Albumi on nyt vuotanut nettiin. Vuoto tapahtui tänään iltapäivällä lukiessani biologiaa.. Hehe :D Olin tietty niitä ensimmäisii, jotka sai käteen koko albumin, hehe.. Vuotaja olikin yksi tuttu joka sai levyn käteen jo tänään... (Enempää en voi kertoo). En koe syntiä sillä olen tilannut jo CDn ja vinyylin... Ei kai nyt haittaa jos haluu kuulla aiemmin kuin levy tulee vai onko?
Näin alkuvaiheessa on vaikee sanoo mitään.. Kaikki kappaleet tuntuu uppoavan hyvin, ja niin lumoava.. Vastasi odotusta. Näin alustavasti voin kuvailla albumia seuraavilla sanoilla: synkkä, surullinen, tunteellinen ja raskaat sanat.. Liikutuin niin paljon ett itkin joidenkin biisien aikana... Eikä pelkät sanat siihen vaikuttanut vaan Lanan ääni ja sen käyttö biiseissä. En viitsi enempää spoilata joten sanon vaan tämän: ostakaa tää levy goddammit! Ette tuu katumaan :)
Albumi on nyt vuotanut nettiin. Vuoto tapahtui tänään iltapäivällä lukiessani biologiaa.. Hehe :D Olin tietty niitä ensimmäisii, jotka sai käteen koko albumin, hehe.. Vuotaja olikin yksi tuttu joka sai levyn käteen jo tänään... (Enempää en voi kertoo). En koe syntiä sillä olen tilannut jo CDn ja vinyylin... Ei kai nyt haittaa jos haluu kuulla aiemmin kuin levy tulee vai onko?
Hah, sanoit ton niin ylpeästi, et mä toivon sen sun tutun saavan tosta hyvästä helvetilliset sakot.
Itse odottelen kiltisti varmaan tiistaihin, kun postimän tuo tuotteen perille.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
Oon nyt muutaman kerran levyn läpi kuunnellut ja musiikki on hyvin eteeristä, melankolista ja surumielistäkin. Lana tulkitsee laulut tyylillään ja tarinat tuovat mieleen Nancyn ja Sidin. Musiikki velloo sellaisessa loputtoman yön hämärässä ja epätoivossa.
Albumi ei sisällä yhtään huonoa kappaletta ja täten voisi ajatella, että levy olisi todella hyvä, mutta ei se valitettavasti ole. En ole hirveän innostunut. Ongelmana on sama kuin debyytillä: albumi toistaa itseään. Aloitusraita Cruel World välittää kuulijalle kaiken minkä levy tulee tarjoamaan. Deluxe on tunnin pitkä ja sen tunnin aikana Lana huokailee biisi toisensa perään samalla tavalla, samalla tunteella. Tuntuu kuin katsoisi ylipitkää taide-elokuvaa.
The Other Woman on hyvä lopetusraita ja deluxesta löytyvä Florida Kilos hämmentää renolla meiningillä (jota levy olisi kaivannut enemmän). Loput ovat hienoja biisejä kyllä, mutta ei niitä jaksa kuunnella kymmentä putkeen. Saatika laittaa levyä soimaan alusta, kun viimeinen kappale vihdoin päättyy.
Ostin Deluxe albumin tänään ja tykkään tosi paljon, taattua Lanaa. Lanan ääni on todella kaunis ja kappaleet ovat tunnelmaltaan upeita mestariteoksia. Tykkään jo liiaksi Lanan utuisesta ja melankolisesta tyylista! On myös ihana tietää, että joku artisti ei lähde mukaan EDM-musaan, vaan tekee rohkeasti omaa juttuaan. Lanan musiikki on muutenkin aivan kuin oma maailmansa. Levyn ongelmaksi kuitenkin kertyy se, että kaikki raidat ovat samantyylisiä ja niissä ei ole ainakaan minulle tarpeeksi tempoa. Olisin kaivannut enemmän National Anthem ja Off To The Races tyylisiä kappaleita. Myös ainaiset ''Party dress'' ja ''Malibu'' sanoitukset ovat lumoavia, mutta kun niitä alkaa kertyä joka levyyn ja kappaleeseen niin alkaa jo väkisinkin kyllästyttää.
Lana on kuitenkin jo sen verran suuri nimi musiikkibisneksessä, että neiti varmasti tekee mitä tahtoo ja tälläistä albumia osasin odottaakkin, kun Lana ilmotti että levystä on tulosta synkkä ja herkkä. Lemppareita ovat tähän mennessä ainakin Brooklyn Baby, Money Power Glory, ****ed My Way Up To The Top ja Old Money. Joka tapauksessa levy on todella hyvä ja itse neiti niiiiin lumoava, mutta odotan seuraavalta albumilta enemmän yllätyksiä.
-- Edited by madonnaali on Friday 13th of June 2014 03:53:27 PM
Albumi ei sisällä yhtään huonoa kappaletta ja täten voisi ajatella, että levy olisi todella hyvä, mutta ei se valitettavasti ole. En ole hirveän innostunut. Ongelmana on sama kuin debyytillä: albumi toistaa itseään. Aloitusraita Cruel World välittää kuulijalle kaiken minkä levy tulee tarjoamaan. Deluxe on tunnin pitkä ja sen tunnin aikana Lana huokailee biisi toisensa perään samalla tavalla, samalla tunteella. Tuntuu kuin katsoisi ylipitkää taide-elokuvaa.
The Other Woman on hyvä lopetusraita ja deluxesta löytyvä Florida Kilos hämmentää renolla meiningillä (jota levy olisi kaivannut enemmän). Loput ovat hienoja biisejä kyllä, mutta ei niitä jaksa kuunnella kymmentä putkeen. Saatika laittaa levyä soimaan alusta, kun viimeinen kappale vihdoin päättyy.
Minusta levy on sopivan pitkä.. ja ns balladia on joskus hyvä kuulla varsinkin ku nykymusiikki on "party party" meininkii koko ajan. kyllä, sama tunne on koko levyllä mutta se tekee siitä jatkuvan ja kokonaisen, hajannaista albumia en kyllä jaksa kuunnella kuten MDNA oli... Mdna'n jaksoin kuunnella läpi vain muutaman kerran julkaisuviikolla, Ultraviolencen jo 10 kertaa.
^ Jep, hienoa että Lana ei ole tehnyt basic valtavirtamusiikkia, vaan kääntänyt reitin toiseen suuntaan. Kunnianhimoahan Ultraviolencelta ei puutu. Se ei kuitenkaan tällä kertaa minua vakuuttanut ja mielummin kuuntelen esim. Beckin uusimman, jos hitaamman puoleista musiikkia kaipaan.
On pakko myöntää, että Lana sai valtavan määrän lokaa niskaan Born To Dien aikoihin, ja myös minä olin enemmän pessimistinen kuin ylistävä. On sinällään huvittavaa miten arvostan kaupallisesti menestyvää artistia joka heittää vähän indiemmäksi yhtä paljon kuin indie-artistia joka yrittää kaupallistua. Lana on kuitenkin tehnyt ns. oikeita siirtoja viime vuosina, kun hän on laulanut pari erinomaista leffatunnaria ja tähän päälle tehnyt levyn tuottajan kanssa joka oli aiemmin häntä vahvasti vieroksuva. Ehkä Madonnakin voisi tän Rebel Heartin jälkeen työskennellä tyyppien kanssa jotka ovat vähemmän kiss ass.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
mielestäni tämä albumi oli hieman tylsähkö born to diehin verrattuna..kuuntelin levyn tänään läpi ja en tiedä millaisessa mielentilassa tätä pitäisi ns kuunnella..ehkä hieman letkeämmässä..old money kappale tosin sai minulla kylmät väreet aikaan
__________________
I laugh at myself. I don't take myself completely seriously. I think that's another quality that people have to hold on to... you have to laugh, especially at yourself. -Madonna-
En osta CDONista enää koskaan mitään, levyä ei kuulu eikä näy.
Spotify kuitenkin auttaa ja vaikka olen kuunnellut levyä ainoastaan lyhyissä pätkissä enkä kertaakaan kerralla alusta loppuun, en voi muuta kuin ylistää Ultraviolencea. Odotin, ettei levyltä löytyisi mitään parempaa kuin jo ennakkoon julkaistut neljä singleä, mutta ne muut biisit ovat päinvastoin vieläkin kovempaa kamaa.
Sad Girl, F-biisi, Old Money, Money Power Glory... Kuuntelen tätä ja ajattelen, että radio ja sen formaatit on kauhein asia mitä musiikille on koskaan tapahtunut. Kappaleet eivät ole helppoja. Kertsit ilmaantuvat kuin tyhjästä, jotkut ylevinä ja toiset vielä säkeistöjäkin hitaammin lipuvina. Biiseistä ei erota minkä pituisia ne ovat. Välillä en tajua, että kappale edes vaihtui. Albumi vai kietoo sisäänsä ja silloin en tahtoisi tehdä mitään muuta kuin kuunnella sitä.
Jestas. Viime päivät on lisäksi satanut kaatamalla vettä, joten varsinainen maisema sopii levyn äänimaisemaan. En väitä levyä täydelliseksi, mutta se on silti eräällä tavalla omaa luokkaansa ja eihän tällä hetkellä kukaan muu tee mitään tällaista.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
Se on totta ettei kukaan muu tee tälläista ja siitä isot propsit lanalle, tämä levy sopiikin hyvin juuri sadepäiviin ja sellaisiin hetkiin kun haluaa unohtaa koko muun maailman,.
__________________
I laugh at myself. I don't take myself completely seriously. I think that's another quality that people have to hold on to... you have to laugh, especially at yourself. -Madonna-
Nyt olen minäkin hiljalleen alkanut viehtyä kunnolla Lanan musiikkiin. Ultraviolencen olen kerran kuunnellut kokonaisuudessaan, ja vaikka biisit kovasti muistuttavatkin toisiaan, se ei oikeastaan haittaa. Kuten todettua, levy on oma maailmansa johon voi sukeltaa sisään ja jossa vallitsevat tietyt lainalaisuudet ja varsinkin surumieliset tunnetilat. On virkistävää kuulla niin konstailematonta oikeilla soittimilla soitettua musiikkia, ja tämä levy oli luultavasti juuri sitä mitä nyt tarvitsinkin. Video Gamesia tosin ei voita mikään.
Vaikka listaa ei ole vielä julkaistu, Ultraviolence on jo julistettu Billboard 200:n ykköseksi ja sama täällä Suomessa. Tämä on kerrassaan loistava asia, sillä en usko levyn saaneen radiosoittoa oikein missään ja se on silti hitti.
Okei, sain vihdoinkin muodostettua mielipiteitä uudesta albumista. Kokonaisuudessaan todella synkkä ja hitaasti etenevä, jos edes etenee... Kuuntelin tänään keskittynesti ja tunsin ihan kuin maailma olisi pysähtynyt hetkeksi. ihmettelen miten ihmeessä Lana on onnistunut välittämään noin aidosti tunteitaan musiikin kautta. Liikutuin levyn loppu puolella. Old Moneyn loputtua silmät tuntui kostealta Itkin siis.. En tiiä miksei itkettänyt kun kuulin sen ekan kerran mutta tänään olin selvästi keskittynyt. Nyt kappalekohtaiseen arvosteluun:
Cruel World: aluksi oli sillee ett täh? Mikä tää on? Mutta nyt yks mun lempibiisei levyllä :) taustalla itämainen soitinta soitettiin jossain kohtaa mikä tekee siitä eksoottisen.. Mutta biisi on kieltämättä liian pitkä
Ultraviolence: jäi paha maku suuhun kun tän kuuntelin.. He hit me and it feels like a kiss.. Kuulostaa ihan väkivallan nauttijalta XD No ei.. Hyvä biisi mutta hieman tylsähkö
Shades of Cool: mitä tästä voisi sanoa enempää kuin mahtava biisi. En pitänyt kun sen kuulin ekan kerran mutta nyt kuulostaa ihan kivalta ja hyvältä biisiltä.. Lana on onnistunut nuotin leikkimisessä, ihan kivan kuulonen loppujen lopuksi vaikka aluksi kuulostaa oudolta
Brooklyn Baby: yksi sana; ihana<3
West Coast: Biisi sai albumin tempon hieman nostettua mutta biisin aikana tuntuu siltä kuin olis vuoristoradassa.. Ei ihan kirjaimellisesti mutta tempo välillä hidastuu ja taas nopeutuu.. Mutta kun sen kuuntelee muutaman kerran niin siihen tottuu
Sad Girl: ai että ku nainen osaa laulaa! Miten korkealle se pääsee?! Aivan mahtava biisi!
Pretty When You Cry: Olisin odottanut jotain syvällisempää.. liian hidas.. Tylsähkö
MONEY POWER GLORY: kylmät väreet aina kertsin aikana. Lumoava ja samalla synkkä. Yksi parhaimpia Lanan biisejä
F My Way Up To The Top: Eka ja toka kuuntelukerta oli sillee ett jees mutt sen jälkeen oli omg, tää on ****ing jees :D
Old Money: no nyt on se hetki. Dramaattinen lyriikka saa yksinkertaisen biisin kuulostamaan suurelta. Ehkä tähän asti syvällisin biisi. Kuten jo mainitsin alussa, biisi sai mut itkemään :( Toivottavasti tästä tulee seuraava sinkku :)
The Other Woman: hyvät sanat mutta ääni aivan kamala... Tuntuu vaan silt ett Lana vaan huokailee koko biisin läpi. Pitäisin enemmän jos olisi selkeämpi.
nyt bonus kappaleisiin:
Black Beauty: vois vaihtaa paikkaa Pretty When I Cryn kanssa. ihana ihana ihana<3
Guns and Roses: näh... Tylsä
Florida Kilos: kiinnostava soundi ja hyvä lopetus (deluxen osalta).
levy: 8,5/10
Ultraviolence oli ikään kuin jatko-osa Paradiselle. Olisin halunnut kuulla Lanalta jotain uutta, sillä tää oli odotettavissa. Olin aluksi toista mieltä mutta nyt kun Lana-kuume on ohi niin saa todellisemman käsityksen levystä.