Menin tänään sateisten päivien päätyttyä pyöräilemään ja laitoin soimaan syntymäpäivälahjaksi (itseltäni) saaneen Studio Killersin debyytti albumin. Kuuntelin sen yhdeltä istumalta läpi kolmesti. Voisin toki hoitaa tämän vain "Minkä levyn ostit viimeksi" -ketjussa, mutta se ei riittäisi. Studio Killers on nimittäin järisyttävin kuunteluelämys konemusiikin saralla jonka olen ikinä kokenut. Oikeasti! Biisi biisin jälkeen tulee aina sellainen olo, että tuo kappale pitäisi kuunnella välittömästi uudestaan. Ne ovat kaikki omanlaisiansa, välittömiä ja keveitä pop-klassikkoja.

Tekijät yksinkertaisesti tajuavat tämän homman päälle. Koska en tiedä ketkä kaksi muuta bändin jäsentä ovat, saa Teemu Brunila suurimman siivun kaikesta kiitoksesta. Etenkin sanoitukset nostavat levyn kauas yläilmoihin muusta radioiden jauhamasta perus-EDM:sta. Sanoitukset kertovat suurimmassa osassa kappaleita rakkaudesta, mutta sanailu on erittäin näppärää ja poukkoilevaa. Tällä levyllä on kepeän leikkimielisiä ja jopa törkeän pöyhkeitä ralleja, ja niiden vastapainoksi vuorostaan syvällisen kauniita ja haikeita kappaleita.

Levy tarjoaa läpileikkauksen teknoon viimeisen 30 vuoden ajalta. Jenny on ihan täyttä ysäriä, Who's In Your Heart Rigth Now? kasaria ja Funky At Heart LMFAO:n party rockia ja Avichiita (julkaisisivat sen USA:ssa niin saisivat helpon hitin). Studio Killers ei kuitenkaan ole mikään pastissi, vaan kameleontti joka muuntautuu kappaleesta toiseen aina lyöden kaikkeen oman leimansa. Levy kuulostaa ajattomalta, nykyaikaiselta ja jopa tulevaisuudelta samanaikaisesti. Levy toimii kokonaisuutena alusta loppuun tai sitten ihan biisi sieltä toinen täältä periaatteella.

En häpeile yhtään mainosmiesmäistä superlatiivitulvaani. Olen vain niin myyty tälle levylle. Aivan fantastista! Toivottavasti tätä saadaan joskus vielä lisää, sillä Studio Killersilla on jo nyt vahva monikansallinen fanikunta.