Kun vastaavaa ketjua en löytänyt, bla blaaah.. Tarkoituksena on muistella millainen "suhde" sinulla oli Madonnaan ennen kuin sinusta tuli Madonna-fani. Viestistä saa muotoutua sellainen kuin se ottaa muotoutuakseen, mutta voit hakea sisältöä seuraavien kysymysten kautta:
- Millainen kuva sinulla oli Madonnasta?
- Muistatko joitain erillisiä tapauksia jolloin Madonna oli esillä (singlet, elokuvat, levyt, uutiset, kohut..)?
Itse koin ensi kontaktin Madonnaan, kun löysin MTV:n (silloin 90-luvun lopulla, kun se oli vielä THE mtv) ja siellä pyöri Ray of Lightin, Frozenin ja The Power of Goodbyen videot. Koin etenkin ROL:in hämmentäväksi, mutta olin tavallaan haltioitunut musiikista, vaikka se oli hieman monimutkaista kuunneltavaa.
Serkku tuli kylään ja kuuntelimme uudella mankallani jotain Madonnan levyä, jossa M:llä oli mustat olkaan asti ylettyvät hiukset. Nyt en osaa sanoa yhtään mikä julkaisu on ollut kyseessä. Jotain siinä 98-kesällä. Muuta en levystä muista edes musiikillisesti. Olin 7 v.
Katsoin viikonloppuisin äidin kanssa aamuisin MTV:tä sängyssä (nää aamut on niin onnellisia muistoja, että melkein liikutun tätä kirjoittaessa) ja sieltä tuli American Pien video. Siunailimme yhdessä miksi Madonnan housut olivat niin alhaalla. Videon lopussa Madonna veti housujaan vähän ylemmäs ja nauroimme sille. En olisi millään pystynyt sanomaan, että Madonna oli 41 vuotta tuossa vaiheessa.
Kaiken kaikkiaan rupesin ajattelemaan asioita ikänäkökulmasta vasta Madonna-faniksi tullessani ja tämä on ollut ikävä muutos.. Vaikka se on luonut uskoa ikäkriiseistä selviytymiseen sitten joskus, toivoisin etten arvioisi niin paljon kuinka vanhoja muut ovat tai katselisi silmän alusia ja juonteita. Toivottavasti tämä mieltymä menee pois.
Luonnollisesti tämän jälkeen tuli Music ja Don't Tell Me. Nyt pidin jopa musiikista, vaikka mielessä ei käynyt, että voisin pyytää tuota levyä omakseni. Music on lempi musavideoni Madonnalta. Värikäs.. Ali G.. Se limusiini. Tuo iski jo silloin. Don't Tell Me:ssä oli eri fiilis ja vaikken pitänyt biisistä vielä tuolloin kovin paljon, kitarassa oli jotain mieleenpainuvaa ja video oli yksinkertaisesti hieno.
Tauon jälkeen tuli Die Another Day ja pidin tunnaria parhaana Bond-tunnarina siihen menneessä. Isän mielestä se oli surkein ikinä, mutta taipuvaisuudestani muiden mielipiteiden omaksumiseen huolimatta pidin siitä edelleen. Se oli käsittämätön ja musiikkivideo hyvää katsottavaa sotkuisuudestaan huolimatta (museokohtaukset). Tässä kohtaa pitää huomata, miten Bond-tunnarin tekeminen vahvisti Madonnan imagoa nuorempien ikäluokkien keskuudessa, se toi tehokkaasti julkisuutta.
Pian oli American Lifen vuoro ja tällä kertaa sain kaupassa jopa levyn käteeni, mutten kassalle. Totesin vaan, että tuossa se Die Another Day olisi. Nimikkobiisi ei juuri hetkauttanut. MTV vaan uutisoi jonkun julkkiksen sanoneen, että Madonna pystyisi lippuvideoineen parempaankin. Perhe kävi aurinkoisella automatkalla Hangon seutuvilla ja radiossa soi kitaraisen raikas Hollywood. Kesä 2003, olin 11-12 vuotias. Taidan uusia reissun joskus ja soittaa tätä biisiä tuhottomasti.
Taukoa Taukoa.. Sitten räjähtää kunnolla ja kansa sai kokea Confessions on a Dance Floorin voiman. Hung Up soi joka kanavalla Novasta YleX:ään, ja totesin äidilleni et hei, täähän on siitä ABBA-biisistä tehty. Televisio esitykset kappaleesta vyöryivät päälle. MTV oli tässä vaiheessa jo alkanut mädäntyä, mutta silloin tällöin saattoi nähdä Sorryn, Get Togetherin tai myöhemmin Jumpin videon. Sorry oli mielestäni varsin ärsyttävä kappale, mutta pääasiassa siksi, että se jäi soimaan päähän ja käytävällä kaverini välillä hoilasi "I don't wanna hear, I don't wanna know." Get Together aukesi minulle vasta myöhemmin ja se oli osaltaan yksi Madonnan lähelle vetävä kappale.
Välillä kohistiin Madonnan adoptioista, mutta media vyörytti kiinnostumattomienkin korville varsin negatiivisen sävyn asiasta. Näin jälkeenpäin ajatellen se ei ollut reilua Madonnaa kohtaan.
Kevät 2008. Olen kauhean väsynyt lukion ekasta vuodesta. Minulla on nettiadapteri jolla selailen ennen nukkumaan ryhtymistä vuoteessani. Youtuben etusivulla on esillä 4 Minutesin-video. Justin Timberlake ja Timbaland olivat tässä vaiheessa kova juttu, joten tajusin että Madonnaan yhdistettynä tässä on nyt jotain suurta. Hard Candyn mainokset pyörivät telkussa ja levy löytyy kaupoissa listan sijalta 1.
Vielä en kuitenkaan innostu.. Kesällä tulee Give It 2 Me. Olen puhdasta ekstaasia, kun se tulee radiosta ja foorumin säännöt eivät salli minun kuvailevan miten himputin hyvä biisi tämä on. Kestää kuitenkin syksyyn kunnes äiti päättää ostaa nimipäivälahjaksi tämän levyn ja kuuntelen sitä innoissani aikani. Kaikki kappaleet eivät missään nimessä olleet yhtä hyviä kuin GI2M, mutta ainakin kiinnostun Madonnasta enemmän.
Luen elämänkertoja ja katson haastatteluj netistä. Tajuen, että tässä se roolimalli jota olen tietämättäni ollut vailla. Aina kun minulta kysytään musiikkimausta, saatoin ennen vastata että kaikki menee, mutt nyt on helppoa pistää Madonna ja sen perään pari bändiä. Aloin kuntoilemaan ja kehittämään itseäni ihmisenä ja persoonana. Se oli kuin uskoontuleminen ilman uskontoa, ylösnousemus.
1998-2008 Kymmenen vuotta siinä meni, mutta lopulta ostin ne levyt jotka muutenkin olisin ostanut ja elin ne hetket viime vuonna, jotka olisin elänyt silloin kun ne olivat ajankohtaisia.
Minulle ikimuistoisin Madonna on siis siellä 2000-luvun vaihteessa, muilla se saattaa olla eri iästä riippuen. Mites teillä?
-- Edited by Substance on Thursday 4th of March 2010 11:00:29 PM
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
Itse tajusin Madonnan olemassa olon selvästi, kun Hung Up alkoi soimaan radioissa ja aloin pitämään siitä paljon. Itse Madonnasta en tienyt vielä kovin paljon, pidin sitä vain artistina Britneyn Spearsien sun mudein joukossa. Muistan, kuinka katselin haltioituneena Confessions on a Dancefloorin kantta kaupoissa, mutta koskaan en uskaltanut sitä ostaa. Toinen COADin single Sorry myös kolahti, mutta Get Togetheria ja Jumpia en kyllä muisteeni kuuleni vielä tuohon aikaa. Jonkinlainen muistikuva on myös Live To Tell CT esityksestä, jonka näin uutenavuona telkusta.
Sitten tuli pakko digiboksi aika ja meille hankittiin digiboksi. Tämän myötä aloin katsomaan The Voicea, josta Madonnaa aina silloin tällöin näkyi ja niitä sitten katselin, mutta pääosin sieltä näytettiin vain COAD aikaisia videoita. Deje Voice ohjelmassa saatettiin näyttää myös mm. Musicia tai Don't Tell Metä, jotka olivat ensi kosketukseni Madonnan aikaisempaan uraan, mutta kumpikaan biiseistä ei minuun vielä silloin iskenyt.
Siinä sitten aikaa meni ja Voicea katselin. Sitä kautta tutustuin myös moneen muuhun artistiin. Kun Voicella alettiin näyttämään Top 10 VIP/Katsoja ohjelmaa, niin aloin näkemään myös 80- ja 90-luvun Madonna videoita. Kuuliin mm. La Isla Bonitan, Voguen ja Like a Prayerin ensimmäistä kertaa sen ohjelman kautta. Kaikista biiseistä pidin, mutta lopullisen tyrmäyksen teki Frozen. Rakastuin siihen täysin ja rakastan sitä edelleen (Madonnan paras biisi for ever!!!)
Kun 4 Minutes alkoi pyörimään radioissa, niin totta kai siitä tuli minun silloinen lempibiisini. Give 2 It Mestä myös pidin (erityisesti videosta) ja Miles Awaytäkin kuuntelin mielelläni, mutta siltikään Hard Candy levyä en uskaltanut hankkia.
Tuli kesä 2009 ja ymmärsin, että YouTubestahan löytää ihan pirusti musaa. Aloin sitä kauttamaan kuuntelemaan Madonnan hittejä ja myöhemmin myös pelkkiä levy biisejä. Aloin pitämään Die Another Day biisistä silloin paljon ja muutenkin totesin, että Maddehan osaa tehdä musaa. Muutenkin Madonna henkilönä alkoi kiinostamaan.
Tuli elokuu ja kuhina siitä, että kohta se Madonna tulee Suomeen! Tämän vuoksi Yle Teema näytti S&S kiertueelta koosteen ja senhän minä katsoin ja jumalitse, että siitä tuli kylmätväreet! "Miten ihmeessä tollanen voi olla edestä mahdollista??" ajattelin ja heti seuraavana päivänä menin katsomaan lisää Madonnan kiertueiden esityksiä YouTubesta. Lumouduin täysin ja myös harmistuin kovasti, kun Madonna sitten tuli Suomeen ja itse en päässyt paikalle... Näihin aikoihin löysin myös tämän foorumin.
Nuissa päivissä alkaen olen alkanut kuuntelemaan Madonnaa päivittäin netistä, ostelemaan levyjä yms. ja alkanut seuraamaan Madonnaa mediassa. Ja onhan Madonnan musiikki ehdottomasti tuonut lisää energiaa elämääni ja jotain sisältöä. Olen hyvin hyvin kiitollinen siitä, että löysin Madonnan, sillä ilman sitä en ehkä osaisi nauttia elämästä miten siitä nyt nautin. Madonna vaan tuo elämään potkua, vaikka muuten kaikki asiat olisikin ihan persuuksillaan!!! ;)
// Sori mahdolliset kirjoitusvirheet, sillä on hieman kiire (tai siis aika paljonkin kiire) ja en ehdi oikein tässä virheitä katsella ja muutenkin tuli nopeasti teksti kirjoitettua.
Pienenä muistan nähneenä Madonnan musiikkivideoita, ensimmäinen oli Frozen joka teki lähtemättömän vaikutuksen minuun ja ärsyttää kun en moneen vuoteen saanut tietää kuka se nainen videolla oikein oli (vähän vaikea tunnistaa kun Madonnan tyyli on videolla aika erilainen). Muita videoita näin silloin tällöin, muistan Musicin sekä kuulin American Pie radiosta ja muistan että pidin siitä. Kuvani Madonnasta oli ennen kunnon "kolausta" aika etäinen, en oikein tiennyt Madonnasta yhtään mitään ja siihen aikaan kun ei nettiäkään ollut ei tietoa saanut niin helposti ja musiikkiohjelmia katselin satunnaisesti.
En muista tarkalleen, mutta jostain kumman syystä lainasin kirjastosta Madonnan Ray Of Light levyn ja oli ihmeellistä kun tajusin että tuo Frozen-kappalehan on tuo minkä silloin pienenä kuulin. Huomasin, että levy on kokonaisuudessaankin upea ja siitä se sitten alkoi vuonna 2003, eli sen jälkeen olen hankkinut miltei kaikki levyt, lukenut elämänkertoja, ostanut muuta tavaraa, käynyt konsertissa, ostanut live DVD:eet ja muutenkin seurannut aktiivisesti Madonnan uraa. Parhainta aikaa fanina ollessani on ollut Confessions aikakausi, koska se oli ensimmäinen levy joka ilmestyi fanina ollessani (taisi kyllä ilmestyä American Life ensin mutta siitä en muista mitään kuulleeni) mutta oikeasti enemmän olen päässyt fiilikseen mukaan kun pääsin internetin maailmaan, eli oikeasti kunnolla näin mitä kaikkea Madonna on oikein tehnyt.
Kyllä minä ainakin voisin sanoa, että seitsemän vuoden aikana olen saanut paljon vaikutteita Madonnalta. Siinä iässä (juuri 13 - aikuisikää) ihminen imee vaikutteita esikuviltaan ja en tiedä olisinko ilman Madonnan vaikutusta yhtä kunnianhimoinen, itseänipuolustava ja kyllä se "express yourself" -mentaliteetti on iskostunut aika hyvin omaan ajatusmaailmaan. Madonna on inspiroinut kuntoilemaankin. Huomaan, että Madonnan ansiosta asetan aika korkeat kriteerit niille artisteille joita tahdon kuunnella tai seurata vähän enemmän, arvostan sitä että imagoa ja tapaa tehdä musiikkia muutetaan, samoin sitä että artisti olisi inspiroiva eikä toistaisi itseään yhä uudelleen ja uudelleen. On se kumma, että ennen en edes tiennyt tällaisen artistin olemassaolosta kunnolla (pieni ihme kyllä) ja sitten kun lopulta saa tietää niin huomaa että suurin osa musiikista ja esiintymisistä ovat ihan mahtavia.
Pitkästä aikaa täällä.. Mä olen niin wanha, että kohdallani fanitus lähti käyntiin ensialtistuksesta, eli siitä kun näin jollain kaapelikanavalla Lucky Star -videon. Heti huomasin että tuossa mimmissä on jotain erityistä.
80-luvulla Madonna oli todellinen sensaatio. Kun Like a Virgin julkaistiin Madonnan nimi oli yhdessä hetkessä kaikkien huulilla. Kukaan ei ollut ikinä tehnyt musiikkia/videoita/imagoa samalla tavoin kuin Madonna. Ajattelin: tuo nainen on nero! En ollut kuitenkaan mikään superfani, eikä se koulukuvioissa oikein ollut sallittuakaan kun kaikki oli jotain hevareita. Vasta nyt on kavereilta alkanut herua arvostusta Madonnalle; hyvä esiintyjä, uranuurtaja, legenda.. Eikä mennyt kuin 25 vuotta huomata se!
Parasta Madonnassa on se että hänen musiikki ja tekemiset ovat olleet läsnä omassa elämässäni. Joka elämänvaiheessa on ollut taustalla joku Madonnan biisi tai video. Blond Ambition-kesä -90, Erotica-syksy 92, Ray of Light-kevät 98 jne. Olen enempi vintage-Madonnan ystävä, mutta luotan, että kaikenlaista hienoa on vielä luvassa. Madonna on kyllä aikamoinen nainen. She's not like the rest of us, sanottiin jossain (en muista missä) oikein osuvasti.
Meille tuli kaapelikanavat ja sitä kautta MTV joskus 1989 / 1990 jolloin olin 12-13-vuotias. MTV:llä pyöri jatkuvasti Madonnan videoita: Lucky Star, Like A Prayer, La Isla Bonita, Vogue...Lisäksi ne lähetti Madonna Weekend:jä eli sellaisia että koko viikonlopun tuli pelkkiä Madonnan videoita, live-esiintymisiä ja haastatteluja. Mun ensikosketus Madonnaan, eli että edes kuulin että se on olemassa, tuli MTV:n kautta. Ja musta tuli suuri fani ihan saman tien! Mulla ei siis ollut mitään aikaisempia käsityksiä Madonnasta.
Muistan tunteneeni ennen todellista fanitusta aina kiinnostusta Madonnaan. Arvostin häntä siis jo hyvin varhaisessa vaiheessa, vaikka faniksi en itseäni osannut tai tohtinut vielä kutsua. Muistan lapsena kuunnelleeni kunniottavalla korvalla Like a Prayeria ja Vogue pisti kovasti tanssijalkaa vipattamaan. Human Nature kuului suosikkikappaleisiini sen ilmestymisaikaan ja ehkä jollain tavalla olin jo fani, koska keräilin Madonna-aiheisia juttuja mm. Suosikista. Viimeinen fanituspykälä, jonka ylitin, oli Ray of Light, josta lähtien olen ihan suoraan ja rehellisesti voinut itseäni faniksi kutsua.
Oikeestaan nimi Madonna ei kertonut ennen fanitusta yhtikäs mitään, syynä tietenkin nuori ikäni. 90-luvun Madonnasta mulla ei tietenkään oo mitään muistikuvaa, mutta siitä olen varma, että varmasti ainakin Ray Of Lightin aikana olen kuullut Madonnan musiikkia, mutten tietenkään tiedostanut sen olevan Madonnaa (ja ikää silloin oli 3 vuotta, että).
Ensimmäinen selvä muistikuva Madonnasta on vuodelta 2004. Muistan katsoneeni jotain musiikkivideo-ohjelmaa, tyyliin top 10 tai joku vastaava. Sieltä tuli Love Profusion ja ihastelin kuinka ihanan värinen video on (En muuten olis Love Profusioniksi myöhemmin tunnistanu, ellen olis just muistanu tuota väriasiaa) Silloin ei siis ollut aavistustakaan kuka se kukkamekossa tepasteleva täti oikein oli, enkä asiasta ottanut selvää (miksen, sitä kysyn kyllä itteltäni aina uudestaan ja uudestaan).
Seuraava muistikuva on sitten lokakuulta -05, muutama viikko ennen Hung Upin julkaisua. MTV3:lla pyöri mainos, että tilaa soittoääni Madonnan tulevasta singlestä, enempää et ennen singlen julkasua kuule. Se soittoääni oli siis instrumentaaliversio, eli ei voinut tietää minkälainen kappale loppujen lopuksi oli kyseessä. Ja kun Hung Up sitten julkaistiin, ei sen kuulemiselta voinut välttyä. Näihin aikoihin meille hankittiin digiboksi ja myös minä The Voicea paljon katselin ja sieltähän se musiikkivideo tuli monta kertaa päivässä (sama juttu radiossa). Tykkäsin paljon kappaleesta, ja oikeastaan vasta kuin Sorry julkaistiin, olin myyty (tosin COADin ostin 2 kuukautta Sorryn ilmestymisen jälkeen).
Neljän vuoden fanituksen jälkeen täytyy kyllä sanoa, että törmäsin kyllä sellaseen ihmiseen, jota todellakin kannatti aloittaa fanittamaan. Ja se on myös mahtavaa, kuinka Madonnasta tuntuu melkein joka päivä oppivan jotakin uutta (ainakin minä).
"Tutustuin" Madonnaan vuonna 2005 kun Hung Up soi kaikkialla. Sain Confessions- levyn ja kuuntelin vain ne hitit eli Hung Upin, Sorryn, Get Togetherin ja Jumpin. Sitten unohdin Madonnan kunnes tuli vuosi 2008. Oli puukässän tunti ja Madonnan uus biisi, 4 Minutes tuli ekan kerran radiosta. Kuuntelin ja tykkäsin kovasti. Sitten kuulin Give It 2 Men mutta sitten taas unohtui. Kuulin vuoden 2009 tammikuun lopussa että Madonna tulee Suomeen. Olin innoissani ja ostin liput, ja sitten minusta tulikin fani. Ensimmäinen kunnon fanitus levy on seuraava. Hard Candyn ostin aikoja sitten mutten ollut kunnon fani.
No kyllä se kiinnostus heräsi heti alkuvaiheessa, siinä joskus -83/84, kun Madonna oli aika vallitseva hahmo musiikkikanavilla ja sekä koti- että ulkomaisissa musiikkilehdissä. Häneltä oli lähes mahdotonta välttyä. Ja nuo MTV:n viikonloppujen Madonnaramat ovat edelleen tallella. M poikkesi aika lailla muista sen ajan muusikoista ja vaikka musiikillisesti olikin aika kevyttä, niin jotain siinä naisessa vaan oli, joka nosti hänet muiden yläpuolelle. Like A Virgin -levy tuli ostettua heti sen ilmestyttyä ja mm. penkkareissa piti tietysti pukeutua Madonnaksi (jotain Dress You Up -videon tyyppistä asukokonaisuutta tavoittelin ). Yliopistossa sivuaineena luin naistutkimusta ja kukapa olisikaan ollut mehukkaampi analyysin kohde kuin alati imagoaan muuttava Madonna. Madonna oli jotenkin yhtäaikaa viaton ja vaarallinen. Uhmakas, muttei tyhmä. Se varmaan oli se alkuasetelma, joka kiinnostuksen herätti ja edelleen tuo kuva on säilynyt, vaikkakin tietysti iän myötä on myös kriittisyys lisääntynyt ja vaatimustaso noussut. Vaikka rokimpi tavara on aina iskenyt syvemmälle ja Hanoi Rocks -fanitus näkynyt ulkoisestikin eniten, on Madonna aina pysynyt kyydissä mukana tavalla tai toisella. Rouva on lähestulkoon tasan 10-vuotta itseäni vanhempi ja jokaiseen omaan elämänvaiheeseeni on kuulunut jokin Madonnan musiikillisista tai imagollisista vaiheista. Itselleni tärkeimmät Madonna-levyt ovat Like A Prayer, American Life ja Ray Of Light. Edelleen odotan sitä seuraavaa M:n levyä, jossa olisi sanomaa. Sitä samaa sanan säilän taidokasta käyttöä, kuin noilla mainitsemillani kolmella aiemmalla levyllä. Toivossa on hyvä elää.
Mulla ei myöskään ollut mitään käsitystä kuka Madonna on ennen vuotta 2005. Tiesin kyllä, että sen niminen laulaja oli olemassa, mutta se oli vaan yks laulaja muiden joukossa. Muistan, että luulin aina, että Madonna oli vaan Madonnan taiteilijanimi. Olin ennen Madonna faniuniuden alkua hirvee Britney fani ja mulla oli In The Zone levykin, jossa siis oli tuo Me Against The Music, enkä koskaan tajunnut, että se toinen laulaja oli Madonna. Vasta sitten sen äkkäsin, kun olin jo Madonnan fani. Muistan, että joskus 2005 vuoden jouluna mun pari kaveria sain Confessions On The Dance Floor levyn joululahjaks, mutta sillon en vielä ollu Madonna fani, enkä sen kummemmin kiinnittäny siihen huomiota. Joskus 2006 vuonna Madonna kai sitten alko enemmän kiinnostamaan. Mulla ei oo, kun hämäriä muistikuvia fanittamista edeltävästä ajasta. En tiiä, miks, mutten muista ollenkaan, että miten sitten äkkäsin Madonnan yhtäkkiä tai mitään. Pyysin vaan kerran Madonnan levyä ja sitten sain sen. Siitä se lähti sitten. Mutten muista ollenkaan, miks mä pyysin sitä. Se on aika häiritsevää... Joka tapauksessa, en Madonnasta tienny oikeestaan mitään ennen fanitusta.
Fani olen ollut 5 vuotta...tässä huomaapi kyllä kuinka nopeasti aika tosiaan kuluu. Itse en oikein tiennyt Madonnasta juurikaan mitään ennen fanitusrtani.
Muistan joskus vuosituhannentaitteessa, että radiosta pauhasi yhtä mittaa American Pie, Music, Frozen ym. tykkäsin kappaleista todella paljon ja olin tuolloin 5-vuotias, joten en älynnyt yhtään, että kuka lauloi noita kappaleita tai muuta vastaavaa. Kumminkin radiota säätelin kovemmalle aina kun noiita mahtavia kappaleita tuli. Tulee mieleen ihan tuon aikaiset kesät
American Life -albumin aikoihin muistan, että näin nimikkosinglen musiikkivideon. Olin silloin, että se oli tosi makee video ja tykästyin siihen. Mutten kumminkaan faniksi osannut "lukeutua". Myös muistan noina vuosina nähneeni Madden kuvia lehdessä. Muistan myös kun velipuoleni kanssa selailtiin lehteä niin ksyin häneltä, että tiedätkö kuka Madonna on ja se vasti, että kyllä tietää
Kun Hung Up tuli radioihin niin minusta tuli fani ja pikku hiljaa asiat alkoivat valkenemaan, että olen pitänyt mammelista myös pikkupoikana!
-- Edited by Get Stupid on Saturday 6th of March 2010 06:07:00 PM
Kuunnellut Madonna vuodesta 84-85. Koko ajan en ole niin aktiivisesti seurannut.Kuunnellut kyllä aina. Levyt ym oon aina ostanut ja jos jossain on näkynyt Madonnan nimi on heti kaula pitkällä kurkotellut! :)
__________________
If You wanna talk to me. That exactly what you gonna have to do. Talk to me.
Muistan joskus kun olin noin 11-12 vuotias vuonna 2004 kuuntelimme ystäväni kanssa Madonnan kasettia jonka hän oli lainannut kirjastosta, muistan että tykkäsin todella paljon ainakin holidaysta, La Isla Bonitasta ja Papa Don't Preachista mutta en tienny laulajasta muutakuin sen että hänellä oli joskus ollut tötterö rintsikat ja sen että hän pukeutui paljastavasti. Muistan myös elävästi erään vapun jolloin kuulin American Lifen pidin siitä todella paljon ja se olikin ensimmäinen Madonna laulu jota aloin kuunnella. Sen jälkeen en kuullut Madonnasta mitään en kuunnellut sitä tai muutakaan, kunnes radioista alkoi kuulua Hung Up ystävieni kanssa kaikki kuuntelimme sitä ja se oli mielestämme hyvä kute myös Sorry ja Jump ne kuitenkin kuluivat puhki ja aloimme inhota niitä siinä vaiheessa koneeltani kuitenki löytyi jo jonkin verran Madonnaa ja kuuntelin vanhempaakin tuotantoa. Lopullinen fanitus alkoi kun olin kuudennella luokalla eli 13 vuotias kun näin Confessions Tourin se oli loistava! Aloin kuunnella Madonnaa todenteolla MP3:stani ei löytynyt mitään muuta kuin Madonnaa. Madonna faniuteni on vain kasvanut ja ystäviäni ärsyttää sillä puhun Madonnasta paljon ja laulan kappaleita(kun kuuntelee lauluani tuntuu kuin joku poraisi korvia, se voi olla yksi syy ;) Joka tapauksessa Madonna on suuri asia elämässäni ja vaikka olenkin poika olen huomannut että hän on muuttanu asenteitani esim. en anna periksi niin helposti, olen paljon kunnian himoisempi ja ajattelen että jos jotain todella haluan sen myös saan yms. minua on aina kiehtonut Madonna kunnianhimo ja itsekin olen hyvin kunnian himoinen tehdessäni jotain eli Madonna on minulle luonteellinen esikuva.
-- Edited by walatsu on Saturday 6th of March 2010 11:12:16 PM
En varmaankaan ole oikea ihminen tähän vastamaan, koska 'aikaa ennen faniutta' ei ole ollut olemassa.. Innostuin heti Madden eka levystä, se oli muuten ensimmäisiä levyjä joita ylipäätään ostin..