Madonna Foorumi - Finland

Matkin ja kirjoitan myös biisikohtaiset kommentit.

Cruel World: Born To Die era saa koleat jäähyväiset ja Ultraviolence sopivan alkusoiton. Ei ole suosikkini, mutta ei myöskään millään tavalla huono biisi.

Ultraviolence: Kaunis ja viiltävä kappale. Kuunnellut yksittäisistä biiseistä eniten tätä eli top 3 kamaa.

Shades of Cool: Öö, makee basso? Tällä levyllä on monta huippua, joten tämä tuntuu jäävän vähän varjoon, mutta aina kuunnellessa ajattelen et tääkin on cool.

Brooklyn Baby: Levyn onnellisin kappale, koska tässä oleva parisuhde on sentään edes jotenkin järkevä, kun taas nimibiisissä se on ihan kauhea. Todella harmi, ettei Lou Reed -yhteistyö toteutunut, mutta toisaalta kappale toimii näinkin ja Ultraviolence säilyy Lanan edellisten levyjen tapaan virkistävästi "featurittomana" levynä.

West Coast: Edelleen tosi jees. Mun korvissa kuuluu Ray of Light ja Edge of Seventeen eli kun biisissä on viitteitä sekä Madonnaan, että Stevie Nicksiin niin silloin ollaan hyvillä vesillä.

Sad Girl: Jotenkin länkkärimäinen biisi. Nerokas sanoitus. Päähenkilön elämä on täyttä helvettiä ja tahtoisin kovasti auttaa häntä. Oma suosikkini.

Pretty When You Cry: Erittäin hyvä rivibiisi joka saattaa toisaalta oikein hyvin olla myös joidenkin suosikki. Huikea loppuosa.

Money Power Glory: Olin äimisynyt kuullessani kertosäkeen ensimmäistä kertaa. Valtavan hyvä.

F My Way Up To The Top: Haastisten perusteella ilmeisesti melko omaelämänkerrallinen kappale. MTV Cribs episodi manalasta. Myös omassa top 3:ssani.

Old Money: Kaunis ja tehokas osittain siksi, ettei levyllä ole muuta tällaista "voimaballadia". Kieltämättä hieno teos.

The Other Woman: "The other woman has time for manicure." Raivostuttava biisi hyvässä mielessä.

---

Bonusraidoista mikään ei mielestäni olisi sopinut varsinaiselle levylle, eli ne ovat ihan oikeutetusti irrallaan. Black Beauty on ihan jees, mutta jättää vain vähän muistijälkiä. Guns And Roses kuulostaa siltä, että päälevyn valmistuttua jauhot loppuivat ja Florida Kilos onkin sitten ihan muista aineksista leivottu. Se on erilaisuudessaan oikein hyvä ja ilmeisesti ne jotka eivät levystä muuten lämmenneet pitivät kuitenkin tästä. Ostin Is This Happiness- biisin erikseen iTunesista. Se on sellainen peruskiva pianoballadi jollaisista minä tykkään, mutta muilla se voi jäädä kertakäyttöiseksi. Spotifyn Flipside on ambient ja industrial-vaikutteinen outolintu joka paljastaa kaiken ensimmäisellä kuuntelulla.

Jos pyysin aiemmin Lanaa "pelastamaan tilanteen" niin näin on todellakin käynyt. Levy pursuaa erinomaisia biisejä ja taso pysyy korkealla alusta loppuun. Parasta tässä kaikessa on tietysti yllätyksellisyys ja se, että Lana Del Rey laittaa arvostelijoille luun kurkkuun parhaalla mahdollisella tavalla eli tekemällä näin mahtavan albumin. Toivon, että hän eksyisi tänne vielä keikalle, koska viimeksi se jäi minulta sivuun.