Madonna Foorumi - Finland

MadonnaMDNA kirjoitti:

---

Albumi on nyt vuotanut nettiin. Vuoto tapahtui tänään iltapäivällä lukiessani biologiaa.. Hehe :D Olin tietty niitä ensimmäisii, jotka sai käteen koko albumin, hehe.. Vuotaja olikin yksi tuttu joka sai levyn käteen jo tänään... (Enempää en voi kertoo). En koe syntiä sillä olen tilannut jo CDn ja vinyylin... Ei kai nyt haittaa jos haluu kuulla aiemmin kuin levy tulee vai onko?

---

Hah, sanoit ton niin ylpeästi, et mä toivon sen sun tutun saavan tosta hyvästä helvetilliset sakot.

Itse odottelen kiltisti varmaan tiistaihin, kun postimän tuo tuotteen perille.

Ostin Deluxe albumin tänään ja tykkään tosi paljon, taattua Lanaa. Lanan ääni on todella kaunis ja kappaleet ovat tunnelmaltaan upeita mestariteoksia. Tykkään jo liiaksi Lanan utuisesta ja melankolisesta tyylista! On myös ihana tietää, että joku artisti ei lähde mukaan EDM-musaan, vaan tekee rohkeasti omaa juttuaan. Lanan musiikki on muutenkin aivan kuin oma maailmansa. Levyn ongelmaksi kuitenkin kertyy se, että kaikki raidat ovat samantyylisiä ja niissä ei ole ainakaan minulle tarpeeksi tempoa. Olisin kaivannut enemmän National Anthem ja Off To The Races tyylisiä kappaleita. Myös ainaiset ''Party dress'' ja ''Malibu'' sanoitukset ovat lumoavia, mutta kun niitä alkaa kertyä joka levyyn ja kappaleeseen niin alkaa jo väkisinkin kyllästyttää.

Lana on kuitenkin jo sen verran suuri nimi musiikkibisneksessä, että neiti varmasti tekee mitä tahtoo ja tälläistä albumia osasin odottaakkin, kun Lana ilmotti että levystä on tulosta synkkä ja herkkä. Lemppareita ovat tähän mennessä ainakin Brooklyn Baby, Money Power Glory, ****ed My Way Up To The Top ja Old Money. Joka tapauksessa levy on todella hyvä ja itse neiti niiiiin lumoava, mutta odotan seuraavalta albumilta enemmän yllätyksiä.

 

-- Edited by madonnaali on Friday 13th of June 2014 03:53:27 PM

^ Jep, hienoa että Lana ei ole tehnyt basic valtavirtamusiikkia, vaan kääntänyt reitin toiseen suuntaan. Kunnianhimoahan Ultraviolencelta ei puutu. Se ei kuitenkaan tällä kertaa minua vakuuttanut ja mielummin kuuntelen esim. Beckin uusimman, jos hitaamman puoleista musiikkia kaipaan.

Ultraviolence on kerännyt vahvoja arvioita kautta linjan, vaikka eräänlainen itsensätoistavuus tiedostetaan joka paikassa. Silmiinpistävin oli silti tämä The Guardianin haastattelu, josssa Lana Del Rey sanoi toivovansa, että olisi jo kuollut.

On pakko myöntää, että Lana sai valtavan määrän lokaa niskaan Born To Dien aikoihin, ja myös minä olin enemmän pessimistinen kuin ylistävä. On sinällään huvittavaa miten arvostan kaupallisesti menestyvää artistia joka heittää vähän indiemmäksi yhtä paljon kuin indie-artistia joka yrittää kaupallistua. Lana on kuitenkin tehnyt ns. oikeita siirtoja viime vuosina, kun hän on laulanut pari erinomaista leffatunnaria ja tähän päälle tehnyt levyn tuottajan kanssa joka oli aiemmin häntä vahvasti vieroksuva. Ehkä Madonnakin voisi tän Rebel Heartin jälkeen työskennellä tyyppien kanssa jotka ovat vähemmän kiss ass.

En osta CDONista enää koskaan mitään, levyä ei kuulu eikä näy.

Spotify kuitenkin auttaa ja vaikka olen kuunnellut levyä ainoastaan lyhyissä pätkissä enkä kertaakaan kerralla alusta loppuun, en voi muuta kuin ylistää Ultraviolencea. Odotin, ettei levyltä löytyisi mitään parempaa kuin jo ennakkoon julkaistut neljä singleä, mutta ne muut biisit ovat päinvastoin vieläkin kovempaa kamaa.

Sad Girl, F-biisi, Old Money, Money Power Glory... Kuuntelen tätä ja ajattelen, että radio ja sen formaatit on kauhein asia mitä musiikille on koskaan tapahtunut. Kappaleet eivät ole helppoja. Kertsit ilmaantuvat kuin tyhjästä, jotkut ylevinä ja toiset vielä säkeistöjäkin hitaammin lipuvina. Biiseistä ei erota minkä pituisia ne ovat. Välillä en tajua, että kappale edes vaihtui. Albumi vai kietoo sisäänsä ja silloin en tahtoisi tehdä mitään muuta kuin kuunnella sitä.

Jestas. Viime päivät on lisäksi satanut kaatamalla vettä, joten varsinainen maisema sopii levyn äänimaisemaan. En väitä levyä täydelliseksi, mutta se on silti eräällä tavalla omaa luokkaansa ja eihän tällä hetkellä kukaan muu tee mitään tällaista.

Nyt olen minäkin hiljalleen alkanut viehtyä kunnolla Lanan musiikkiin. Ultraviolencen olen kerran kuunnellut kokonaisuudessaan, ja vaikka biisit kovasti muistuttavatkin toisiaan, se ei oikeastaan haittaa. Kuten todettua, levy on oma maailmansa johon voi sukeltaa sisään ja jossa vallitsevat tietyt lainalaisuudet ja varsinkin surumieliset tunnetilat. On virkistävää kuulla niin konstailematonta oikeilla soittimilla soitettua musiikkia, ja tämä levy oli luultavasti juuri sitä mitä nyt tarvitsinkin. Video Gamesia tosin ei voita mikään.