^Anna sille LaP:ille mahdollisuus. Avautuessaan se on varsin verraton levy ja mielestäni Madonnan paras tuotos oikeita (actual) instrumentteja soittavien oikeiden muusikoiden kanssa.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
Music kirjoitti: on varmasti tylsin albumi kokonaisuudessaan.
Jos minun pitäisi sanoa Madgen huonoin studioalbumi, saattaisin vastata Music. Jokaisessa albumissa on jotain hyvä josta pidän, mutta Music on jäänyt minulle aina jotenkin todella vieraaksi. Onhan levyllä muutama helmikin (Runaway Lover, Nobody's Perfect, What It Feels Like for a Girl, Paradise (Not for Me)), mutta kokonaisuus on repaleinen.
Madonna ja Like A Virgin albumitkaan ei ole henkilökohtaisesti mitenkään mullistavia, mutta kumpikin viatonta ja tarttuvaa musaa. True Blue on M:n 80-luvun paras tuotos ja Like a Prayer on hetkittäin mahtava ja välillä puolestaan heikompi. En kuullu myöskään siihen joukkoon, joka hybettää sitä erityisemmin.
Erotica on paras albumi koskaan, Bedtime Stories levyyn piti herätä ennen kuin opin siitä pitämään kovasti ja Ray Of Light on mestariteos. 00-luvun albumit Musicia lukuunottamatta ovat erinomaisia. Hard Candy kiekosta puuttuu kyllä se jokin, joka nostaisi sen Madonnan parhaimpien joukkoon, mutta en voi tosiaan albumia paljon kritisoidakaan. Ja siitäkin olen kuuntelun myötä alkanut pitämään vain enemmän.
Hieman yli aiheen.
-- Edited by Hanhis on Saturday 10th of September 2011 11:49:31 AM
^Anna sille LaP:ille mahdollisuus. Avautuessaan se on varsin verraton levy ja mielestäni Madonnan paras tuotos oikeita (actual) instrumentteja soittavien oikeiden muusikoiden kanssa.
Onhan mulla ollut tässä sellainen tavoite, että joku kaunis päivä otan sen albumin käteen ja kuuntelen kokonaan ajatuksella läpi. Nyt kun tulee joskus Madonna-sekoituksella iPodilta, niin lähes poikkeuksetta skippaan alkutahtien jälkeen, kun ei vaan iske.
Hanhis kirjoitti:
Jos minun pitäisi sanoa Madgen huonoin studioalbumi, saattaisin vastata Music. Jokaisessa albumissa on jotain hyvä josta pidän, mutta Music on jäänyt minulle aina jotenkin todella vieraaksi. Onhan levyllä muutama helmikin (Runaway Lover, Nobody's Perfect, What It Feels Like for a Girl, Paradise (Not for Me)), mutta kokonaisuus on repaleinen.
Madonna ja Like A Virgin albumitkaan ei ole henkilökohtaisesti mitenkään mullistavia, mutta kumpikin viatonta ja tarttuvaa musaa. True Blue on M:n 80-luvun paras tuotos ja Like a Prayer on hetkittäin mahtava ja välillä puolestaan heikompi. En kuullu myöskään siihen joukkoon, joka hybettää sitä erityisemmin.
Erotica on paras albumi koskaan, Bedtime Stories levyyn piti herätä ennen kuin opin siitä pitämään kovasti ja Ray Of Light on mestariteos. 00-luvun albumit Musicia lukuunottamatta ovat erinomaisia. Hard Candy kiekosta puuttuu kyllä se jokin, joka nostaisi sen Madonnan parhaimpien joukkoon, mutta en voi tosiaan albumia paljon kritisoidakaan. Ja siitäkin olen kuuntelun myötä alkanut pitämään vain enemmän.
Hieman yli aiheen.
Isken tähän pienen vastineen Mielestäni Music on kyllä M:n parhaimmistoa. Jotenkin esimerkiksi Impressive Instant kolahtaa minuun erinomaisesti. Avausraita Music on miksattu vähän "laiskaksi" - toimii nopeammalla temmolla keikoilla. Runaway Lover on ihan mukiinmenevää musiikkia. I Deserve It on ehkä aavistuksen yksinkertainen, mutta kertosäe on siinä ihan mukava. Levyä eteenpäin kuljettaessa törmätään kipaleeseen Amazing, joka on kyllä totta puhuakseni aika mitäänsanomaton minulle. Nobody's Perfect ja Don't Tell Me -kappaleita tuskin tarvitsee edes perustella - em. on hieno kappale, melko syvällinenkin paikoitellen. Jälkimmäinen taas on mahtava kantribiisi. What It Feels Like for a Girl on kaunis, samoin herkkä Paradise (Not for Me). Albumin päättävä Gone on melko reipas ja mukaansatempaiseva. EU-painoksessa mukana myös American Pie, joka on parhaimpia cover-biisejä ikinä. (En ymmärrä sen saamaa kunniaa "yhtenä surkeimmista covereista"). Japanin-painoksen päättävä Cyber-Raga kuuluu vähän sinne ö-mappiin mielestäni.
Madonna ja Like a Virgin -albumien mielipiteesi yhdyn, mutta lisään vielä sen, että ne ovat kyllä kasaria melko lailla parhaimmillaan ainakin poppipuolella. True Blue on mielestäni syvällisempi ja on parhaimmistoa Madonnalta. Like a Prayer on ollut minulle aina se pieni mysteeri, ja koskaan en ole siitä sillä lailla pitänyt, muutamaa raitaa lukuunottamatta (kuten ylempänä kirjoittelinkin).
Erotica on rohkea ja erinomainen albumi, kuuluu parhaimmistoon myös. Bedtime Stories on mielestäni mahtava, M oikein näpäyttää koko maailmaa Human Nature -kipaleella. Ray of Light... jakaa kyllä itsensä kahtia. Muutama hyvä, muutama uskomaton soherrus. Ei vain kolahda ne ihme mongerrukset. Singleiksi lohkaistut raidat toisaalta kuuluvat suurimmalti osin suosikkeihini (paitsi se Substitute for Love, albumilla sieltä, livenä aivan mahtava). American Life, suosikkini, rakkaani. Kyllä oli ja on erinomainen albumi. Confessions on a Dance Floor oli jotain niin mahtavaa - tykkään! Hard Candy olikin sitten enää ok, on vähän sellainen sekamelska... ja en tykännyt kaikista (useimmista) raidoista.
Jos tuo edellinen oli ohi aiheen, niin tämä se vasta sitten olikin
__________________
Who am I to decide what should be done If this is the end then let it come Let it come, let it rain, rain all over me Like a tide, let it flow, let it wash all over me, over me
Kyllähän niitä löyty kun oikeen etsiskeli. Muut kipaleet onkin sitten vain kultaa... <3 Eniten tosiaan kolahtaa Madonnan vanha tuotanto ja uudet on edelleenkin jäänyt (vähän) etäisiksi.
Tämänä hetken inhokkini ovat: 1. Think Of Me (ärsyttävä ja ottaa hermoon plääh..) 2. Shoo-Bee-Doo (imelä biisi ja ärsyttävä kertosäe) 3. Survival 4. Rain (rasittava!!!) 5. Jimmy, Jimmy 6. Where Life Begins 7. Don' t Stop 8. Don' t Cry For Me Argentina 9. Another Suitcase In Another Hall 10. Love Don' t Live Here anymore (kaikki versiot..yökötys!!)
Kaikki Madonnan levyt ovat "monipuolisia" koska aika monella on valikoima sekä Madonnan parhaimpia että huonoimpia kappaleita.
Like a Virgin ja Music ovat erikoistapauksia. Ensimmäiseksi mainittu ei ole minusta millään tavalla erityisen hyvä, mutta sen ei tavallaan ole tarkoituskaan olla. Mutta ainakin sen kolme viimeistä kappaletta ovat aika sietämättömiä. Musicilla yritystä sen sijaan todella on, mutta se levy ei vain pysy sisällöllisesti kasassa. Esim. Amazing ei vain enää Ray of Lightin jälkeen toimi. Music on varmaankin se levy, jonka arvostus on ajan myötä hiipunut silmissäni eniten.
On kyllä mielenkiintoista, kuinka suuria mielipide-eroja löytyy. Mielestäni esimerkiksi Jimmy Jimmy on aivan loistava kappale ja ehdottomasti True Blue -suosikkejani. Love Makes the World Go Round sen sijaan kuuluu luokkaan niin huono, että se on jo tavallaan aika hyvä. Who's That Girlin ainoa huono Madonnan kappale on Can't Stop; kaikki muut ovat mahtavia.
Olen kai sitten niitä, jotka fanittavat Like a Prayeriä aivan vimmatusti alusta loppuun, koska en keksi siitä mitään huonoa sanottavaa. Yllättäen myös I'm Breathless on yksi Madonnan parhaita - mutta I'm Going Bananasin skippaan joka kerta. Muuten lähes täydellisen Erotican hutilointi on tietysti Did You Do It?. Bedtime Storiesilla on muutama kappale, jotka ovat jääneet vähemmälle huomiolle, mutta eivät nyt erityisen huonojakaan ole.
Ray of Lightin jokainen kappale on silkkaa täydellisyyttä - mukaan lukien Mer Girl, jota kuuntelen aika usein. American Life on kokonaisuutena myös hienoa kuultavaa, mutta levyn jälkipuoliskon muutamaan kappaleeseen olisi voinut panostaa enemmän.
Like It or Not ei oikein istu muuten täydellisyyttä hipovalle COADF:lle. Olisin toivonut levylle vähän toisenlaista lopetusta.
Hard Candy on mielenkiintoinen tapaus. Miles Away ja Heartbeat kuuluvat Madonnan parhaimmistoon, mutta Dance 2night on turha ja mielikuvitukseton täytebiisi, jonka olen kuunnellut ehkä kolme kertaa koko sinä aikana, kun levy on ollut olemassa. Sama pätee myös Voices -kappaleeseen. Incredibleä en voi nauramatta kuunnella vaikka kuinka yrittäisin. Lähinnä kertosäkeen ja sanoitusten takia.
Hirveä sepostus tästä lopulta tuli...
__________________
The best things in life are always free - wishing you were here with me...
No jos inhokeista puhutaan niiiin... Ihan ekaksi Beautiful Strange (vihaan tämän yli kaiken) siis aivan ärsytävää kuunneltavaa! Seuraavaksi olis koko Evita soundtrackit! Mun mielestä Madonnalle ei sovi balladi :( Mutt Live to Tell, Crazy for U ja Frozen kyllä onnistui! Niistä mie tykkään :) joo seuraavaks ois drowned world. Tylsä biisit mutt hyvät sanoitukset eli plussaa sanoituksille. Sitten pretender, don't tell me (vihaan intro), don't stop, impressive instant (kauhee pettymys ja huono veto M:lta), Skin (tyyyllllsääääää), In this Life (sanoitukselle plussssaaa mutt huono sovitus instrumentaliin), to have and not to hold (muistuttaa jotenkin hissimusalta), love tried to welcome, best friend, love song (aivan hirvee toi princen osuus ja kaiken lisäksi vihaan sen ääntä! Yrittää olla joku michael jackson tai jotain) yksinkertaisesti ei-omaperäisyyttä ja ärsyttävät korkeat nuotit saa mut skippaamaan! ja mer girl.
I laugh at myself. I don't take myself completely seriously. I think that's another quality that people have to hold on to... you have to laugh, especially at yourself. -Madonna-
Music on sellanen biisi mistä en pidä, en ole koskaan pitänyt. Ainoastaan Music Inferno on aivan ihana, mutta siinä tietysti kuuluu vahvasti disco infernon mukaanotto joka siitä tekee hyvän. Mutta Music albumibiisinä tai konserttiesityksissä ei nappaa ollenkaan. Musta on aina kuulostanut ettei biisissä ole mitään melodiaa eikä mitään miten siihen voisi "tarttua kiinni" ja ne koneelliset äänet on kamalia. Music-albumilla on kyllä monia muita erinomaisia kappaleita!