Mä oon urheilullisesta perheestä, mutta nyt vasta parikymppisenä oon alkanut nauttia urheilusta tosiaan. Lapsesta lähtien oon aina liikkunu jollain lailla, käynyt aina tanssitunneilla, jumpassa, pyöräillyt, hiihtänyt, luistellut jne. Viime vuoden lopulla kokeilin joogaa ja oon hurahtanut siihen aivan täydellisesti. Mä en tiedä joogasta paljoakaan, mutta nautin siitä äärettömästi. Meidän vetäjä on i-ha-na, yhdistelee monia lajeja (joiden nimistä mulla ei oo hajuakaan) ja se toimii! Töiden takia pääsen sinne kerran kahdessa viikossa, ja se on aina mun viikon koho kohta. Rankkaa fyysisesti, mutta samalla just semmosta mielen haastetta mitä kaipaan. Suosittelen joogaa, jos yhtään kiinnostaa! Oon alkanut myös käymään salilla ja ryhmäliikuntatunneilla, missä on lisää joogaa, bodybalancea ym. Luulin aina etten osaisi käydä salilla, mutta oon täysin koukussa. Ja voi sitä fiilistä, jos siellä soitetaan Madonnaa, treenitehot varmaan tuplaantuu!
Tosiaan, ei tuu katottua mitään urheilua telkkarista.
Mä oon nyt katsonut varsin paljon Sotshin olympialaisia, varsinkinkin curlingia olen seurannut, kun on tullut sopivaan aikaan päivisin. Pelottavan nopeasti jää koukkuun. :D
Itse liikkujana olin monta vuotta varsin laiska. Oikeastaan en harrastanut muuta liikuntaa mitä koulussa oli ja hyötyliikuntaa pyöräilyn merkeissä. Kovasti oli aina aikomuksena aloittaa aktiivisempi liikuntaharrastus, mutta helposti se aina myös jäi. Vuosi sitten kevään alla kuitenkin ryhdistäydyin kunnolla ja aloin lenkkeilemään. Kesällä sain myös hyvää kuntosaliohjausta ja alku epäilyjen jälkeen myös kuntosaliharjoittelu alkoi tuntumaan omalta. Nyt liikunnanharrastaminen on viikottaista niin kuntosalin sekä uinnin merkeissä. Juoksu on jäänyt nyt talvella vähemmäksi, odotellen kevättä.
On ollut hieno huomata tuloksia ja löytää kehosta sellaisia lihaksia joiden olemastaolosta ei ole edes tienyt. Liikunnanflow ja liikunnan tuottama hyväolo on ollut itselleni kauan vieraita tunteita. On ollut innostavaa ja mieltä kohottavaa nähdä, että liikunta voi tarjota jotain myös minulle. Ensimmäisinä kertoina lenkillä ja salilla suorastaan hävetti, mutta kun pääsee aloittamiskynnyksen yli johan alkaa sujumaan. Pitää vain ottaa niskasta kiinni ja keskittyä omaan treeniin.
Olen miettinyt, että crossfit-treenamista voisi kokeilla ja joogaa. Houkuttelisi muutenkin ostaa jäsenkortti johonkin monimuotoista liikuntaa tarjoavalle salille. Onhan se oma kustannus, mutta varmasti myös hyödyllinen. Katsotaan tulevan opiskelukaupungin (mikä sitten onkaan) tarjoamia mahdollisuuksia.
Mä taas olen harrastanut liikuntaa aktiivisesti vuodesta 2008 lähtien (tietysti Madonnan innoittamana) ja en enää edes muista millaista on olla huonossa kunnossa. Esimerkiksi unissa tapahtui sellainen jännä juttu, että ennen minä en jaksanut oikein juosta ja rosvot, villieläimet, yms saivat minut kiinni, mutta nykyään pääsen aina karkuun.
Toki välillä en ole niin sanotusti kerennyt ja esimerkiksi armeijassa kuntoni laski valtavasti. Siellä yleensä sairastelee, kaikki aika menee koulutuksissa ja iltaisin ei vain jaksa kun olisi omaa aikaa. Myös ruokailut ovat maastossa välillä erittäin epäsäännöllisiä rasitukseen nähden ja unta ei saa joinain viikkoina millään. Silti kun pohjakunto on luotu niin se on kuin kestävä talon kivijalka jonka päälle on aina helppoa lähteä rakentamaan uutta tauon jälkeen. Huippukunnossa pysytteleminen 365/a on monille urheilijoillekin mahdoton ja usein turha tavoite.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
Itse liikkujana olin monta vuotta varsin laiska. Oikeastaan en harrastanut muuta liikuntaa mitä koulussa oli ja hyötyliikuntaa pyöräilyn merkeissä. Kovasti oli aina aikomuksena aloittaa aktiivisempi liikuntaharrastus, mutta helposti se aina myös jäi. Vuosi sitten kevään alla kuitenkin ryhdistäydyin kunnolla ja aloin lenkkeilemään. Kesällä sain myös hyvää kuntosaliohjausta ja alku epäilyjen jälkeen myös kuntosaliharjoittelu alkoi tuntumaan omalta. Nyt liikunnanharrastaminen on viikottaista niin kuntosalin sekä uinnin merkeissä. Juoksu on jäänyt nyt talvella vähemmäksi, odotellen kevättä.
On ollut hieno huomata tuloksia ja löytää kehosta sellaisia lihaksia joiden olemastaolosta ei ole edes tienyt. Liikunnanflow ja liikunnan tuottama hyväolo on ollut itselleni kauan vieraita tunteita. On ollut innostavaa ja mieltä kohottavaa nähdä, että liikunta voi tarjota jotain myös minulle. Ensimmäisinä kertoina lenkillä ja salilla suorastaan hävetti, mutta kun pääsee aloittamiskynnyksen yli johan alkaa sujumaan. Pitää vain ottaa niskasta kiinni ja keskittyä omaan treeniin.
Olen miettinyt, että crossfit-treenamista voisi kokeilla ja joogaa. Houkuttelisi muutenkin ostaa jäsenkortti johonkin monimuotoista liikuntaa tarjoavalle salille. Onhan se oma kustannus, mutta varmasti myös hyödyllinen. Katsotaan tulevan opiskelukaupungin (mikä sitten onkaan) tarjoamia mahdollisuuksia.
Mulla on aika samanlainen tarina. Tosin omaehtoisen liikkumisen olen aloittanut jo monta vuotta sitten, yläasteella ollessani. Olin kai vaan niin kyllästynyt olemaan se pahnanpohjimmainen kaikessa liikuntaan liittyvässä ja halusin ryhdistäytyä. Ja kyllä kannatti! Liikunta tuottaa paljon iloa ja hyvää oloa. Silti tuntuu usein, että laiskuus tai muut kiireet vievät helposti voiton. Mutta viime aikoina olen taas treenannut salilla säännöllisesti (kiitos halpa yliopistoliikunta), ja juokseminenkin on varsin mukavaa puuhaa. Samalla kun kuuntelee hyvää musiikkia, urheilukin tuntuu paljon kivemmalta. Ja juu, jooga voisi olla oikein hyödyllinen harrastus, tietoisuus omasta kehosta varmasti lisääntyisi.