Pop Up kirjoitti:

---

Viisukuume nousee kovaa vauhtia, varsinkin kun pääsen ensimmäistä kertaa elämässäni seuraamaan viisuja livenä!! Malmö kutsuu ensi viikon torstaina, ja luvassa on bileitä, häävermeissä tallustelua, muiden fanien tapaamista ja mikä tärkeintä - kakkossemifinaalin ja finaalin näkeminen livenä! En vielä edes kunnolla tajua, että vihdoin pitkäaikainen unelmani viisujen näkemisestä livenä toteutuu. Mahtavaa päästä kannustamaan Kristaa, kaverini kanssa olemme hankkineet teemaan sopivaa vaatetusta aina Kristan itsensä pitämää musikaalimekkoa myöten. Malmö on ilmeisesti satsannut paljon viisujen järjestämiseen (eivät tosin rahallisesti), joten viisutapahtumia ei tule puuttumaan.

---

 

Jee, niin mullakin! Toivottavasti pääsisin itsekin joskus livenä seuraamaan. Onko Kristan voitto mahdollinen - täysi arvoitus. Ainakaan Krista ei häviä muille juuri missään. Mielenkiinnon kohteena onkin oikeastaan yleisön mieletymys. Voittaako perinteinen balladi, paras sävellys, paras lavashow vai kenties lyhyin hame. Jää nähtäväksi. San Marinon Facebook-tyttökin sai uuden mahdollisuuden. Laulutaito ainakin pääsee oikeuksiinsa. Toivoisin, että saadaan Euphorian kaltainen aidosti paras kappale tänäkin vuonna korkeimmalle sijalle... No, ensi viikolla se sitten selvinnee! Hauskaa Malmön-reissua!

Areenassa on neljä tuntia kestävä esikatselumaraton. Raadissa Hanna Pakarinen, Cristal Snow, Olli Herman ja Rakel Liekki. Onneks biisit on vaan jotain 3 minuuttisia, koska suurin osa niistä on mun mielestä ihan hirveitä. Raadin sanomiset on välillä varsin herkullisia.

http://areena.yle.fi/tv/1882616
http://areena.yle.fi/tv/1902942

Vaik me suomalaiset ollaan jo kyllästytty Marry Me:hen niin muille eurooppalaisille se on vielä kohtuu tuore juttu. Siksi uskon Kristan pärjäävän myös finaalissa. Kyl se ainakin tossa semifinaalissa erottui joukosta todella vahvasti ja nimenomaan vain Kristan erinomaisen energian johdosta. Onhan tässä myös näitä ärsyttäviä puolia kuten täysin alleviivaavan yliampuvasti elehtivät taustalaulajat ja toi pusu joka tuntuu siltä kuin puuroon lisättäisiin ketsuppia. Se on vaan tosi random veto, jos Kristan aikeet ei oikeasti ole muka ottaa kantaa Euroopan laajuiseen homoavioliitto keskusteluun.

Mä nyt oikeesti vähän järkytyin tosta tuloksesta. En usko, että Krista olisi ottanut suukkoa pois, vaikka hän olisi voinut kristallipallosta ennustaa tuloksen, mutta kun pisteitä ei tullut edes naapureilta niin se ei tällä kertaa voinut olla se syy. Ihan uskomattoman kryptinen laatikko tuo äänestysjärjestelmä muutenkin on.

Ranskan Tina Turner oli mielestäni todella hyvä, mutta pisteitä ei tullut mistään. Norjan Chisu olisi saanut tulla kakkoseksi tai jopa voittaa, koska Gravity ja Ätzerbätsän olivat tosi keskikastisia vetoja. Tanskan Shakira ei itselleni myöskään uponnut, koska siinä vaan ei oikein tahtonut olla asiaa 3 minuutin edestä. Sentään Hollannin Anouk pärjäsi kohtuu hyvin ja hänen kappaleensa oli todella nautinnollinen hetki illassa. Kreikka oli kans jees, mut siitä tuli mieleen Gogol Bordello.

Jotain lohtua sai nyt siitä, että Krista tuntuu hyväksyneen antikliimaksisen tuloksen. Hänellä on kuitenkin pihalla oikein näppärä ja persoonallinen pop-levy sekä poikaystävä joka todennäköisesti nyt vihdoinkin kosii häntä, kun viisut on ohi.

Hohhoijaa, saa nähdä jaksanko enää seurata Euroviisuja. En ole koskaan seurannut näin tiiviisti kuin tänä vuonna, mutta viimeiset 40 min koko viisuviikosta pilasivat kaiken.

En voi uskoa että tommosta kaikkea roskaa äänestetään. Venäjä, Azerebajiaään (mikälie), romania, ukraina, moldova... yök yök ja yök!
Toinen suosikkini Ranska oli ihan hännillä, mutta onneksi sentään Hollanin Anouk pääsi listan paremmalle puolelle.
Ja että Suomi oli kolmanneksi vika! No ei kyllä niin huono ollut.

Tanskan(luonnonlapsi halpis-Shakira) voitto oli jotenkin niin liian ilmiselvä. Semmonen ihan mukava tarttuva rimputus, joka huijaa ihmiset ajattelemaan että "tää on nyt mahtavaa, omaperäistä ja erottuvaa." Kuitenkin oikeesti se oli ihan valovuoden päässä jostain Loreenista, joka oli musiikillisesti ihan oikeesti hyvä.

Jotenkin oon menettänyt kaiken uskoni näihin kisoihin nyt.

Koska kävin viisut livenä katsomassa, koen pieneksi velvollisuudekseni raportoida siitä teille. Tässä siis kokemuksiani!

Kaikkinensa oli aivan mahtava reissu! Euroviisut ovat ehdottomasti parhaimmillaan livenä, kun pystyy aistimaan sen monikulttuurisen juhlan tunnelman ja näkee kuinka koko yleisö nauttii täysillä. Olin siis ystäväni kanssa paikalla Malmössa torstaina, eikä siinä jäänyt kauaa aikaa valmistautua ennen kuin pitikin jo suunnata Malmö Areenalle. Hunnut, mekko, vyö, pitsikäsineet, sormus, sukkikset ja pinkit ballerinat paikoilleen ja menoksi! Käsiin tietenkin hääkimppu ja Suomen lippu. Panostimme pukuihimme valtavasti, eikä se tosiaankaan jäänyt muilta viisuilijoilta huomaamatta. Heti juna-asemalla Helsingin Sanomien kuvaaja halusi ikuistaa meidät, ja areenalle päästyämme en itse meinannut ehtiä kuvia ottaa kun koko ajan joku halusi tulla kuvaan meidän kanssa tai vain ottaa kuvan (Iltalehti mukaan lukien). Tuli oikein julkkisolo, se oli ihan älytöntä! Finaali-iltana saimme kunnian olla malesialaisfanin kuvattavina!

Istumapaikoille päästyämme tajusimme, kuinka hyvät paikat olimme saaneet. Tosi hyvin näki lavalle (mitä nyt vieressäni istunut mies heilutteli Albanian lippua välillä naamani edessä...) ja ihanaa oli myös nähdä koko yleisömeri (ja lippumeri) paikoiltamme. Areena oli mukavan pieni, joten tunnelma oli intiimi mutta silti väenpaljoudesta pystyi vaikuttumaan. Semifinaalishow oli erittäin hieno ja vakuutuin heti ruotsalaisten kyvystä järjestää nykyaikaiset ja näyttävät viisut. Tunnelma oli katossa, ja Kristan esiintyessä olin itse aivan hullaantunut! Taas yllätyin siitä, kuinka korkean nuotin saan kiljuessani aikaan... Paikalla oli selvästi paljon Suomen kannattajia, ja Krista saikin yhdet illan suurimmista aplodeista. Ilo oli luonnollisesti ylimmillään, kun finaalipaikka selvisi! Oli muuten hauska nähdä, mitä tapahtuu silloin kun tv-kamerat eivät kuvaa areenan tapahtumia. Joidenkin esitysten jälkeen esim. lavalle jäänyttä hilesilppua suihkutettiin yleisön päälle, mikä näytti melko huvittavalta. Ding dongit kajahtelivat tuulisessa Malmön yössä, kun ihmispaljous poistui areenalta. Hyvä ettei huntuni lähtenyt lentoon siinä luonnon omassa tuulikoneessa!

Perjantai oli viisuilun osalta välipäivä, ja oli kiva tutustua kauniiseen Malmön kaupunkiin. Viisujen teemaperhoset koristivat kaupunkia ympäriinsä, ja slogan "We are one" oli myös hyvin esillä.

Lauantaina oli sitten finaalin aika, ja ehdottomasti tuo suora finaalilähetys oli koko reissun kohokohta! Avausnumero oli hieno marssivine esiintyjineen, samoin tykkäsin väliaikanumeroista. Humoristissävytteiset videotkin loivat Ruotsin viisuihin oman, melodifestivalenmaisen tunnelman. Tietenkin parasta finaalissa olivat toinen toistaan paremmat kilpailuesitykset. Monet biisit kuulostivat ja vaikuttivat livenä paremmilta kuin olisin esikatselujen perusteella olettanut. Vessatauolle en omistanut ainuttakaan biisiä, vaikka monet niin näyttivät tekevän Armenian aikana . Romania, Suomi ja Ruotsi tuli biletettyä täysillä, Ison-Britannian aikana pääsi herkistelemään valorannekkeiden välkkeessä. Bonnie Tyler ja Ruotsin Robin olivat ehdottomasti liveyleisön suurimmat suosikit aplodeista ja huudoista päätellen, harmi kun eivät pärjänneet. Melko myöhäisessä vaiheessa suosikikseni noussut Espanjakin pärjäsi mielestäni kohtuuttoman huonosti, ja Suomi nyt varsinkin. Mikä siinä on, kun esim. Azerbaijan ja Venäjä pärjäävät viisulla kuin viisulla mutta Suomi jää pisteidenlaskussa aina hännille? Itse en usko Kristan "lesbopusun" vaikuttaneen negatiivisesti äänestäjiin, ja ainakin Malmön liveyleisöön se tuntui uppoavan. Ääntenlaskenta olikin hienoinen antikliimaksi upealle illalle, kun kovista ennakko-odotuksista huolimatta joutui pettymään. Jotain Suomen pisteiden vähäisyydestä kertoo varmaan sekin, että hurrasin innolla Suomen saamalle yhdellekin pisteelle... Tanskan puolesta osasin kyllä iloita, sillä pidän Only Teardrops -biisistä ja onhan se mahtavaa että viisut on taas ensi vuonna Pohjoismaassa. Jos vain saan liput hankittua ja seuraa mukaan, niin viisuihin menen ehdottomasti livenä myös ensi vuonna! Tunnelma ei ole lähellekään sama parhaassakaan kotikatsomossa, ja liveyleisöön pääsy on kaiken rahan arvoinen kokemus. Tämän matkan jälkeen voin sanoa, että vihdoin olen nähnyt viisut livenä ja tulipa siinä samassa nähtyä lavalla Bonnie Tyler, Cascada, Carola, Darin ja Loreen!

 

We were one.