Vuosi 2012 musiikissa

Spotlight

Easy Rider

Status: Offline

Posts: 502

Date: Dec 31 21:59 2012

Permalink

Ajattelin että nyt kun vuosi vaihtuu, niin voisi muistella mennyttä vuotta ja sitä mitä musiikissa on tapahtunut. Eli ihan mitä vaan haluaa muistella tai kertoa esim. mitä upeaa musiikissa tapahtui, mikä ärsytti, kuka on vuoden artisti, mikä on mielestäsi vuoden paras levy, mitä vuosi 2012 merkitsi sinulle musiikissa..?

Ja hyvää uutta musiikkivuotta 2013 kaikille! smile

__________________

"no matter how fierce something is, you can't ever do the same thing twice."

MadonnaMDNA

Beautiful Killer

Status: Offline

Posts: 1057

Date: Dec 31 22:14 2012

Permalink

Spotlight kirjoitti:
Ajattelin että nyt kun vuosi vaihtuu, niin voisi muistella mennyttä vuotta ja sitä mitä musiikissa on tapahtunut. Eli ihan mitä vaan haluaa muistella tai kertoa esim. mitä upeaa musiikissa tapahtui, mikä ärsytti, kuka on vuoden artisti, mikä on mielestäsi vuoden paras levy, mitä vuosi 2012 merkitsi sinulle musiikissa..?

Ja hyvää uutta musiikkivuotta 2013 kaikille!

Kiitos, sulle kans :D

Vuoden '12 musiikki ei ollut mitenkään erityisen hyviä. Kaikki artistit tekivät biiseja ns. "juosten kustu"-meiningillä. Ei mitään tarkoituksellist sisältöö missään biiseissä, mikä tietysti harmittaa. Mutta joukosta löytyy aina se tähtijoukko joka loistaa kirkkaasti, ja tähän tähtijoukkoon kuuluvat:

- Lana del Rey

Uudet biisit/uusi levy: mahtava, tunteellinen ja vielä kerran MAHTAVAAAAA!!!!

- Rihanna - shine light like a diamon

Uusi albumi on kerrassaan ihana, mutt muutaman biisin olisin kyll jättänyt julkaisematta (mutt kokonaisuus toimi kuitenkin aika hyvin). Uusi look on aivan järjettömän hyvä, sopii Rihannalle <3

- Christina Aguilera

Ei muuta sanottavaa kuin Christina is back!!!

- ja tietysti MADONNA

Madde on tehnyt tänä vuonna niin ihanii juttui ett en voi edes sanoilla kuvailla; kaikki MDNAan liittyvät asiat kuten levy ja kiertue on niin...aaa... en löydä tohon mitään sanoja..

Mutta kuitenkin, jos pitäis valita kuka olis vuoden 2012 artisti niin sanoisin M-D-N-A!!! ja kaikki mukaan MDNA MDNA MDNA MDN-N-N-A...

__________________

Substance

Rebel Heart

Status: Offline

Posts: 1596

Date: Jan 1 01:43 2013

Permalink

Kuuntelen niin paljon musaa ja erilaisia levyjä, ettette millään jaksaisi lukea jos käyn kaiken tänä vuonna julkaistun ja siihen tutustumani kaman läpi. Siksi kokeilen jotain inhimillisempää ratkaisua. Pitkä siitä tuli silti.

Vuosi rokissa:

Tammikuussa tuli uusi Herra Ylppö joka on mulle aina iso juttu. Tää kolmas levy (vaikka oli hyvä) kuitenkin oli ehkä sen verran kaupallinen ja siistiksi tuotettu tapaus, että seuraava askel taitaa olla jotain iskelmää. Toivottavasti Maj Karma ehtii ennen sitä. Heviä en nyt muuten kuunnellut paitsi Stam1nan Noceboa joka oli erinomaista kamaa. Myös vähemmän tunnetumpi yhtye nimeltä Sara julkaisi Se Keinuttaa Meitä Ajassa nimisen levyn joka ainakin itselleni upposi kohtuu hyvin, vaikka sekin oli paikoin hirmu kiireetöntä ja rauhallista tunnelmointia. Muse julkaisi syksyllä The 2nd Law levyn jota ei kyllä enää rockiksi voi kutsua, mutta se oli kaikessa hulluudessaan, tanssitempoissaan ja kokeellisuudessaan ihan komea levy. Livenä nämä kaikki olivat, toiset enemmän ja toiset vähemmän, parempia kuin levyllä.

Vuosi popissa:

Ristiriitoja. Hyviä yksittäisiä kappaleita tuntuu löytyävän sieltä ja täältä, mutta kokonaiset levyt ovat auttamatta olleet tänä vuonna kuolleita tapauksia. MDNA:ta olen ruotinut tarpeeksi muissa ketjuissa, mutta lyhyesti todettuna se oli suuri pettymys ja korvaavaa tuotetta ei markkinoille ilmestynyt. Christina Aguileran levy oli taas niin täynä fillereitä, etten oikein jaksa uskoa, että hänessä asuisi oikeasti tyylitajuinen ja vaativa muusikko. Rihannan levyt ovat niin sieluttomia tekeleitä, että niillä pyyhkii persettä. Nelly Furtado oli lohduton floppi. Se tais myydä USA:ssakin ekalla viikolla kuulemma vaan 7000 kappaletta, joten Loose 2.0 jäi haaveeksi. No Doubtin Push and Shove ei alkuinnoistuksesta huolimatta oikein kasva osiensa summaa paremmaksi. Levyllä on hieno alku, ja keskimääräistä paremmat deluxe-lisät, mutta varsinaisen albumin loppu oli yksinkertaisesti tylsä. P!nkin uusimman kuuntelin jossain vaiheessa ja se oli yllättäen ihan jees. En vain ole kuunnellut sitä sen jälkeen uudestaan, joten ei se silti oikein iskenyt. En vain taida tajuta P!nkin päälle. Koska mistään ei löytynyt valoa, laitoin kumihanskat käteen ja tutustuin Justin Bieberin Believe-levyyn. Ennakkoluulot sikseen, se on pääosin aika hyvä tuote, vaikken artistista ihan vielä pysty diggaamaan. Jälkijunassa tutuistuin paremmin myös David Guettan Nothing But The Beatin ties kuinka monenteen versioon, ja onhan siinä jotain ärsyttävää viehätystä. Viime vuonna julkaistu Britney Spearsin Femme Fatale on edelleen timantin kova tanssipop-albumi ja tuskinpa 2013:kaan tulee vastaan mitään vastaavaa.

Kotimaisella puolella meni paremmin. Chisun 2.0 oli ihan kiva tuote, mutta se levy julkaisiin ensimmäisen kerran jo 2011 ja Laura Närhen Tuhlari ei muutamasta erittäin hyvästä biisistä huolimatta oikein itselleni iske sen takia, etten ole 30-vuotias nainen. Melkein sama voidaan sanoa Anna Puusta. Anna Eriksonin Mana oli kotimaisista levyistä ehkä se hienoin, mutta sen soundi-maailma oli niin lohduton ja kylmä, että sieluni kaipaa mieluummin jotain... ruotsalaisempaa. PMMP:n Rakkaudesta muodostui itselleni ehkä parhaimmaksi kokemukseksi, mutta se tuntuu silti enemmän vuodenaikalevyltä. Sitä on mukava kuunnella siinä alkukesästä, mutta syksyllä se ei enää oikein innostanut. Voi kumpa Anna Abreu oppisi tekemään hyviä levyjä niin meillä olisi Suomessa edes yksi englanninkielinen megapoppari, vaikkei hän ole pitkään aikaan mitään julkaissutkaan.

Vuosi kaikessa muussa musiikissa:

Nyt lähdetään kauemmas kalaan. Ja oi vittu se kannatti. Ensimmäisenä haaviin sattui Palefacen Maan Tapa-albumi. Se on ensimmäinen koskaan omistamani rap-levy ja se on mielestäni edelleen erinomaista kuunneltavaa. Olen useammankin lehden vuosiäänetyksessä nostanut sen vuoden parhaaksi, vaikka eihän se niitä äänestyksiä voita. Suurin syy ovat oikeat soittimet, teräksinen bändi ja ansiokas lyriikallinen sisältö. Tutustuin myös Don Johnson Big Bandin Fiesta levyyn ja se on kiehtovan eksoottinen tapaus. Tehdäänkö Suomessa myös jotain tällaista? Loppuvuodesta tuli Frank Oceanin Channel Orange joka villitsi kriitikot kautta linjan. Siksi itsekin otin sen kuunteluun ja olen toistaiseksi vielä hieman varautunut. Albumi on oikein hyvä, mutta laulaja kuulostaa siltä kuin joku alati nuolisi hänen kiveksiään.

Vielä vois katsastaa ton Pää Kii yhtyeen albumin, mutta en ole vielä kerennyt ostamaan sitä. Enhän minä suinkaan muuten osta kaikkea tätä musiikkia. Ostin tässä listatuista levyistä sellaiset 10 ja loppuihin tutustuin joko Spotifyn välityksellä tai youtubesta.

ja palkinnon saa...

Paleface - Maan Tapa

Suurin syy ovat oikeat soittimet, teräksinen bändi ja ansiokas lyriikallinen sisältö. Tämä tuli myös aika puun takaa, sillä en innostunut vielä Helsinki - Shangri-La albumista niin paljon.

Mitäs vuonna 2013... No se Maj Karma ei ilmeisesti saavu ihan odotetulla aikataululla, mutta hyvää jaksaa odottaa. Von Hertzen Brothers tulee taas keväällä, niitä on aina mielenkiintoista seurata. Samoin HIM. Myös rock-messias Michael Monroe on äänitellyt uutta Ruotsissa joten kovat on odotukset senkin suhteen. Hevipuolella aina vahvat Kotiteollisuus ja Amorphis. Amorphiksen edelliset neljä levyä on ollut lohduttoman samanlaisia, mutta kaikki silti kovia levyjä. Mhnn... Tuliskohan Jenni Vartiainen taas 2013?

__________________

"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."

Hanhis

Rebel Heart

Status: Offline

Posts: 1870

Date: Jan 1 07:35 2013

Permalink

Jäihän vuodelta 2012 monta hyvää levyä käteen. Tässä listan muodossa tämän vuoden merkittävimmät julkaisut minulle sekalaisessa järjestyksessä:

Burning Hearts - Extinctions: Tätä levyä kehuttiin vähän jokaisessa kotimaisessa musiikkilehdessä ja pakkohan minunkin oli tsekata. Mielyttävää ja tasaista indielurittelua, jota on vuoden varrella tullut kuunneltua. Ja vielä kotimainen nimi.

Pariisin Kevät - Kaikki on satua: Selvästi tän yhtyeen hienoin tuotos. Toki Pariisin Kevät jo aiemmilla levyillään on minut kietonut lumoihinsa, mutta tässä tuotoksessa on sitä jotain vielä enemmän. Juostaan ja etsitään vastauksia oikein mihinkään päätymättä, mutta sitähän se elämä tuppaa monesti olemaan.

Anna Eriksson - Mana: Iskelmälavojen vakionimestä kehittyi tällainen synkkien virtojen kahlaaja. Mana on nimensä veroinen albumi, synkkä ja masentava, mutta paikoitellen huovaa hienoja äänimaisemia. Vahva ja tunnerikas kokonaisuus, joka kahlitsee. Hieno tekele. Eriksson itsessään kyllä välillä hieman risoo lausunnoillaan musiikkimaailman rappeutumisesta, vaikka totuuttakin on varmasti seassa.

Kent - Jag är inte rädd för mörkret: Mun ykkösbändi. Kent palasi hieman juurilleen konepoppailusta ja teki hyvä fiiliksisen poppis-rockis levyn. Parhaat Kentit ovat edelleen siellä 00-luvun alussa, mutta hyvä tääkin on. Beredd På Allt on toimivaa settiä, erityisesti. Suomalaisilla rockbändeillä on vielä matkaa tähän mahtavuuteen.

Grimes - Visions: Tästä levystä luin ylistävän arvostelun jostain musiikkiblogista ja kuuntelimpa. Oi vitsit, että tykästyinkin. Paljon on soitatettu läpi vuoden ja kyllästymistä ei näy. Jotain hypnoottista tässä yhtälössä on. Toimivaa, piristävää, lumoavaa, koukuttavaa - kaikkea mitä hyvän musiikin kuuluukin olla!

Heli Kajo - Elämäsi suloisin virhe: Tätä saikin odottaa ja pitkä odotus lopulta toukokuussa palkittiin. Tuotannollisesti jopa yllätyin levyn linjasta, mutta kyllähän teki terää kuullaa Heliä albumilta. Tämä lukeutuu niihin levyihin, jotka osaan laulaa alusta loppuun mukana. Ihana Heli, ihanaa musiikkia! Enköhän uskalla sanoa, että tää oli mun vuoden kotimainen albumi.

PMMP - Rakkaudesta: Eka PMMP:n levyn jonka ostin, ja vielä heti julkaisupäivänä. Ja ensimmäinen PMMP:n levy, joka kolahti heti ja lujaa. Tämä bändi on lukeutunut mulle aina siijen ihankiva-osastoon, mutta nyt korkattiin musiikki ihan uusiin ulottuvuuksin. Erityisesti levyn jälkipuolisko iskee. Pahvinaamari, Kevään valo, Toivo - mitä jälkeä Paula Vesala. Joku päivä tahtoisin nähdä Vesalan tekevän soolomatskua.

Frank Ocean - Channel Orange: Tämäkin hybetys piti itse kuunnella ja niinhän tein. Välillä tulee fiilis, että Channel Orangea on vain pakko soitattaa. Kaikki natsaa vaivattomasti yhteen ja homma näyttää menevän vain eteenpäin. Pehmeäsoundi ja Frankin ääni, pakko toimia. Thinkin Bout You on omalta osaltani yksi vuoden kuunnelluimpia biisejä.

Ke$ha - Warrior: Hyvä mainstream-poppi on iloa korville! Levy ei tarjoa mitään uutta ja ihmeellistä, mutta mitäpä sitä pyörää uudelleen keksimäänkään. Crazy Kids, All That Matters (The Beautiful Life) ja Last Goodbye hienoja malliesimerkkejä hyvästä pop-kappaleesta!

Rihanna - Unapologetic: Samaa settiä mitä edellinenkin ja ehkä vielä vähän parempi. Rihannasta noin persoonana tykkään ja minusta on kiva kuunnella naisen musiikkia. Diamonds on itse ihanuus ja muutenkin Ririn uusin ilhaduttaa, parasta Rihannaa ikinä. Vihastusta ei juuri näykkään. Loveeeeeee Song on vuoden parhaimpia kappaleita ja täytyy mainita, että kerrankin feattaamiset todella toimivat!

MIKA - The Origin Of Love: Popalbumi isolla P:llä. Emily loistava tanssiraita ja loppu levykin hyvää tavaraa. Hieman pesäeroa aiempaan, mutta samaa leikkisyyttä kuultavissa. Piristävää musiikkia, jota tähän elämään tosiaan kaivataan! Love You When I'm Drunk, ihana!

Petra Marklund - Inferno: Nimessä on jo kovasti täpäkkää, kyseessä on kuitenkin ruotsalainen tanssipoppiartisti September, joka vaihtoi äidinkielelleen, jätti taitelijanimensä ja teki levyllisen vakava linjaisempaa musiikkia, vaikka pop-genressä edelleen liikutaan. Hieno äänimaisema, paljon koukkuja ja 11 hyvää kappaletta. Kun Ruotsiin pääsen, tämä lähtee saman tien ostoskassiin.

Laura Närhi - Tuhlari: Kotimaiset naispopparit on aina lähellä sydäntäni ja kyllä tätäkin kiekkoa on tullut kovasti odotettua ja soitettua. Vaikka levy sisältää yhden hirveimmistä kappaleista koskaan (Varjo), kokonaisuus jää selvästi plussan puolelle. Soolodebyytti on kuitenkin edelleen Närhen paras levy.

Anna Puu - Antaudun: Tuhlarin kanssa julkaistiin saman päivänä ja Annahan se kisan sitten vei. Ja oikeutetusti. Anna on löytänyt linjansa, vaikka paljon vanhaa ja tuttua on vielä mukana. Säännöt rakkaudelle on hieno suoritus, mutta Pimeys peittää maan on ehkä vielä hitusen häkellyttävämpi. Varmaa, uskottavaa ja tunteisiini vetoavaa.

Mando Diao - Infruset: VIHDOIN! Nää jäbät ymmärsivät heivata englannin ja tekivät ensimmäisen ruotsinkielisen albumin. Tunnelma on melankolista, luonnollista ja kaunista. Hienoa musiikkia, isolla tunteella ja eihän siitä päästä mihinkään, että ruotsi on kaunein kieli maailmassa.

No Doubt - Push And Shove: Tää on niitä levyjä, jotka oppi hallitsemaan vaivatta, joista muodostuu nopeasti kotoisan kuuloisia. Vaikka No Doubt ei kuulu erityisesti suosikkeihini, tästä levystä tykkään. Melodiat rullaa ja tuotanto on sopivaa. Mukava levy. Heaven on kappaleista ehdoton suosikkini.

Yleisesti voisin todeta, että hyvä musiikkivuosi (ja eiköhän listasta jotain mainitsemisen arvoistu uuvu). Muita merkittäviä juttuja musiikin saralla on ollut tutustuminen Bluriin. Miten mä olen voinut ohittaa yleensäkin niin hienon genren kuin brittipop. Siltä suunnalta on tullut löydettyä paljon hyvää musiikkia. Ja niin... toki vielä vuoden paras albumi unohtui. :P

Madonna - MDNA: Kuten sanottu, vuoden levy itselleni.

Mitä vuonna 2013? Noh ainakin uusi levy Irinalta on tulossa. Ja ehkä se Jenni Vartiainenkin voisi uutta matskua julkaista. Jostain olen lukenut myös, että Kylie Minoguella on sen kaltaisia ajatuksia. Jaja... kaikki muukin uusi hyvä musiikki on oikein tervetullutta!

__________________

Get down, beep beep, gotta get up outta your seat

Music

Incredible

Status: Offline

Posts: 711

Date: Jan 2 01:42 2013

Permalink

Vuosi 2012 on kokonaisuutena arvioituna ollut tasapaksu. Huippuhetkiä, heikompia hetkiä. Ei mitään järisyttävää.

Paitsi korealaisräppäri PSY, jonka kipale Gangnam Style on porattu niin hyvin ihmisten kalloihin, että pienen alkuhämmästyksen jälkeen huomasin itsekin tanssivani kyseistä biisiä. Musiikillisista arvoista voidaan keskustella, mutta, voisikohan tätä nyt ilmiöksi luonnehtia, on noussut suoranaiseksi kansankultiksi, eritoten meidän "teinien" keskuudessa, joihin lasken itseni (vielä) kuuluvan. Vaikkakin täysi-ikäisyys lähestyykin uhkaavasti.

Lady Gaga, joka viime vuonna julkaisi menestysalbuminsa Born This Way pykäsi valtavan maailmankiertueen. Njääh. Ei oikein sytyttänyt. En ole fanifani, mutta olisin voinut käydä katsomassa ihan piruuttani hänenkin show'n. Kun liput tuli myyntiin, peruin päätökseni. Riistohintaiset ja kun en kunnon fani ole niin anti olla. Enkä kadu oikeastaan yhtään - videoiden, arvioiden, settilistojen ja kaiken muunkin perusteella meno on ollut aika boring-osastoa, kun ihmisiä on suunnilleen revitty kadulta ilmaislippujen voimin tyhjiä stadioneita täyttämään. Odotamme ARTPOP-nimistä levyä ensi vuonna, mutta fakta on kyllä näin, että Lady Gaga toistaa liikaa itseään. Rakastan Madonnan kykyä muuntua - Gaga junnaa paikoillaan samoissa hirviöteemoissa ja -vetimissä. Ja se alkaa kyllä näkyä myynneissäkin, luulen.

Erikoismaininnan viime vuodelta ansaitsee Justin Bieber, joka yllätti positiivisesti. En varsinaisesti häntä ole vihannut, kun ei ole ollut syytäkään, mutta miehistymistä on havaittavissa ainakin Believe-albumin muodossa. Materiaali yllätti - meneviä tanssilattiabiisejä, rappia ja hempeilyä. Näistä ensinmainittu oli laadukasta, keskimmäinen ok ja loppu oksettavaa. Tarjonta oli siis kirjavaa, mutta ihan kuunneltavaa. Propsit hänelle. Ja sen verran sai minut vakuuttuneeksi tämä artisti, että mennään kavereiden kanssa katsomaan ensi keväänä livenä. Liputkin olivat ihan kohtuullisen hintaiset lopuksi.

En ole saanut tästä Lana Del Rey -hypestä vielä kunnolla kiinni, mutta voi pojat mikä ääni! Born to Die - yksinkertaisesti ah. Viime vuoden pelastaja, pop-musiikissakin on vielä toivoa. Kilpasiskoista Adele alkaa olla menneen talven lumia, joskin Skyfall oli ihan kelpo laitos, tahtoo tosin jäädä "vain Bond-tunnari"-osastolle. Britney Spears on viettänyt hiljaiseloa Femme Fatalen jälkeen, Christina Aguilera iso pettymys uusine albumeineen. Rihannan ja Pitbullin suoltama tanssipop on ollut vanhan kierrätystä. Samaan kategoriaan menee armotta myös J-Lo, poislukien pari hyvää biisiä. Pääosin musiikkimaailma on siis jäänyt PSY:n kaltaisten yksittäisten hittien varaan. Yksi näistä on myös Carly Rae Jepsenin Call Me Maybe, joka on ihan mukiinmenevä tuotos sekin.

Kevään Euroviisut muistuttivat lähinnä farssia. Euro Neuro, "jammaileva jazz-rap-kappale", kuten ennakkokuvailu kuului, sai korvat valumaan verta ja silmät itkemään. Meinasin riistää itseltäni hengen ja se oli vasta avausbiisi. Muutenkin San Marinon Facebook-jodlaukset ja monet muut viritykset eivät paljon naurattaneet. Rahoittajamailta taas pohjanoteeraus. Ruotsi ja Loreen sitä vastoin voittivat täysin oikeutetusti, vaikka Venäjän mummot olivatkin hellyyttäviä. No, onneksi voitto ratkesi kerrankin musiikilla, eikä tisseillä ja lyhyillä hameilla. Kaksijakoiset viisut, joissa oli hyvää ja huonoa.

Kotimaisella saralla ei ole ollut mitään erityistä itselleni ainakaan. Pienen poikkeuksen tuo Chisu, jonka olin jo kertaalleen unohtanut. Ihastuin hänen levyihinsä näes uudelleen ja olen kuunnellut tuotantoa viime viikot varsin intensiivisesti. Muutenkin "vanha suola on janottanut" mm. PMMP:n Pikkuveljen ja TikTakin mudossa. Tulokasartisti Robin on tullut jäädäkseen. Enpä oikein tiedä, kaksi albumia vuoden sisällä. Frontside Ollie, ou jeah! Leffa, kirja ja konsertti Hartwall Areenalla. Jokainen vetäkööt omat johtopäätöksensä. Itse en jäänyt ennakkoluulojeni vangiksi, vaan otin ja kuuntelin molemmat levyt. Muutaman hyvänkin biisin löysin, kaveri kyllä osaa laulaa. Mutta vähän liikaa rahastuksen makua... katsotaan parin vuoden päästä uudelleen, kiitos. Parhaaseen suoritukseen kotimaisista ylsi lopulta Heli Kajo, jonka esikoisalbumi on onnistunut, herkkä kokonaisuus. Kaunis, siro ääni täynnä värisyttäviä sanoja. Jumalaisia sointuja korville.

Ja sitten tietenkin Madonna - MDNA, tuo uusi muotihuume. Addiktoiva, nopeatempoinen, mutta ilman kunnollisia vieroitusoireita. Enemmän oli odotusta, pakko myöntää. Hard Candy jätti vähän käteen, vain muutaman hyvän yksittäisen biisin. MDNA pystyi vain samaan. En mitään Ray of Lightia varsinaisesti odottanutkaan, parempaan olisi pitänyt silti yltää. No, sehän oli vain yksi albumi pitkällä ja arvokkaalla uralla. Seuraavaan albumiin lisää odotusta. Kiertue oli mahtava, promootio surkeata. Saisi Interscopella päät putoilla pikkuhiljaa. Kolme epäonnistunutta sinkkuvalintaa kolmesta mahdollisesta. Turn Up the Radion tai Girl Gone Wildin olisi pitänyt ehdottomasti olla avaussinkku. Molemmat menettivät tehonsa vanhetessaan. Give Me All Your Luvin' korkeintaan kolmas sinkku. Gang Bang, I'm Addicted ja esim. Beautiful Killer - c'moon! Seuraavalla albumilla enemmän panostusta!!! Warner Bros. hoiti promon paremmin ja julkaisi sinkut sentään fyysisinä fanien iloksi. Suurimmaksi promoksi jäi lopulta kiertueen ohella Super Bowl'n väliaikanumero, joka ei ollut lainkaan hassumpi - suorastaan ikimuistoinen. Kyllä M osaa, siitä ei pääse mihinkään. Mutta riittääkö näin ohut markkinointi 2010-luvulla? Miettikääpä sitä seuraavan levyn kolkutellessa jo ovelle (huhujen mukaan). Saapi muuten nähdä, mihin Beyonce pystyy ensi keväänä, hänellehän on nakitettu seuraavan puoliaikashow'n säveltäminen.

Vuoden albumi

Heli Kajo - Elämäni suloisin virhe

Vuoden artisti

Madonna

Vuoden kiertue

Madonna - MDNA Tour

Vuoden esiintyminen

Madonna - Super Bowl

Vuoden yllättäjä

Loreen - Euphoria

Vuoden menestyjä

PSY - Gangnam Style

Vuoden tulokas

Lana Del Rey

Vuoden pettymys

Rihanna

Vuoden floppi

Lady Gaga - The Monster Ball Tour

Erikoismaininta

Justin Bieber - Believe

Erikoispalkinto

Nicki Minaj. Perustelut: positiivinen yllätys monella taholla, vakavasti otettavissa oleva artisti. Mukana mm. Bieberin ja Madonnan levyllä, myös oma tuotanto oli vuonna 2012 kuunneltavaa.

EDIT: Typo.

-- Edited by Music on Wednesday 2nd of January 2013 01:47:50 AM

__________________

Who am I to decide what should be done
If this is the end then let it come
Let it come, let it rain, rain all over me
Like a tide, let it flow, let it wash all over me, over me

Spotlight

Easy Rider

Status: Offline

Posts: 502

Date: Jan 2 03:19 2013

Permalink

Vuosi 2012 oli mulle oikeen muistokas vuosi musiikillisesti, niin uuden kuin vanhankin musiikin saralla.

Nykyajan valtavirtameininki ja radiosoittomusiikin taso laski viimekin vuonna ja koki uuden pohjanoteerauksen. Tätä musiikkiahan en kuuntele, mutta harmi vaan että nykyään tuputetaan niin oksettavan paljon roskaa radiosta ja kaikkialta.

Aina jotain hyvää kuitenkin. Vuoden tulokas, uusi suuri suuri ihastukseni Lana Del Rey. Oikeen toivo nykyaikaan kasvoi tämän artistin myötä ja tuntuu aivan ihanalta löytää joku uusi tämän hetken kuuma artisti josta minäkin tykkään. Born to Die ja Paradise ovat aivan upeita levyjä. Näin pidemmän päälle BTD albumia voin kritisoida kokonaistuotannosta. Levy on täynnä toinen toistaan upeampia ja kauniita kappaleita, mutta tuotannon samankaltaisuus ja liian paljon makeaa kerralla-tunne ihan hieman laskee levyn kokonaisuutta.

Kuitenkin aivan upea artisti. Älyttömän kaunis ja monipuolinen ääni, hienoja musavideoita ja niin henkilökohtaisen tuntuista musiikkia. Jotenkin Lanan biisit tuntuu niin tarinallisilta ja monet puhuttelee suoraan itseäni.

Sitten vuoden comeback: No Doubt! Uutta levyä odotettiin niin kauan. Push and Shove osoittautui oikestaan todella hyväksi levyksi. Hienoa meininkiä ja melodioita. Ainoastaan olisin kaivannut enemmän rockia. Albumi on tosi No Doubtin kuuloinen, mutta jotain vielä vähän räväkämpää kaipaisi. En mäkään halua että jämähdetään toistamaan jotain Tragic Kingdomia, mutta tulevaisuudessa kaipaisin vielä lisää sitä punk ja Rock-meininkiä. Ja mielellään Euroopan kiertue, Suomeenkin erittäin tervetulleita.

Madonnahan on hallinnut vuotta 2012 täysin. Kaikki Maddeen liittyvä oli mahtavaa. Super Bowl oli hieno, vaikka en hehkuta sitä yhtä paljon kuin toiset. MDNA osoittautui alkuhämmennyksen jälkeen hyväksi albumiksi. Kuitenkin seuraavalle albumille haluaisin jotain kunnon uutta ja erilaista.

Kiertue oli oikeen sanoinkuvaamattoman sensaatiomainen. Show oli ihan paras ja todella Madonnamainen rohkeudessaan ja provosoivassa tyylissään. Ja mä ihan oikeesti pääsin Madonnan keikalle ja todella todella lähelle Maddea!

Muita hyviä levyjä viime vuonna oli ainakin Pinkin The Truth About Love ja Linkin Parkin Livin Things(joka tosin vielä kaipaa pari kuuntelukertaa).

Myös paljon uusia vanhoja artiseja löysin niin sanotusti. Kylie Minogue on yksi jota rupesin vasta 2012 oikeestaan fanittamaan. Bruce Sprinsteen toinen, vaikka keikan missasinkin. Muita mm. Pink, Chisu, R.E.M ja Genesis.

Paljon tapahtui viime vuonna ja paljon on unohtunutkin. Kauhean vaikeeta kun yrittää muistella ihan jotain vuosi sitten tapahtunutta tai kuultua. Kuiteskin voisin sanoa että vuonna 2012 koin paljon musiikillista "valaistumista" ja avartumista. Nyt nähdään mitä vuosi 2013 tuo tullessaan.

__________________

"no matter how fierce something is, you can't ever do the same thing twice."

Madonna Foorumi - Finland

Topic: Vuosi 2012 musiikissa

Vuosi 2012 musiikissa