Ostin vihdoinkin uuden Endless forms most beauatiful levyn ja olen nyt kuunnellut levyn ajatuksella läpi. 

Shudder Before The Beautiful

Levy käynnistyy ja yllättäen on taas herra puhumassa. Kappale lähtee lujakkaasti käyntiin ja tempaisee kyllä mukaansa kuuntelijan ja odotukset nousevat. Biisissä eniten kiehtoo mahtipontisuus ja kitarasoundin voima. Pieniä kivoja yksityiskohtia biisin aikana kuuluu taustalla ja hienot viulun sävelmät tuntuu iholla. Ei mielestäni erikoinen mutta ihan okei. 

Weak Fantasy

Tämä biisi kertoo sen miten raskaaksi ja järeäksi Nightwish saakaan sinfoniametallin kuullostamaan. Kappale on kokonaisuudessaan rumpalin heiniä ja Nevalaisen poistumista ei kyllä erota lainkaan ilman erillistä mainintaa. Edelleenkin biisiä kuuntelee, mutta ei minusta levyn parhaimmistoa. Mielestäni tämän olisi voinut jättää pois ja laittaa tilalle kaunis Sagan joka ei levyltä paikkaansa lunastanut.

Élan

Elan on kaunis sävelmä mutta sinkuksi todella laimea ja enemmän osattiin varmasti odottaa. Ehdoton selvä valinta sinkku biisiksi, koska tämänkaltaista ''lallattelua'' ei levyllä muut olekkaan. Kysymys herääkin minulla, sopiiko tämä biisi lainkaan levylle? Biisin video kuvastaa levyä hyvin ja näyttelijäkaarti saa arvostelut korkeammalle. Muuten tämä ei kyllä nosta siipiään niin korkealle kuin edeltäjänsä Storytime tai Amaranth. 

Yours Is An Empty Hope

Nyt kyllä alku riipaisee niin pahasti Dark Chest Of Wondersia että ihan sattuu. Kappale käy liikaa vanhan yövissyn puolella ja tuntuu kuin olisi kuullut kappaleen jo ennenkin. Monta edeltäjäänsä toistava biisi joka joutaisi mielestäni roskakoriin. 

Our Decades In The Sun 

Nyt levy alkaa saamaan enemmän suuntaansa ja kuullostaa jo uuden levyn arvoiselta. Alussa meininki oli niin väkisin väännettyä raskasta mättöä että tämä tekee levylle hyvää tässä vaiheessa. Kauniita sävelmiä ja tuttu lapsikuoro saa tuntemaan levyn raikkaammalta. Täysin balladia kappaletta levyltä ei löydy, mutta tämä on kiva korvaus sille. Floorin ääni pääsee ojennuksiin tässä.

My Walden

Levyn linja paranee loppuun mennessä ja tämä biisi kertoo sen. Kiitokset mieleenpainuvalle kertosäkeelle. Ehkä hiukan häiritsee rummut jotka kuullostavat temmoltaan samoilta kuin Élanissa. Paljon soittimia yhdessä biisissä ja hienot miksaukset. Yksi levyn lemppareistani ja juuri tällaista odottelinkin levyltä. Voisi aivan hyvin olla vaikka yksi sinkuista jos minulta kysyttäisiin. 

Endless Forms Most Beautiful 

Juuri tätä Nigthwishia moni odotti ja tässä se on. En itse odottanut levyn nimikko kappaleen olevan tällainen, mutta kyllähän tämä toimii. Raskas kitara soolo johon sekoitettuna pianoa soi minun korviini todella hienosti ja pisteet siitä. Aikamoinen täyttökappale. 

Edema Ruh 

Tämä kappale on nappi minun makuuni. Menee levyn parhaimmistoon ja vie kyllä kuuntelijan Nightwishin syvyyksiin. Suosittelen tätä myös niille ei niin bändistä pitäville. Säkkipillit ovat vähän kyllä kuultu mutta tuovat silti loistavan tunnelman ja on nykyinen nightwishin ns. tunnus. Kiva kuulla myös Marcon laulua hieman paremmin ja sopii täydellisesti kertosäkeessä Floorin upean äänen taustalle. Tuskin maltan biisin kuulemista Ratinan keikalla. 

Alpenglow

Yksi täytebiiseistä ja erityisesti voisin kuvitella tämän laulavan entinen solisti Anette Olzon. Marcoa kuullaan taas kivasti mukana kappaleessa. Kitarasoolo loppuvaiheessa vähän pitkittää kappaletta ja saa kuuntelijan odottamaan vielä niitä viimeisiä biisejä ja levyn loppua. Hieman haikean fiiliksen jättää tämä kappale.

The Eyes Of Sharbat Gula

Ihanan hempeilevä ja hellivä väli-introbiisi joka antaa kuuntelijan odottaa levyn viimeistä ja odotetuinta koitosta. Lapsikuoroa alkoi olla hiukan ikävä edelliseltä levyltä ja vihdoin sain haluamani. Vetää ihanan herkille kylmille väreille. Ei lainkaan huono veto tällainen kaunis ja rauhallinen sävelmä levylle. Kappale antaa luvan olla valmis viimeiseen matkaan ja sitten aukaisemme portit hienoimpaan esitykseen.

The Greatest Show On Earth

Kaunis sävelmä alussa pitkittää kuuntelijaa ja pitää näin jännityksen yllä. Viimein saamme kuulla Nightwishin alkuräjähdyksiä. Tämä kertoo jo että syvälle ollaan menossa eikä tiedä mitä tapahtuu. Mielessä alkaa nähdä paljon kuvia tarinasta jotka voi itse luoda tästä musiikista. Alussa kuulemamme kertoja alkaa puhua kauniita kirjoituksia jonka jälkeen vasta räjähtääkin. Näin koko show on laitettu käyntiin ja meno on kieltämättä hurja. Floorin odotetut vokaalit pärähtää käyntiin mystisellä sävyllä ja nehän soivat kuin enkelin laulu. Hetken kuuluu yksityiskohtaisia ääniä ja eläinten ääntelyä jonka kohtaus saa kuuntelijan hetken haukomaan happea. Jännitys tiivistyy sinfonista ja sitten taas mennään. Marco lähtee mukaan mukavassa temmossa ja Floorin kurkunpäästä vedettävät vokaalit ovat hienoa kuunneltavaa. Tämän tarinan viimeinen osio The Toolmaker on lähtenyt käyntiin ja kuuntelija on saatu pauloihinsa monille yksityiskohdilla ja hienolla tarinalla. Kaikista kaunein sävelmä The Understading alkaa soimaan ennakkoon taustalla kun Marco ja Floor kuoroineen alkaa päättää lauluaan sanoilla ''We Were Here!''. On tämä levy alkanut lähennellä loppuaan ja Tuomaksen kaikkien aikojen kaunein sävelmä pärähtää soimaan pianon säestyksellä. Erittäin haikea fiilis iskeytyy ja silmät alkavat vetistellä. Tämän levyn matka ja tarina oli kokemus kerrassaan ja niin se saakin hienon päätöksen loppusinfonialla. Itse en ole koskaan tällaista kuullut. Olo on ähky mutta todella tyydyttynyt. Tämä on ehdottomasti kuunneltava vielä monia kertoja. 

Levy on kokonaisuudessaan hieno tekele paria floppia lukuunottamatta joka vie kuuntelijan Nightwishin takaamaan toiseen maailmaan. Niin paljon eri yksityiskohtia ja kauniita sävelmiä. On kuitenkin vaikea lähteä tekemään Imaginaerumin jälkeen yhtä loistavaa tekelettä. Mutta lainaten erään arvostelijaa sanoen ''Endless Forms Most Beautiful ei ole samanlainen harppaus eteenpäin kuin Nightwishin edelliset levyt ovat olleet, mutta mitä korkeammalle on kiivetty, sitä vaikeampaa on kohottaa rimaa vielä ylemmäs''.