Madonna Foorumi - Finland

sepä se eli en siks just lähtis vertaamaan gospelia madonnaan.mutta eihän gospelia myöskään kritisoida samoilla palstoilla kuin pop-musiikkia tai arvostella siis ollenkaan koska täysin eri ala.sitä juuri koitin sekavin sanakäänteineni sanoa.

joo sitä en siis sinällään kiellä etteikö kabbalaa saisi mainita mutta itse siitä otin hiukan nokkiini että se on leimattu koko lahko tai elämäntapa tai what ever hölynpölyksi ja sitä sis yritin sanoa.ja mutkan kautta sitä että kyseinen kriitikko (ehkä) teilasi kappaleen vain sen uskonnollisen sisällön takia vaikka musiikkia voi mielestäni osittain arvostella myös muilta kantimilta.tarkoitan siis ihan kappaleena ilman että takertuu välttämättä niin tiukasti pelkkään sanomaan.did i make any sense?

ja luonteissa meillä taitaa olla paljon samaa ziggy-boy..

Rumba antoi vain 2/5 (arvostelija Aleksi Kinnunen). Mulla ei ole tässä itse artikkelia, mutta siinä sanottiin, että Madonna + dance on yleensä ollut huippuyhdistelmä, joka ei tällä kertaa toimi. Kinnunen valitti, että Madonnalta puuttuu Kylien "bimbo pervous". Hän kritisoi myös kömpelöitä sanoituksia, mutta kutsui Future Loversia "hienoksi". Niin ja sanoi että "Push" muistuttaa liikaa Destiny´s Childia.

Nonnie wrote:

---

ziggy wrote:
Rumba antoi vain 2/5 (arvostelija Aleksi Kinnunen). Mulla ei ole tässä itse artikkelia, mutta siinä sanottiin, että Madonna + dance on yleensä ollut huippuyhdistelmä, joka ei tällä kertaa toimi. Kinnunen valitti, että Madonnalta puuttuu Kylien "bimbo pervous". Hän kritisoi myös kömpelöitä sanoituksia, mutta kutsui Future Loversia "hienoksi". Niin ja sanoi että "Push" muistuttaa liikaa Destiny´s Childia.


voi ihmiset ovat niin erilaisia..

---

No joo. Mikä varmasti ilahduttaisi monia Nyt-liitteen kritiikkiä kritisoineita (!) on kuitenkin se, että Rumbassa mollaaminen oli perusteltu puhtaasti musiikillisin kriteerein.

Ja onneksi COADF on noin yleisesti ottaen saanut riemukkaan hyvän vastaanoton.

uudessa soundissa oli Jorma Jortikan arvostelu ja 4 tähtee:

"Muistot kultaisesta nuoruudesta ovat välähdelleet rouva Ritchien mielessä,kun hän on parin vuoden tauon jälkeen palannut musiikillaan puheenaiheeksi.Aivan kuin hänen pitäisi todistaa nuoremmilleen ja miksei myös vanhemmillekkin,että tädit jaksavat vielä heilua.

Madonnan ura alkoi runsaat 20 vuotta sitten klubien tanssilattialla ja sinne hän nyt haluaa palata uudella Confessions On A Dance Floor-albumillaan.Vaikka taustalla kangasteleekin 80-luvun diskomusiikki,Madonna ei olisi se monikasvoinen populaarikulttuurin edelläkävijä, jollei hän olisi päivittänyt vuosikymmenien takaista musiikkilajia ultramodernein soundein.

Ilman apuvoimia Madonna ei kuitenkaan olisi electronicaansa rakentanut. Tärkeimpänä tukena tällä albumilla on ollut arvostettu tuottaja Stuart Price, joka on hankkinut kannuksensa Les Rhytmes Digitalesin nimellä.

Albumin käyttötarkoitusta tanssimusiikkina on korostettu miksaamalla kappaleet tauottomaksi 55 minuutin pötköksi. Se on aivan turhaa kikkailua, sillä laulut ovat lopulta kuitenkin selkeitä pop-kappaleita, jotka on vain yritetty haudata ylimääräisen sälän alle. Pienellä vaivalla löytyvät tarttuvat melodiat, jotka ovat olleet tunnusomaisia Madonnan tuotannolle kautta vuosien.

Dance-termillä on ovelasti harhautettu kiinnittämään huomio laulujen pakkaukseen eli etualalla sykkiviin selkeihin biitteihin ja syntikasta puristettuihin suhinoihin ja pulputuksiin. Yllättävän helppo onkin jäädä kuuntelemaan, mitä kaikkea kummallista Madonna ja Price ovat kätkeneet vuoren korkuisiin äänikerrostumiin.

Madonnaa on luonnollisesti viehättänyt pulputtava Giorgio Moroder-biitti, koska se kumpuaa laulajan nuoruudesta. Abban Gimme, Gimme, Gimme-sampleen nojaava Hung Up tai Ray Of Lightia kierrättävä Future Lovers ovat kuin postikortteja 80-luvun alusta

Mutta Moroder on vain murto-osa totuutta. Yhtä luontevasti Madonna on kotonaan sähkökitaroidun diskorockin parissa Ison Omenan ylistyksessä I Love New York tai varhaisen Depeche Moden kömpelöä syntikkasointia ja boogieta yhdistävässä rallissa Like It Or Not. Tai kepeästi pompahtelevasa, sihisevässä housessa Get Together. Ei edes itämaisia melodiakulkuja lainaava ja kovasti kiistanalainen Isaac-laulu vuosisatojen takaisesta mystikosta pnnahda esiin häiritsvästi.

Kun toipuu Confessionsin syntikkamuurista ja maratonrakenteesta, on Madonnan musiikista jälleen helppo pitää.

Smackthejack antaa 3/5.

"Madonna on taas kerran tehnyt levyn. Radiosoittoa saanut hittisinkku ”Hung up” juurrutti korvakäytäviin soimaan Abban kappaleesta "Gimme Gimme Gimme" lainatun samplen. Kun aivot jo turtuivat monotoniseen tanssibiittiin, jonka taustalla ylituttu Abba-riffi velloi, ei uutta levyä oikein edes tahtonut odottaa. Mitä sillä nyt enää voisi olla, jos näin törkeitä sampleja aletaan käyttämään? Silti uusi levy ”Confessions on a dance floor” saapui keskuuteemme, ja yllätykseksi täytyy toki todeta, että on levy melkoisen hyvin tuotettu. Se ei kuitenkaan aivan riitä…
Levy alkaa radiosoitossa melkoisesti kuluneella ”Hung up”:lla. ”Get together” jatkaa melko monotonista pumppausta unisuuden rajamaille soiden kuitenkin ajoittain jopa miellyttävästi. Tanssittavuus jatkuu oikeastaan läpi koko levyn. Kuuntelu itsenään on melko tympeää, koska musiikin koko olemus perustuu rytmiin ja toistoon, nousuihin ja suvantoihin. Hauska vivahteikas raita on ”I love New York”, jonka kitarasamplet huvittavat ja jäävät mieleen. Muutoinkin biisissä on mukavaa rosoisuutta. Sen sijaan kaikki muut kappaleet ovat pullollaan diskohileisyyttä, joka varmaankin tanssilattialla kuulostaa kutkuttavalta ja vaatii liikkumaan, mutta kotona sohvan nurkassa se ei ihan kauheasti säväytä.

Levy on aika puuduttava. Se on soundeiltaan retroileva, mutta silti moderni. Se on tuotannollisesti hyvin laadukas ja varma tanssialbumi, mutta pelkkänä fiilistelylevynä se ei toimi. Madonna on aina ollut taitava musiikissaan, eikä nytkään luo mitenkään huonoa tuotantoa. Kokonaisuutena ”Confessions on a dance floor” on nimensä mukaisesti tanssilattialevy. Sitä ei suoranaisesti ole tarkoitettu kuuntelumusiikiksi, vaan lanteen keinutukseen."

Jari Järvi for smackthejack