Madonna Foorumi - Finland

Olettehan muistaneet, että COADF on joulun ykköslahja. Itse ostin kolme kappaletta lahjaksi annettavaksi: ystävälleni, 12v serkulle sekä äidille. Tällä tavalla saadaa M jouluviikon ykköseksi (olisiko edellinen jouluykkönen Suomessa ollut Something To Remember?) sekä muutama uusi fani.

Ja muistaahan kaikki edelleen äänestää Hung Upia NRJ:lle, Voice, MTV:lle? Radiosoittoa/videosoittoa pitää saada edelleen runsaasti!

Rehellisyyden nimissä ei Hung Upista paljoa jäisi jäljelle ilman Abba-samplea. Se ei kuitenkaan ole huono asia. Erittäin tyylikäs, röyhkeydessään toimiva ratkaisu.

jesus wrote:

---

ai ai lietsot mua kysymään nyt vielä tarkemmin tuosta röyhkeydestä?missä mielessä se siis on röyhkeää?tuskin se että madonna on käyttänyt samplea eli kyse siitä kuinka viljalti sample soi kappaleessa?sitten taas kysyn miksi sen runsas käyttö on röyhkeää?mä en nyt ihan seuraa..

ja joo siis en kiellä etteikö abba olis olennainen osa hung upia mut siihen leikkiin en lähde et hung up ei olisd mitään ilman sitä.koska uskon myös siihen et jos ei lupaa samplen käyttöön olis herunu olis kappale tehty tottakai jotenkin muuten,muulla samplella tai sitten vaan itse sävelletyin nuotein ja sävelin.

---

"Röyhkeää" hyvässä mielessä. Ehkä "härski" on parempi sana. En tarkoita "törkeää". Joo siis saivarrellaan näin:

positiivisesti röyhkeä = härski
negatiivisesti röyhkeä = törkeä

Kappale olisi tehty ilman samplea jotenkin muuten, tottakai, mutta nyt se on tehty tuolla samplella. En mitenkään osaa tästä tikusta enempää asiaa kaivaa.

eli siis mulle ei ollut epäselvää välttämättä nuo termit vaan enemmänkin se MIKSI sample (tai paremminkin sen käyttö) on törkeää/röyhkeää/härskiä?se mulla siis edelleen lyö tyhjää.

(eli oli pakko jatkaa länkytytst kuitenki..mut jos yhtään lohduttaa kuume melkee hävinny ja hiomen pääsen ovest ulos enkä oo tääl kärppänä valittamas kaikest)

-- Edited by jesus at 16:31, 2005-12-20

MVT3:n viihdesivuilla on Krista Rastamon arvostelu. Rastamo olisi voinut oikolukea tekstinsä, niin olisivat edes levyn ja ensimmäisen sinkun nimi tulleet oikein.



Madonna: Confessions On The Dance Floor

29.12.2005 13:25

(Warner)

Madonna jos joku rokkaa yhä, nyt se on viimeistään todistettu. Tai tuoreimmallaan, Confessions on the Dance Floor -levyllään tietysti poppaa.

Upea aloitus Hang Up lupaa paljon, mutta levy jaksaa myös pitää lupausta yllä. Levy on aina levy, kaikki biisit eivät ikinä ole yhtä hyviä, mutta ei tarvitsekaan, kunhan ne loputkin ovat tarpeeksi hyviä. Ja tällä levyllä ne ovat. Alku ja loppu ovat oikein kohdallaan, keskivaiheilla paikoin hieman upottaa suhteessa laitoihin, mutta varpaat pysyvät silti reilusti kuivilla.

Madonnan diskosaundi, ja luonnollisesti varsinkin Hang Upissa, lämmittää vanhan Abba-fanin sydäntä, mutta saa myös paatuneemmankin sivussaseisoskelijan jalan vipattamaan. Tehoa lisää diskomainen miksaus, kuka niitä välejä sinne biisien väleihin tällaiseen musaan kaipaisikaan? Ja sanat ovat tietysti hyvät. Ykköseksi miinuspuolella nousee se, että sanoja ei ole viitsitty painaa kansilehtiseen.

Suosittelen tätä levyä piristykseksi väsyneille, levylautaselle tanssinystävien jatkoilla, lisäpuhdiksi siivoajalle ja kaikkiin mahdollisiin liikettä tai tarmoa vaativiin toimiin. Levy ei sovi kotisoittoon herkästi tanssin imuun heittäytyville ihmisille joilla on narisevat lattiat ja herkät naapurit. En myöskään suosittele siihen hetkeen, jollain halutaan rauhoittua ennen nukkumaanmenoa.

teksti: Krista Rastamo

Papukaija wrote:

---

ziggy wrote:
MVT3:n viihdesivuilla on Krista Rastamon arvostelu. Rastamo olisi voinut oikolukea tekstinsä, niin olisivat edes levyn ja ensimmäisen sinkun nimi tulleet oikein.



No tosiaan... Oikeesti! Ei voi olla niin vaikeaa saada ne oikein. Miten voi saada molemmat väärin ja vielä monta kertaa *pudistelee päätänsä*

---

Paitsi että pata kattilaa soimaa, koska itsekin kirjoitin "MVT3" enkä MTV3, prkl.

Tässä vielä linkki, kun sekin unohtui tuosta: http://www.mtv3.fi/viihde/arvostelut/levyarvostelut.shtml/415454

Madonna - Confessions On A Dance Floor (Albumi)

Madonnan musiikkia arvioidessa on vaikeaa olla tarttumatta itse henkilöön. Viime vuosikymmenten keskeinen kulttuuri-ikoni ja pop-kuningatar on kameleonttimaisesti muuntanut itseään ja taiteellisia edesottamuksiaan, onnistuen välillä erinomaisesti, mutta myös aika ajoin flopaten. Kylmään bisnesajatteluun ja oman uran taitavaan laskelmointiin on yhdistynyt ristiriitaisia aineksia kuten viime vuosien uskonnolliset ja elämänfilosofiset käänteet. Ensimmäiset huhut paluusta puhtaaseen diskosoundiin herättivät ainakin allekirjoittaneessa aavistuksen kyynisiä ajatuksia. Artistin iän muistaen voisi helposti luulla kyseessä olevan epätoivoisen yrityksen pelastaa se mitä vielä pelastettavissa on.

Tässä tapauksessa sorruin kuitenkin turhaan ikärasismiin ja pessimismiin. Confessions on a Dancefloor on nimittäin erinomainen levy. Tyylillisesti se kunnioittaa elektronisen tanssimusiikin perinnettä, mutta tekee sen täysin 2000-luvun kontekstissa. Stuart Pricen tuotantojälki on oivaltavaa ja tyylikästä. Diskobiitit rullaavat vastustamattoman vetovoimaisesti ja suoraviivaisesti, mutta äänimaailmoissa on myös monipuolisuutta ja syvyyttä.

Hung Up -hitiltä tuskin kukaan on enää välttynyt. Kappaletta kuunnellessa voi aistia ajatuksen, että raita halutaan porata ihmisten tajuntaan kaikkien mahdollisten medioiden kautta. Abba-koukun lainaamisesta voi olla montaa mieltä. Mikään sämpläyskulttuurinen neronleimaus se ei ole, mutta se niveltyy biisin muuhun antiin kuitenkin loistavasti. Oma purkkapop-vastainen sydämeni suli välittömästi. Sama tematiikka jatkuu läpi levyn alkupuolen. Price käyttää biisien aineksina paljon ajattomia syntikkasoundeja, luoden niillä kuitenkin modernin kristallinkirkkaan äänimaiseman. Neljäs kappale, Donna Summer -riffiin pohjautuva Future Lovers, on toinen esimerkki onnistuneesta ideavarkaudesta.

Kokonaisuutena albumi alkaa notkahdella loppua kohden, mutta pahimmilta täyteraidoilta vältytään. Yhteenmiksattu levy soljuu nätisti eteenpäin ja kappaleet sulautuvat toisiinsa luontevasti. Heikoin kohta lienee itse Madonna: hänen vahvasti efektoidussa lauluäänessä on harvemmin mitään todella mieleenpainuvaa ja osa lyriikoista on puistattavan hölmöjä. “I like New York, other places make me feel like a dork.”

Vaikka albumi lienee elementissään klubeilla, on se myös tarpeeksi mielenkiintoinen kotikuunteluun. Suuri osa kunniasta on toki osoitettava Stuart Pricelle, ja tämän levyn ystävien kannattaa myös tutustua hänen aiempaan tuotantoonsa muun muassa Les Rythmes Digitalesissa. Jos muutamien ilmeisten kauneusvirheiden ja ideakierrätyksen kanssa tulee toimeen, on Confessions on a Dancefloor pettämätön valinta

Arvostelija: Pauli Komonen
http://www.noise.fi/