Madonna Foorumi - Finland

Spotlightin virallinen keikkaraportti:

Ekaksi lauantaina klo 16 kävelin paniikissa ympäri Espaa etsien miittiläisiä. Näin porukan jossa eräällä naisella luki takissaan Sticky And Sweet, mutta epäilin alkuksi joten jatkoin matkaa. Kävelin kauppatorille ja takasin. Pelotti et pitääkö nyt luovuttaa ja lähteä kotiin. Sit kohtasin tän seurueen uudestaan ja uskaultauduin sit lähestymään. JESS, olin löytänyt Madonnafanit!

Lauantai sujui hienosti ja oli tosi kivaa. Istuskeltiin puistossa ja puhuttiin... Madonnasta(yllätys!). Sit jatkettiin matkaa olympiastadionille. Teltat oli jo pystyssä ja jonotus oli jo aloitettu organisoidusti.

Muut lähti pois ja neljä meitä jäi vielä juttelemaan stadikalle sisäänkäynille josta nähtiin lava. Vaikeaa se oli enää kotiin raahautua mutta pakollista.

Sunnuntai aamulla herätys klo 06.27. Äkkiä ylös ja paniikissa kamat kasaan. Luojan kiitos bussit ja junat kulki ajallaan. Pääsin stadionille aikataulussa klo 08.00(juoksin osan matkasta Pasilasta kun ei pystynyt rauhoittumaan). Paikan päällä porukka oli jo nurtsilla kuin milläkin piknikillä ja minä liityin seuraan. Sain jonotusrannekkeen ja numeroni 41.

Päivä meni lepposasti odotellessa. Aurinko paisto ja lämpeni tosi paljon. Ja vessassa tuli rampattua koko ajan. Tunnelma oli jännittynyttä, hilpeää ja väsynyttä. Ihanaa et voitiin istuskella nurtsilla eikä tarttenut koko päivää seistä jonossa. Jonottaminen oli niin kivaa teiän kaikkien kanssa. Kiitos kaikille tasapuolisesti! Oli kivaa jakaa pitkät tunnit niiden kanssa jotka ymmärtävät mistä oli kyse.

Päästiin ensimmäisinä ostamaan kiertuekamoja ja YLEltä tultiin haastattelemaan meitä! Tosin olivat leikanneet mun puheenvuoroni kokonaan pois. Mut näyin silti kamerassa ja kaikki näki vihdoinkin mun naaman telkkarissa.

Joskus kahden jälkeen meidän käskettiin menemään jonoon numerojärjestyksessä. Siitä meidät hienosti ohjattiin numerojärjestyksessä pieneen karsinaan jonona. Oli se älytöntä kun piti siinä kuumudessa seistä niin kauan. Klo 15.10 näin poliisisaattueen ja jonon autoja pimennetyillä laseilla saapuvan stadionille. En tiedä sit et oliko Madonna itse kun vasta hetki sitten oli laskeutunut kentälle.

Guy Oseary kävi kuvaamassa ensin Early Entry jonossa ja tämän jälkeen saapui meidän Golden Circle karsinalle. Ja tunnelma vain tiivistyi. Joskus neljän aikaan me päästiin rauhallisesti jonossa kävelemään sisäänkäynnin eteen jossa onneksi oli varjoisaa. Ja silloin se nainen vihdoin saapui Ipadin kanssa arpomaan Triangelirannekkeita. Katoin siinä onnettomana kun muut sai rannekeet ja hihkui onnesta. Sitten saapui mun vuoroni ja...Ei. Mä olin ihan masentunut kun melkein kaikki muut siitä meidän porukasta sai rannekkeet ja me muutamat muut ei.

Sitten se kantautui stadionin sisältä, Madonnan ääni. Soundcheck oli alkanut. Valitettavasti hetken päästä se loppui. Miten oli mahdollista ettei me päästäisi näkemään Helsingissä harjoituksia?

Klo n.16.50. Meidät päästetään sisälle! Ohjeet oli että jos juokset niin lennät ulos. Kiitos organisoidusta jonotuksesta. Päästiin oikeessa numerojärjestyksessä ihan kentälle saakka. Sitten mä lähdin juoksuun ja otin paikkani. Päästiin käytännössä eturiviin! Meidän edessä oli vain yksi Early Enrty rivi. Saimme koskettaa aitaakin välillä joten oltiin siis eturivissä mun näkökulmasta. Paikka oli catwalkin päässä kolmion melko kärjessä. Aivan unelmapaikka. Enää ei harmittanut että ei päässyt Triangeliin. Siitä paikasta näin kokonaisuuden hienosti mutta silti Madonna tuli aivan senttien päähän.

Harmi vain että osa pääsi kolmion sisälle ja osa joutui jäämään ulkopuolelle. Kun oltiin koko päivä oltu yhdessä niin olis ollut mukavaa myös keikkakin olla. Kuitenkin olin keikan yhdessä Celebrationin, tämän kaverin(jonka foorumin nikkiä en tiedä), Jamin, tämän kaverin ja sitten erään naisen, jonka nimeä en tiedä enkä tiedä onko foorumillakaan, kanssa. Oli tosi kivaa ja jännittävää nyt olla siellä sisällä. Yllätyksekseni Madonna ei ollut lopettanut soundcheckiä. Saavuttuamme Madonna veti vielä 7 kappaletta(Express Yourself, GAYL, I Don't Give A, Turn Up The Radio, I'm Addicted, I'm A Sinner ja Celebration).

Oli uskomatonta että se oli vihdoinkin siinä suoraan mun edessä. Madonna ilman meikkiä, lippis päässä, verkkarit jalassa. Koko soundcheck me hypittiin ja laulettiin mukana. Oli niin ihanaa että meinas ruveta jo itkettämään.Madonna puhui yleisölle ja vitsaili. Ja mä oon ihan varma et siinä I Don't Give A aikana se katto meihin sivusilmällä!

Soundcheckin päätyttyä oli luvassa monta pitkää kivuliasta tuntia. Selkä oli kipeä, istua ei kunnolla pystynyt, sairaan kuuma, maha kipeä ja heikotti, ja JANO! Siis meidän porukasta ainoostaan mulla oli pieni avattu puolen litran vesipullo, jonka piti riittää 14.30-00.30. Kukaan ei uskaltanut lähteä hakemaan vetää kun pelkäsi et menettää paikan. Säännöstelin vettä koko illalle ja jaoin vähän muille. Kun Martin Solveig vihdoinkin aloitti mä unohdin täysin kaiken muun ja biletin taas täysillä. Tanssin, hypin ja lauloin mukana. Olin muuten varmaan ainut joka näytti tietävän Solveigin omaa musaa. The Night Out ja Hello biisien aikan mä hypin ja laulan ja kaikki muut on hiljaa ja kattoo vaan et "Öh oikei".

Solveigin lopetettua paha olo tuli takasin. Siis se jano ja nälkä ja selkäkipu. Ängettiin Celebrationin kanssa väkisin istumaan maahan. Vähän ennen kymmentä noustiin takasin seisomaan ja tunnelma rupesi olemaan jo villiä. Vähän jotkut naiset vieressä ihmetteli missä Madonna viipyy, mutta mitään buuausta tai muuta en kuullut. Aallot levisi ympäri katsomoita ja Madonnaa huudettiin. Kymmenen maissa istumakatsomo sekosi kun taisivat nähdä porukan saapuvan lavan taakse. Munkkeja vilkuili screenien takaa. Klo 22.06 katon kelloa ja toivon että voispa alkaa.

Sitten valot sammuvat yleisö sekoaa täysin. Munkki astuu lavalle ja kello kumahtaa! Lopun te sitten tiedättekin. Shown alku oli niin dramaattinen ja mahtipontinen. Ja se oli aivan älytöntä olla oikeesti siellä. Kun oot kattonu videoita, mut niin paljon on menny ohi. Jokasessa biisissä lauloin mukana ja hypin melkein kaikissa kerttiksissä. Oli niin sekava olo ja mä vaan hullaanuin täysin ja heiluin kaikkiin suuntiin.

Niin ihana show. Meni heti kärkeen lemppareista, eikö pelkästään siksi että mä vihdoin näin Madonnan siitä ihan edestä. Madonna oli niin iloinen ja näytti et se nautti tosi paljon. Nähtiin Madonnan takapuoli ja nännitkin paistoi läpi rintsikoista! Like A Virgin oli upea! Siinä vaiheessa olin niin onnessani että en ollut triangelissa. Tuntui et Madonnan piti pitää taukoja kun me huudettiin niin kovaan. Ja se hymyili aina kun kykeni siltä dramaattiselta ähkimiseltään. 

Nobody Knows Men(joka oli aivan upea) aikana annoin viimeset tipat vesipullostani Celebrationille. Sit alkoi I'm Addicted ja selvästi oli jotain säätöä alussa Madonnalla. Mä säikähdin tosi pahasti kun toi Celebration yhtäkkiä lysähti sinne maahan ihan hikisenä ja punasena. Kellään ei ollut enää vettä joten sen piti sit lähtee siitä pois. Tosi harmi sulle hei, toivottavasti näit lopun sit etäämmältä!

I'm A Sinner, hienoa ja sitten se tuli. Like A Prayer. Kaikkien aikoje paras biisi ja vielä tommosena nopeena Immaculate Collection tyyppisenä versiona! Siinä vaiheessa varmaan kaikki rupes hyppimään ja laulamaan ja kukaan ei näyttänyt istuvan enää. Se biisi jonka jokainen Suomalainen tietää. Ja vihdoin koitti odottamani hetki kun Madonna saapui mikin kanssa kolmion kärkeen. Se tunki mikin meidän eteen ja kätteli eturiviä. Me kaikki nojauduttiin hirveenä lössinä päin aitaa ja mun sormet oli n.10cm päässä Madonnan sormista!!! Apua!

Sitten se katosi ja kello kumahteli taas. Näin kuinka istumakatsomoista rupesi jo porukka lähtemään pois. Pieni tunnelman tiivistäminen ja sitten. It's A CELEBRATION! Ah kun sitä tanssittiin, hypittiin ja laulettiin kuin viimeistä päivää. Aivan ihanaa. Ja ne tanssikuviot suoraan meidän edessä.

Lopulta se oli ohi ja Madonna kiitti viimeisen kerran. Musta melkein tuntui ettei se olis halunnut ite niin nopeesti pois. Valot päällä ja me lähetään taivaltamaan ulos. Kauhee määrä ihmisiä ja kesti ikuisuuden päästä ulos. Mä olin ihan hiestä märkä ja tuntui et mä pyörryn jos en kohta saa vettä. Ulkona heitin hyvästit muille, tapasin vielä pari triangelilaista narikalla, hyvästelin ne ja sitten vettä ja kohti kotia. Onneksi autokyydillä suoraan omaan sänkyyn ja nukahdin heti kun pää oli tyynyssä. Mulla on vieläkin mahtava olo ja eilinen pyörii päässä koko ajan. Huomenna alkaa koulu ja takasin arkeen.

Kiitos kaikille ihanasta viikonlopusta. Kiitos niiin paljon Celebration, Jami ja muut seurasta kentällä! Kiitos tosi paljon kaikki Pop Up, Madonnaali, Emiliachi ja kaikki mahtavasta kokemuksesta(Äh Apua te muut mä en oikeesti muista et ketkä teistä kaikista on foorumilaisia ja mitkä teiän nikit on et kertokaa kaikki joitten kanssa vietin viikonlopun et ketä te olette täällä, kiitos!!)

Kiitos kaikille, yhdessä teidän ja Madonnan kanssa vietin elämäni ehkä parhaimman päivän!