaton ja epätodellisen tuntuinen, ettei paremmasta väliä! Yritin ottaa kuvia ja videotakin, mutta mun vanhalla digikameralla ja niiltä paikoilta ne ei kovin häävejä ollut. Keskityin enemmän kuitenkin olemaan mukana ja tekemään siitä hetkestä niin hyvän kuin suinkin. Kuuma siinä kyllä tuli, ja olinkin heti ekojen biisien jälkeen ihan hikinen! Alkoikin jo tuntua siltä, että nyt äkkiä sitä balladiosastoa kehiin, niin saa vähän levätä.  Mun suurin suosikki keikalta oli ehdottomasti She's Not Me, jossa oli tosi hauska esitys! Muutenkin oli hyvät fiilikset koko ajan, ja tuntui siltä että Madonnakin todella nautti esiintymisestään. Äärimmäisen hieno show oli kaiken kaikkiaan, eikä siihen pystyis kukaan muu kuin Madonna. Ja mikä kunto sillä pitää ollakaan, itse kun pompin Ray of Lightinkin aikana, niin tuntui kyllä vähän horjuvalta jo olo siinä vaiheessa. Ehkä väsymyskin alkoi jo vähän nostaa päätään, mutta hetken tauon jälkeen aina kuitenkin jatkoin hyppimistä.

Kaikella hienoudella oli mulle kuitenkin myös kääntöpuolensa. Heti keikan jälkeen tuli jotenkin tyhjä olo siitä, että nyt se on loppu, enkä tota tilannetta enää takaisin saa. Sitten mun mielessä alkoi pakonomaisesti pyöriä ajatus siitä, että olisi pitänyt jotenkin "keskittyä" enemmän keikan aikana, kun tuntui siltä etten muistanut keikan tapahtumista, yksityiskohdista ynnä muusta tarpeeksi enkä saanut tarpeeksi muistijälkiä keikasta. Kuitenkin tiedän etten olis voinut tehdä mitään toisin, ja tollasen ajattelun taustalla varmaan oli vaan ikävä takaisin siihen konserttitilanteeseen ja myös se, etten saanut kovinkaan hyvin mitään konkreettisia muistoja keikasta, kuten kuvia ja videoita. Tunsin vaan kauheeta pettymystä itseäni kohtaan, vaikka kokoajan myös pyrin järjellä ajattelemaan, että hieno konserttihan se oli eikä sais miettiä liikaa tällaisia ikäviä ajatuksia. Mutta perfektionisti kun olen, niin ajattelin sitten etten ottanut kaikkea irti keikasta. Vielä tänäänkin mulla on pyörinyt noi ajatukset tosi paljon päässä, ja oon yrittänyt palauttaa mahdollisimman paljon yksityiskohtia mieleeni konsertista todistaakseni itselleni, että siitä todellakin jäi muisteltavaa ja kerrottavaa, enkä heittänyt tilaisuutta hukkaan. Nyt kuitenkin täällä foorumilla ollessani ja muutenkin järkeillessäni oon tajunnut, että mitä järkeä on olla allapäin, kun takana on mun elämäni ehdottomasti hienoin ja vaikuttavin kokemus, jolloin todellakin tunsin olevani onnellinen. Ja varmasti tähän kaikkeen ajatteluun on vaikuttanut myös se, että olisin niin paljon mieluummin ollut lähempänä lavaa keikalla, vaikka keikan aikana en tämmösiä ehtinyt ajatellakaan. Mutta loppu hyvin kaikki hyvin, konsertti oli loistava ja hauskaa oli! Pohkeet on kyllä vielä tänäänkin valitellut siitä kaikesta hyppimisestä ja kurkottelemisesta, mutta eipä se mua haittaa! Mää todella toivon, että vielä jonain päivänä oon siellä aivan eturivin tuntumassa ihailemassa Madonnaa silmästä silmään ja viettämässä vieläkin parempaa konserttia kuin torstaina. Ehkä vielä joskus...

Tulipas muuten pitkä viesti, mutta tosi kiva jos joku jaksoi lukea!

-- Edited by Pop Up on Saturday 8th of August 2009 10:16:39 PM

vau, kiitos Nonnielle hienosta kirjoituksesta.

Olen myös sydämestä onnellinen jokaisen puolesta, joka sai sinä iltana katsekontaktin Madonnalta. Melkein tippa tuli linssiin joka kerta kun luin niitä kirjoituksissanne. Vain aito Madonna-fani voi ymmärtää kuinka paljon se pieni hetki merkitsee.

POP UP!...Sinun viestisi oli ehkä yksi parhaimmista mitä olen koskaan lukenut, niin vilpitön! Olen aivan varma, että näet Madonnan vielä monta kertaa:)

Mä olen yhä järkyttävän innoissani, enkä saa konserttia pois päästäni!! Saatiin niin parhaat paikat kuin olla voi! 10 metriä päälavasta catwalkin eturivissä ja Madonna nähtiin 4 metrin päästä Herkistyin niin monta kertaa ja varsinkin LAP sai melkein itkemään. Kiljuin sekä huusin ja yritin laulaa ja tuloksena se, ettei ääni vieläkään kulje, mutta kuitenkin kuulostaa paremmalta kuin perjantaina.Esityksenä aivan LOISTAVA. Madonna oli mahtavassa kunnossa ja täynnä energiaa ja iloa. Mulla on jotenkin sellanen tunne, että tää konsertti on kiertueen parhaimmistoa, ainakin toivon niin!

Mulla ylistys-sanat ei riitä kertomaan, miten onnistunut Helsingin keikka oli! Plussana vielä, miten paljon henkilökohtasempi se on kuin esim. Amsterdam 2006.  TÄÄ OLI AIVAN USKOMATON ELÄMYS!!!!!!!!!




-- Edited by aquarius_1 on Sunday 9th of August 2009 10:05:45 AM

aquarius_1 kirjoitti:

---

 

Madonna freek kirjoitti:

---

Omg olen Madonnan managerin ottamassa kuvassa eturivissä! Tosta kuvasta olis voinu jopa maksaa! En tosin kyllä sano että mikä se noista on

-- Edited by Madonna freek on Sunday 9th of August 2009 12:30:18 AM

---

Olitko Madonna freek ensimmäisen jonotusrannekkeen omistaja? Mielenkiinnosta kysyn, koska kuulin jotain sellaista siellä ollessani

 

---

Joo oli mulla se vihreä jonotusranneke! Mutta ei siinä mitään numerointia ollut. Sen rannekkeen kanssa päästiin siskon kanssa juoksemaan suoraan a-katsomoon eikä tarvinnut pysähtyä a-katsomon portin luona niinku muitten keillä ei ollut vihreää ranneketta!

 

-- Edited by Madonna freek on Sunday 9th of August 2009 11:08:10 AM

Pop up, tiedän mistä puhut. Itseäni ahdisti viime syksyisen keikan jälkeen, kun tuntui, että en ollut nähnyt ja painanut mieleeni tarpeeksi. Iso osa konsertista olin eräänlaisessa shokkitilassa. Lauloin, hypin ja tanssin mukana, mutta tuntui, että ei pitäisi edes räpäyttää silmiään, koska silloin jo menettäisi paljon. Miula tunteisiin vaikutti myös se, etten päässyt ihan niin lähelle lavaa kuin olisin tahtonut. Oli onnellinen ja tuskainen olo samaan aikaan. Ihan normaalia siis. Olit varmasti niin hyvin mukana, kun pystyit ja oli hyvä. Madonnaa näkee niin harvoin omin silmin, livetilanteessa, että sitä haluaisi vaalia mahdollisuutta mahdollisimman hyvin, painaa kaikki mieleen ja ottaa kaikesta kuvia. Uusia tilaisuuksia sinullekin varmasti koittaa ja sitten se jo helpottaa.

amoena kirjoitti:

---

Guy Oseary on alkanut postaamaan kuvia Helsingistä Twitteriin.

---

           http://twitter.com/guyoseary