Madonna Foorumi - Finland

Kun vastaavaa ketjua en löytänyt, bla blaaah..

Tarkoituksena on muistella millainen "suhde" sinulla oli Madonnaan ennen kuin sinusta tuli Madonna-fani. Viestistä saa muotoutua sellainen kuin se ottaa muotoutuakseen, mutta voit hakea sisältöä seuraavien kysymysten kautta:

- Millainen kuva sinulla oli Madonnasta?

- Muistatko joitain erillisiä tapauksia jolloin Madonna oli esillä (singlet, elokuvat, levyt, uutiset, kohut..)?

- Muuttiko fanius sinua jotenkin (ajattelutapoja, toimintaa..)?


Itse koin ensi kontaktin Madonnaan, kun löysin MTV:n (silloin 90-luvun lopulla, kun se oli vielä THE mtv) ja siellä pyöri Ray of Lightin, Frozenin ja The Power of Goodbyen videot. Koin etenkin ROL:in hämmentäväksi, mutta olin tavallaan haltioitunut musiikista, vaikka se oli hieman monimutkaista kuunneltavaa.

Serkku tuli kylään ja kuuntelimme uudella mankallani jotain Madonnan levyä, jossa M:llä oli mustat olkaan asti ylettyvät hiukset. Nyt en osaa sanoa yhtään mikä julkaisu on ollut kyseessä. Jotain siinä 98-kesällä. Muuta en levystä muista edes musiikillisesti. Olin 7 v.

Katsoin viikonloppuisin äidin kanssa aamuisin MTV:tä sängyssä (nää aamut on niin onnellisia muistoja, että melkein liikutun tätä kirjoittaessa) ja sieltä tuli American Pien video. Siunailimme yhdessä miksi Madonnan housut olivat niin alhaalla. Videon lopussa Madonna veti housujaan vähän ylemmäs ja nauroimme sille. En olisi millään pystynyt sanomaan, että Madonna oli 41 vuotta tuossa vaiheessa.

Kaiken kaikkiaan rupesin ajattelemaan asioita ikänäkökulmasta vasta Madonna-faniksi tullessani ja tämä on ollut ikävä muutos.. Vaikka se on luonut uskoa ikäkriiseistä selviytymiseen sitten joskus, toivoisin etten arvioisi niin paljon kuinka vanhoja muut ovat tai katselisi silmän alusia ja juonteita. Toivottavasti tämä mieltymä menee pois.

Luonnollisesti tämän jälkeen tuli Music ja Don't Tell Me. Nyt pidin jopa musiikista, vaikka mielessä ei käynyt, että voisin pyytää tuota levyä omakseni. Music on lempi musavideoni Madonnalta. Värikäs.. Ali G.. Se limusiini. Tuo iski jo silloin. Don't Tell Me:ssä oli eri fiilis ja vaikken pitänyt biisistä vielä tuolloin kovin paljon, kitarassa oli jotain mieleenpainuvaa ja video oli yksinkertaisesti hieno.

Tauon jälkeen tuli Die Another Day ja pidin tunnaria parhaana Bond-tunnarina siihen menneessä. Isän mielestä se oli surkein ikinä, mutta taipuvaisuudestani muiden mielipiteiden omaksumiseen huolimatta pidin siitä edelleen. Se oli käsittämätön ja musiikkivideo hyvää katsottavaa sotkuisuudestaan huolimatta (museokohtaukset). Tässä kohtaa pitää huomata, miten Bond-tunnarin tekeminen vahvisti Madonnan imagoa nuorempien ikäluokkien keskuudessa, se toi tehokkaasti julkisuutta.

Pian oli American Lifen vuoro ja tällä kertaa sain kaupassa jopa levyn käteeni, mutten kassalle. Totesin vaan, että tuossa se Die Another Day olisi. Nimikkobiisi ei juuri hetkauttanut. MTV vaan uutisoi jonkun julkkiksen sanoneen, että Madonna pystyisi lippuvideoineen parempaankin. Perhe kävi aurinkoisella automatkalla Hangon seutuvilla ja radiossa soi kitaraisen raikas Hollywood. Kesä 2003, olin 11-12 vuotias. Taidan uusia reissun joskus ja soittaa tätä biisiä tuhottomasti.

Taukoa Taukoa.. Sitten räjähtää kunnolla ja kansa sai kokea Confessions on a Dance Floorin voiman. Hung Up soi joka kanavalla Novasta YleX:ään, ja totesin äidilleni et hei, täähän on siitä ABBA-biisistä tehty. Televisio esitykset kappaleesta vyöryivät päälle. MTV oli tässä vaiheessa jo alkanut mädäntyä, mutta silloin tällöin saattoi nähdä Sorryn, Get Togetherin tai myöhemmin Jumpin videon. Sorry oli mielestäni varsin ärsyttävä kappale, mutta pääasiassa siksi, että se jäi soimaan päähän ja käytävällä kaverini välillä hoilasi "I don't wanna hear, I don't wanna know." Get Together aukesi minulle vasta myöhemmin ja se oli osaltaan yksi Madonnan lähelle vetävä kappale.

Välillä kohistiin Madonnan adoptioista, mutta media vyörytti kiinnostumattomienkin korville varsin negatiivisen sävyn asiasta. Näin jälkeenpäin ajatellen se ei ollut reilua Madonnaa kohtaan.

Kevät 2008. Olen kauhean väsynyt lukion ekasta vuodesta. Minulla on nettiadapteri jolla selailen ennen nukkumaan ryhtymistä vuoteessani. Youtuben etusivulla on esillä 4 Minutesin-video. Justin Timberlake ja Timbaland olivat tässä vaiheessa kova juttu, joten tajusin että Madonnaan yhdistettynä tässä on nyt jotain suurta. Hard Candyn mainokset pyörivät telkussa ja levy löytyy kaupoissa listan sijalta 1.

Vielä en kuitenkaan innostu.. Kesällä tulee Give It 2 Me. Olen puhdasta ekstaasia, kun se tulee radiosta ja foorumin säännöt eivät salli minun kuvailevan miten himputin hyvä biisi tämä on. Kestää kuitenkin syksyyn kunnes äiti päättää ostaa nimipäivälahjaksi tämän levyn ja kuuntelen sitä innoissani aikani. Kaikki kappaleet eivät missään nimessä olleet yhtä hyviä kuin GI2M, mutta ainakin kiinnostun Madonnasta enemmän.

Luen elämänkertoja ja katson haastatteluj netistä. Tajuen, että tässä se roolimalli jota olen tietämättäni ollut vailla. Aina kun minulta kysytään musiikkimausta, saatoin ennen vastata että kaikki menee, mutt nyt on helppoa pistää Madonna ja sen perään pari bändiä. Aloin kuntoilemaan ja kehittämään itseäni ihmisenä ja persoonana. Se oli kuin uskoontuleminen ilman uskontoa, ylösnousemus.

1998-2008 Kymmenen vuotta siinä meni, mutta lopulta ostin ne levyt jotka muutenkin olisin ostanut ja elin ne hetket viime vuonna, jotka olisin elänyt silloin kun ne olivat ajankohtaisia.


Minulle ikimuistoisin Madonna on siis siellä 2000-luvun vaihteessa, muilla se saattaa olla eri iästä riippuen. Mites teillä?


-- Edited by Substance on Thursday 4th of March 2010 11:00:29 PM