Mamma Mian kokoinen aukko tuli juuri täytettyä. Ja oli IHANA elokuva! Harvoin mistään elokuvasta olen pitänyt näin paljon, mutta tämä valtasi mieleni ja pari tuntia hurahti hetkessä. Paras katsomani elokuva hetkeen. Hienointahan elokuvassa on musiikkinumerot, ABBAn legendaariset ikivihreät kappaleet toimivat aina. Benny Andersson ja Björn Ulvaeus ovat neroja. Tuollaisiin pop-melodioihin ei ole heidän jälkeensä pystynyt kukaan.

Loistavan musiikin lisäksi näyttelijät, juoni ja miljöö sopivat kuvaan. Sopivan kevyttä, pidettävää ja musikaalimaista otetta. Ja kaikki tehty hyvällä fiiliksellä, ilolla. Elokuvasta ei voi olla pitämättä!

Pitkään olin jo halunnut nähdä tämän elokuvan, ja viimein muutama päivä sitten löysin dvd:n kirjastosta. Kyseessä on suosikkiohjaajani David Lynchin varhainen merkkiteos Elefanttimies. Kyseessä on tositapahtumiin (valitettavasti) pohjautuva draamaelokuva, joka kertoo harvinaisten epämuodostumien runtelemasta John Merrickistä. Hän on Elefanttimieheksi kutsuttu sirkuksen kummajaisosaston vetonaula, jonka ulkomuoto kauhistuttaa "naiset ja herkkämieliset". Elokuvan traagisuus ei synny itse Merrickin ulkonäöstä vaan siitä, kuinka häntä kohdellaan kuin saastaa. Kuitenkin kun pinnan alle katsoo, sieltä paljastuu herkkä ja viisas ihminen. Erään kirurgin huolenpito vie Merrickin elämän uuteen suuntaan, vai viekö sittenkään...

Olin kuullut elokuvasta pelkkä hyvää, ja pelkkää hyvää voin siitä itsekin sanoa. Minkään elokuvan äärellä en ole koskaan liikuttunut kyyneliin, mutta Elefanttimiestä katsoessani kyyneleet tulivat jo puolivälissä. Kyseessä on loistavasti näytelty, kuvattu, ohjattu ja käsikirjoitettu elokuva, joka on aiheeltaan aina yhtä ajankohtainen. Ei ihme, että elokuvasta on tullut kiitelty klassikko. 

Täydet viisi tähteä!

Kävin katsomassa Isänmaallinen mies leffan, joka osoittautui varsin hyväksi. Elokuva kertoo Suomen hiihtomaajoukkueen touhuista 1990-luvulla (tai -80, anyway. Ei ihan tämän päivän vermeissä kuitenkaan), jolloin mitaleita tuli ja veri virtasi. Tavallinen suomalainen Toivo äijä buukataan maajoukkueeseen luovuttamaan erikoisen vahvaa vertansa kilpailijoihin. Taitaa siinä Toivo ihastuakin nuoreen hiihtolupaukseen Ainoon.

Aihetta oltiin käsitelty komedian avulla ja esim. verenluovutus-sessiot olivat sympaattista katsottavaa. Pääosassa nähdään Martti Suosalo, joka tekee varmaa roolityötä. Kantava voima elokuvassa. Pamela Tolaakaan ei voi väheksyä. En tiedä paljonko menee kauneuden piikkiin, mutta onhan se nainen kuin luotu valkokankaille. Jos hänen roolisuorituksiaan katsoo tämän vuoden ensi-iltaelokuvissa (21 tapaa pilata avioliitto, Leijonasydän, Isänmaan mies), pirun muuntautumiskykyinen näyttelijä. Muutkin roolitukset ovat osuneet nappiin.

 Juoni imaisi mukaansa ja koin suoranaista urheilukiihkoa, kun elokuvan hiihtokilpailuja katsoin. Sellaista ei ole ennen tapahtunut. :D Sai myös miettimään millaiset paineet onkaan todellisuudessa urheilumaailmassa, niin valmentajilla kuin itse urheilijoillakin. Ei ole varmasti helppoa pitää päätä kylmänä.

Tukeviin perusteisiin rakennettu kotimainen elokuva!