Madonna Foorumi - Finland

Ketjun "säännöistä":

Tämän voisi pistää kyselyihin ja galluppeihin, mutta aiheen hieman raskaammaksi kuin kyseisen osaston kevyempään linjaan normaalisti kuuluu. Tyyli on vapaa, kunhan se mukailee ketjun nimeä. Itse päätän edetä alkuvuodesta loppuvuoteen likimain julkaisuajankohtien mukaisesti. Levyjen ei välttämättä tarvitse olla juuri itse omistamiasi, mutta sellaisia joita olet kuitenkin kuunnellut suhteellisen paljon. Pääasia on, että raja vedetään kuitenkin vuoteen 2010. Enemmästä ei kukaan jaksa kirjoittaa, vaikka myönnän toki useiden loppuvuodesta 2009 julkaistujen levyjen olleen isoja myös vuonna 2010.

Koin itse tämän vuoden enemmän "välivuotena" suurempien julkaisujen lykkääntyessä ensi vuoteen, mutta se ei tarkoita ettenkö olisi yllättynyt lukuisia kertoja siitä mitä minulle lopulta tarjottiin.

Herra Ylppö ja Ihmiset - Pojat Ei Tanssi

Tämän edeltäjä, Sata Vuotta, oli täysi yllätys, kun ostin sen aikanaan vain kokeillakseni sponttaanisti jotain uutta. Tammikuussa kaikki rahat oli tavalla tai toisella tullut kulutettua ja tämän ostaminen koulupäivän jälkeen tarkoitti parin tunnin kävelyä kotiin kovassa pakkasessa. En välittänyt moisesta tämän levyn kohdalla pätkääkään, sillä tiesin saavani jotain suuremmoista.

Tässä on yhtye jolla on valtavasti annettavaa ja kaikki palaset kohdallaan. Jokainen kappale on radiomuotissa, mutta ne välttävät sen asettamat rasitteet, koska yhtye soundaa niin loistavalle.

Kappalesuosikkini Pikkukaupungin James Dean tarjoilee lopussa naiskuoroa, joka on miksattu juuri niin hiljaiseksi, mutta tarpeeksi kuuluvaksi, että siihen keskittyy ja tarrautuu kuin joku lukisi seuraavan viikon lottonumerot ennakkoon. Aivan mahtava hetki!

Tästä levystä kuitenkin puuttuu yhteneväisyyttä. Sen kuunteleminen putkeen ei ole ainakaan minulle mikään rasite, mutta kappaleet tuntuvat toimivan HIM:mäisesti omillaan paremmin kuin yhdessä. Ääripäät ovat kaukana toisistaan, vaikka aiheet ihmissuhteista sitovat niitä yhteen.

HIM - Screamworks

Kevennetympi ilmaisu puhdisti bändiä toimivasti, ja levy on helppo kuunnella läpi. En kuitenkaan kiittele sitä vuolaasti. Tuskainen, mutta erinomainen Venus Doom oli ihme ja kyllä, loistava pyöräily levy. Screamworksilla ei ole kummoisempia huippuja yhtyeen uralle. Heartkiller on stereotyyppinen HIM-hitti ja Scared to Death'ssä on niin järkyttävä kertosäe, että se jopa pelastaa itse itsensä. Viimeinen kappale (joka on semmoinen himi hirviö, etten sitä tähän jaksa luntata) heittäytyy kokeelliseksi koneillaan ja se on mielestäni Heartkillerin ohella ainoa kappale jossa yhtye kuulostaa joltain muulta, kuin perus radioaalto rock-yhtyeeltä.

Maija Vilkkumaa - Kunnes Joet Muuttaa Suuntaa

Oivallisen Superpallon jälkeen tämä levy tuntuu valjulta. Ok, se käsittelee paljon aiheita jotka eivät kosketa itseäni yhtään ainakaan vielä sellaiseen 15 vuoteen. Perussoundi on kumman iskelmäinen ja tuntuu, kuin kappaleita olisi tuotettu liukuhihna-periaatteella, jotka Maija tosin siloittelee osaavilla sanoituksillaan. Saa nähdä rupeaako Maija enää nuorten aikuisten tunteiden tulkiksi, vai jatkaako aloittamallaan varhaisen keski-ikäisyyden värittämällä tiellä.

Stam1na - Viimeinen Atlantis

En ole kuunnellut vielä kappalettakaan Stam1nan tätä edeltänyttä tuotantoa. Jotenkin Viimeinen Atlantis ei innosta siihen, koska se viestii itsensä olevan jotain hieman uutta ja erilaista yhtyeelle. Koko levy mielestäni kulminoituu yhteen kappaleeseen joka tarjoillaan liki keskellä albumia, Maalla, Merellä ja Ilmassa. Touhu on täysin kaaottista, mutta tapa jolla se esitetään ei ole. Soitto on erittäin taitavaa ja kappaleisiin ei juuri kyllästy single Pakkolaskua lukuunottamatta.

Poets of the Fall - Twilight Theater

Oli tästä yhtyeestä mitä mieltä hyvänsä (ja ties kuinka monta juttua on aloitettu näin), on se jokaisella levyllään onnistunut esittämään kekseliäitä ja hienoja biisejä. Tältä irtoaa varmasti pari hienoa kohtaa settilistaan keikoille (Dreaming Wide Awake, War ja Given and Denied), mutta muuten en koe sitä kovin kummoiseksi tekeleeksi. Yhtye kokeilee paljon eri juttuja, mutta ne eivät oikein jää mieleen.

Jenni Vartiainen - Seili

Eli tätä sitten myytiin yli 100 000 kappaletta? En väitä, etteikö se olisi hieno asia, mutta en silti oikein ymmärrä miten Jenni Vartiainen on niin tavattoman suosittu. Teemu Brunilan aikaan saannoksia, kun ei enää voi kuulla The Crash-yhtyeen kautta, niin on "tyydyttävä" tähän. Nettiin on rohkea kappale, jonka julkaiseminen singlenä on yhtä kuin jääpussi sen haukkujien naamalle. Enempää en löpise, kun levy on todennäköisesti monille aika tuttu.

Anna Puu - Sahara

Kävin katsomassa Annaa joskus viime helmikuussa. Olin juuri samalla viikolla saanut kokea lähes pyhää ilmestystä vastaavan Chisun keikan saman katon alla, mutta baarin puolella. Nyt oltiin konserttisalissa ja Annan keikka muistutti koko perheen tapahtumaa lapsineen vanhempineen. Anna Puu esitti yhtyeineen paljon lainakappaleita varsin mainion, mutta lyhyen esikoisalbuminsa kappaleiden lisäksi.

Konsertti ei ollut lainkaan minun tyyliseni juttu. Sain suorastaan ikäviä viboja vuosikymmenen takaisesta Huvitutti-konsertista Annan musisoidessa lavalla mammamaisessa mekossaan. Tämä ei poista sitä tosiasiaa, että hän lauloi yllättävän hyvin ja monipuolisesti tulkiten, soitti välillä eri soittimia rytmisoittimista kitaraan ja selvästi palveli yleisöä. Ja oli raskaana. Ja oli tämän pari kuukautta myöhemmin ilmestyneen Sahara-levyn kanessa selvä seksisymboli!

Egotripin Knipin vaikutus näkyy, sillä jotkin kappaleet kuulostavat vahvasti kyseiseltä bändiltä. Levy tuntuu ajattomuudessaan nojailevan paljonkin hieman wanhemman Suomen suuntaan. En todellakaan osaa sanoa mitä se on, kun en ole ollut sitä kuuntelemassa. Osaan vain sanoa, että se toimii pirun hyvin.

Yllättävintä levyssä on se, että odotin sen olevan vain kalpea haamu edeltäjästään. Sahara tehtiin verrattaen kiireisellä aikataululla, mutta tämä ehkä jopa vahvistaa sitä. Toivottavasti Annan seuraava levy ei kuitenkaan saa julkaisupäivää ennen kuin se on valmis.

Mariska ja Pahat Sudet

Tämä kiinnosti vain, koska Mariska on niin vahva biisintekijä ja hän kävi läpi niin valtaisan muodonmuutoksen tämän levyn kanssa. Kappaleita on varmasti hiottu pitkään, mutta niistä oikeastaan ainoa syvästi mieleen jäänyt on huomiota paljolti herättänyt Kokkaa Mua.

Hole - Nobody's Daughter

Olin innostunut tästä levystä viime keväänä. Kuitenkin varsin lyhyesti...  Courtney Love kasaa ympärilleen kasan nuoria jannuja soittamaan pääasiassa itsekseen ja Christina Aguileran luotto balladituottaja Linda Perryn kanssa väsäämiään kappaleita. Sitten hän lätkäisee yhtyeen nimeksi Hole markkinoinnillisista syistä ja antaa palaa. Melkein.

Ensinnäkin levyksi jota tehtiin hyvin kauan aikaa, kappaleet kuluivat puhki verkkaisen nopeasti. Letter to God ainoa biisi, joka avoimessa tunnustuksellisuudessaan koskettaa joka kerta. "I've always wanted to die but you kept me here alive." Nyt se pölyttyy hyllyssä, mutta eiköhän tuo vielä joskus sieltä tule kuunteluun.

Christina Aguilera - Bionic

Yritin pitää tästä levystä, mutta se ei kuitenkaan oikein onnistunut.  Lift Me Up on erittäin kaunis balladi, ja Woohoo parani kuunnellessa, mutta Not Myself Tonight ei ole niin tykki kuin odotin koko levyn olevan. Odotin Bionicin olevan messias, joka pistää musiikkimaailman tuulia uusiksi samalla tavalla kuin Amy Winehouse teki Back to Black -albumillaan. Se ei kuitenkaan ollut sitä, ja vaikka artisti itse selvästi näyttää pitävän tuotteestaan, ei mikään peitä perimmäistä tosiasiaa. Christina ei saanut haaviinsa riittävästi hyviä biisejä.

Laura Närhi - Suuri Sydän

Bionic ei siis ollut odottamani pop-teos, mutta tämä levy korjasi tilanteen lähes täysin. Kemopetrol yhtyeen laulajan soolodebyytti, joka tuntui oikeudenmukaiselta julkaisulta sen sijaan, että se olisi selvä yritys tunkea hieman ruuhkaiselle kotimaisten naispoppareiden kentälle. Levyllä on monta mainiota hetkeä, mutta seassa on ikävästi hutilyöntejä, jotka kuuntelee vain nauttiakseen huipuista enemmän.

1. single Jää mun luo ei ensikuulemalta jäänyt päähän mitenkään. Levyllä kappale on selväsi isompi tapaus. Se muistuttaa oudosti Madonna Deeper and Deeperiä, vaikka eihän sillä ole mitään tekemistä kyseisen kappaleen kanssa ja tähän ei varmasti ole pyritty millään tapaa. Tämä on totta on mielestäni viime vuoden paras biisi ja olen kehunut sitä tarpeeksi jo toisaalla. Radiossa kummallisesti leikeltynä soinut Mä annan sut pois on levyllä jopa radiota parempi kappale. Se muistuttaa trumpetti-soolonsa vuoksi hieman Anna Puun Kaunis päivä-kappaletta, mutta sävy on aivan erilainen eikä kappaleilla ole siis muuta yhtyestä kuin se, että niissä annetaan hetki samalle ei niin usein pop-musiikissa kuullulle soittimelle.

Jos ei parin timantin ja useamman hyvän kappaleen lisäksi muuta, niin ainakin tämä saa hartaasti odottamaan Kemopetrolin tulevaa levyä.

Tarja - What Lies Beneath

Jos unohdetaan iltapäivälehdet ja kaikenlainen muu höskä joka ei merkittävällä tavalla liity itse tämän levyn musiikkiin, voidaan sanoa oltavan jo huomattavasti paremmassa tilanteessa kuin parin vuoden takaisella My Winter Storm-albumilla. Tarja esittää orkestraalista hevimusiikkia, koska hän haluaa tehdä niin.

What Lies Beneath vaatii kuuntelua, jotta se avaa salansa. In For a Kill varsin Bond-tyylinen iskevä ja elokuvamainen kappale jossa Tarjan tavoittelema konsepti toimii täysillä. Alunperin sessiomuusikoista kasattu yhtye on kasvanut vahvemmin yhteen, mutta vierailevat muusikot, vaikka ovatkin taitavia, tuntuvat sekoittavan levyn sointia hieman liikaa.

Ehkä kolmannella levyllä homma hioutuu huippuunsa, jos sopasta jätetään joitain aineksia pois. Sitten onkin aika tehdä jotain muuta.

Avenged Sevenfold - Nightmare

Odotin koko levyn olevan samanlaista hyökkäävää uhoa kuin nimikkokappale ja valtava radiosingle Nightmare. Se ei ole pelkästään sitä, vaan yleisilme on myös varsin rauhallinen. Kokonaisuus pysyy hyvin hanskassa, joka ei ole ollut tähän mennessä yhtyeelle varsin ominaista. Koko levy tuntuu testamentilta bändin kuolleelle rumpalille Jimmy Sullivanille ja sitä se myös on, vaikka kappaleet tehtiin ennen hänen kuolemaansa.

Duffy - Endlessly

(Alkaa iskeä pieni väsymys tässä kiroittaessa ). Koska en ihmeemmin sokaistunut Duffyn ensimmäisestä levystä samalla tavoin kuin monet muut, en täten odottanut tältä yhtään mitään. Well Well Well on riemastuttava kappale, mutta levyllä lauletaan pääasiassa sydänsuruista. Maneerit paistavat läpi Duffyn laulannasta, mutta eivät ehkä ärsyttävässä mielessä.

Kriitikot ja ostava yleisö eivät ole ottaneet tätä levyä kovin hyvin vastaan, mutta itse pidän siitä aika paljon. Duffy ansaitsee vanhoilla ja niillä joillakin tällä levyllä saavuttamillaan meriiteillä vielä yhden mahdollisuuden.

Serj Tankian - Imperfect Harmonies

System of a Down tekee paluun tänä vuonna, mutta sen ja bändin edellisen julkaisun Mezmerize/Hypnotize levyparivaljakon välillä keulakuva Tankian kerkesi sooloilemaan hieman.

En osaa kuvata tämän levyn musiikkia muuksi kuin hulluksi ja tämä on juuri sellaista luovaa, nerokasta hulluutta. Tyyppi säveltää, sanoittaa, sovittaa, laulaa ja soittaa lähes kaiken itse!! En tykkää tästä ihan satasella, mutta se on paikoin huikean kuuloinen. Avauskappale Disowned Inc. kerää parhaimmat pisteet.

My Chemical Romance - Danger Days: The True Lives of the Fabulous Killjoys

Vuosi alkoi erinomaisella rock-levyllä ja se myös päättyi sellaiseen. Johtokappale Gran Turismo 5 soundtrackilla, Planetary (GO!) sai minut lopullisesti innostumaan yhtyeestä. Laulaja-lauluntekijä Gerald Way kasvaa tällä levyllä lopullisesti visionääriksi.

Na Na Na:ssa on samanlaista anthemin tuntua kuin vuosien takaisessa I'm Not OK -huudatuksessa. Planetary (GO!) loistava bilebiisi. Destroya on viidakkomainen ja hypnoottinen, voimakas kappale. Vampire Money parodisoi Twilight-sarjaa ja elokuvatuottajien bändille ehdottamaa yhteistyötä. Toisin sanoin se sylkee, ?=)(//&!, ja &%#" kyseisten elokuvien päälle. Jokainen kappale mätkäyttää jotain pöytään sekä kaikki levyn riemukkuus ja riehakas meno kulminoituu USA:n kansallislaulussa, joka on levyn päättäviä raitoja.

Tämä on levy jota en pyytänyt, koska en osannut pyytää mitään tällaista. Joskus artisti uskaltaa olla viisaampi kuin kuulijansa.
__________________________________________________________________

Tänä vuonna saan toivottavasti nauttia uusista Madonnan, Foo Fightersin ja Nightwishin albumeista. Odotan niiltä todella paljon.