Näin joulukuuussa kaikki vuoden 2013 musiikkijulkaisut alkaa olemaan jo pulkassa, joten on korkea aika keskustella niistä. Keskitytään pääasiassa vuoteen 2013, mutta jos 2012 vuodelta on löytynyt jotain mihin ei ole herännyt kuin vasta nyt niin antaa tulla vaan. Tässä ohjaavia kysymyksiä:
Mitä kuuntelit vuonna 2013?
Mikä oli hyvää?
Mikä oli huonoa?
Löysitkö jotain itsellesi uutta?
Itse en pyri laittamaan nyt ihan kaikkea, vaikka pitkä viesti tästä tuleekin. Kuuntelen musaa ihan valtavasti päivässä. Listaan ne jotka muistan. Vuonna 2013 minulla soi pääasiassa Children of Bodom, Muse, Studio Killers ja Rihanna.
Mikä oli erityisen hyvää:
Minun mielestäni vuoden parhaimmat levyt ilmestyivät vuoden ensimmäisellä puoliskolla. Von Hertzen BrothersinNine Lives levystä innostuin valvasti silloin kun se tuli, mutta sittemmin kuuntelu on jäänyt vähemmälle. Siellä on kuitenkin edelleen monta upeaa biisiä, kuten Lost in Time, Prospect for Escape ja bonus-kappale Between the Lines.
Paramoren neljäs levy oli täysi yllätys. Bändi jolta harva odotti juuri mitään, (etenkään kokonaisen albumin mitassa) tekee 17 biisiä kestävän purkkapop-pläjäyksen jolla on musiikkityylejä ihan järjetön kirjo. Jos ette ole tutustuneet niin kuunnelkaa nyt ainakin Fast In My Car. Hayley Williams on 2000-luvun Debbie Harry.
Studio Killers! Annoin ylistykseni jo tuolla, mutta levy on siis kestänyt kuuntelussa ja se tulee todennäköisesti jäämään yhdeksi kestosuosikeistani. Se on mielestäni myös vuoden paras levy.
Kesäkuussa julkaistiin myös Children of BodominHalo of Blood. Se vuorostaan minulle vuoden 2013 löytö, sillä vaikka olen koko ajan tiennyt CoB:n olemassa olosta, en ole kiinnittänyt siihen ihmeempää huomiota. Lopulta bändin koko kahdeksan levyn musiikkikirjasto vyöryi niskaani kuin tsunami. Mulla oli aika vittumoinen, vaativa ja raskas kolmivuorotyö noihin aikoihin. Children of Bodomin ärjy musiikki antoi kanavan purkaa se aggressio.
Syksyllä julkaistiin Speedtrap yhtyeen Powerdose joka on sellaista nopeatahtista New Wave of British Heavy Metal -rockia. Se on tajuttoman kova yksinkertaisesti siksi, että siitä tulee käsittämättömän hyvälle tuulelle.
Listapop:
Tämä oli karmean huono vuosi popmusiikille. Missä on punainen lanka ja hyvät biisit? Studio Killers on nyt sellainen pienemmän porukan aarre, mutta muuten vuoden 2013 pop-tarjonta oli laihaa ja mehutonta.
Odotin syksyn pop-aaltoa innoissani, mutta lopulta se jäi aika valjuksi, nyt ARTPOP:ia lukuunotattamatta. Pelastin tilanteen kuuntelemalla viime vuoden RihannanUnapologeticcia ja tänä vuonna kovassa nosteessa ollutta Ellie Gouldingia. Ellien Halcyon Days julkaisiin elokuussa ja se on mielestäni todella skitso levy. Viime vuonna julkaistu Halcyon on vahva neljän tähden pop-levy, mutta -Days uudelleenjulkaisu on mitä hirvittävintä EDM-sontaa. Odotan kauhuissani mitä Ellie Goulding julkaisee seuraavaksi, koska tuo hänen EDM-osastonsa on ikävä kyllä se joka myy herkän teatteripopin sijaan. Kotimaisella pop-rintamalla ei mielestäni tapahtunut oikein mitään. Aika yksin tuo Jenni Vartianen sai rellestää, mutta Sannia ollaan kehuttu paljon. Minulle se ei kuitenkaan oikein lämmennyt. Jonna Tervomaa oli minulle vuoden paras kotimainen nainen, mutta hänen musiikkinsa on enemmän sellaista iskelmäisempää suomirockia.
"Hyvät levyt joita ei kuitenkaan jaksa kuunnella kovin/tarpeeksi pitkään"
Ricky-Tick Big Band ja Julkinen Sana. Se oli mielestäni oikein kiintoisa jazz-rap projekti, mutta lopulta levyn kuuntelun tappoi Studio Killers ja CoB. J. Karjalaisen uutta levyä ovat nyt varmaan kuunnelleet kaikki. Se oli hyvä kesälevy ja olen todella onnellinen, että se menestyi niin hyvin, koska se oli "aitoa musiikkia". Anna Kelan uutuus oli hieman hölmistyttävä tuote. Monet varmaan tykkäsivät siitä enemmän kuin aluksi arvelivat pitävänsä, mutta minulle kävi toisin päin. PMMP:nMatkalaulu oli sellainen parin kuuntelukerran ilo. HIM:nTears on Tape sopii myös otsikkoon. Queens of the Stone Age:nLike Clockwork sama juttu. Ja Nine Inch NailsinHesitation marks... Pariisin Kevään Jossain On Tie Ulos ei myöskään ole kiinnostanut enemmin. Micheal MonroenHorns And Halos oli hieman pettymys, koska se Sensory Overdrive oli niin järisyttävän kova levy. The SoundsinWeekend ei edelleenkään saanut minua yhtyeen kelkkaan, vaikka he ovat loistava livebändi.
Mikä tulee ehkä aukeamaan paremmin jatkossa:
David BowienThe Next Day, siis se levy jota odotin kaikista eniten tänä vuonna. Hyvää siinä tosin on se, että olen tutustunut siihen hiljalleen paremmin ajan kanssa ja se on tavallaan kasvanut koko vuoden, joten saa nähdä mitä ajattelen siitä vuoden kuluttua.
Herra Ylppö & Ihmiset,Luuranko oli mielestäni yksinkertaisesti huono levy, mutta sen epäcooli maailma on hitaasti ottanut sisäänsä. Anna CalvinOne Breath muistuttaa minulle hieman Florence and The MachinenCeremonialssia. Minä en kuunnellut Ceremonialsia paljon silloin kun se julkaistiin, mutta pitkällä aikavälillä sitä on tullut kuunneltua yllättävän paljon. Ehkä siis One Breath tulee myös olemaan samanlainen "kuuntelen nyt tätä, kun mikään muukaan ei kiinnosta" -tapaus.
Top 20 parhaat biisit:
1. David Bowie: The Next Day
2. Sini Sabotage - Levikset Repee
3. Teflon Brothers - Seksikkäin Jäbä
4. Von Hertzen Brothers - Between the Lines
5. Studio Killers - Jenny
6. Children of Bodom - Transference
7. Herra Ylppö ja Ihmiset - Buu
8. Eminem - Rap God
9. Lana Del Ray - Young And Beautiful
10. Paramore - Fast In My Car
11. Lady Gaga - Aura
12. Anna Calvi - One Breath
13. Irina - Koko Kuva
14. Avicii - Hey Brother
15. HIM - Tears on Tape
16. Pariisin Kevät - Odotus
17. Jonna Tervomaa - Minä Toivon
18. Britney Spears - Work Bitch
19. Jenni Vartiainen - Kaukaa
20. Speedtrap - Take Their Lives
Odotuksia vuodelle 2014
Alkuvuodesta kajahtaa taas uutta Stam1naa, joten sitä odottelen innolla. Rihanna varmaan myös julkaisee uutta kamaa joko loppukeväästä tai tuttuun tyyliin marraskuussa ja Beyoncen viidennen soolon olisi alkujaan pitänyt ilmestyä jo tänä vuonna.
Jos se kauan ja hartaasti odotettu Maj Karma -levy nyt tulisi niin olisin tyytyväinen. Varovaisesti odottelen myös Madonnalta uutta levyä, mutta siitä ei ole toistaiseksi kuulunut mitään konkreettisempaa. Sitten kun Madonna lopulta astuu studioon, se ei ole enää kenellekään salaisuus. Manna saattaa myös yllättää, sillä hän ei edellisellä levyllään paria mahtibiisiä lukuunottamatta oikein onnistunut surkean tuotannon vuoksi.
__________________
"I have my partner-in-crime, William Orbit, helping me out with the substance."
olen kuunnellut aika paljon tänä vuonna mm. seuraavia:
grimes, birdy, artic monkeys, erillaista ja erityylistä electro,dance, house yms siihen gategoriaan kuuluvaa...daft punk, paramore, madonnaa tietysti, miguel, sky ferreira, jenni vartiianen, duke dumont, rudimental, phaeleh, john legend, james blake....
hyvää oli sky fereirra, birdy, john legend, daft punk, jenni vartiainen, rudimental
huonoa mitä olen kuunnellut ja todennut että yksi kuuntelu kerta riittää niin valitettavasti tämä lady gagan uusin, britneyn uusin, katy perryn uudessa albumissakaan ei ollut kuin muutama hyvä..
löysin jonkin verran uutta musiikkia, mielestäni viime vuonna enemmän..
-- Edited by sou on Monday 9th of December 2013 10:52:37 AM
__________________
I laugh at myself. I don't take myself completely seriously. I think that's another quality that people have to hold on to... you have to laugh, especially at yourself. -Madonna-
No, onhan tätä vuotta vielä jäljellä.. Päällimmäisenä mieleen tulee Miley Cyrusin "raju" ja täysin laskelmoitu imagonmuutos. Miley oli ehdottomasti yksi vuoden puheenaiheista. Daft Punkin levy soi paljon viime kesänä ja syksyllä luukutin ruotsalaista Icona Poppia mutta siihen kyllästyin nopeasti. Pääasiassa tuli kuunneltua vähän tunnettuja elektronisen musiikin tekijöitä. Britneyn WorkBitch on meidän huushollissa soinut paljon. Sellainen ns. guilty pleasure -biisi se on ehdottomasti.
Kiva topic. Olenkin jo miettinyt mitä kaikkea tämä vuosi on pitänyt musiikillisesti sisällään. Paljon hyvää kotimaista musiikkia on tullut ja muutamia ulkomaalaisia julkaisuja, jotka ovat vakuuttaneet.
KOTIMAISET:
Minä ja Ville Ahonen - Mia: Julkaistiin jo alkuvuodesta ja ollut paljon soitossa. Debyytistäkin pidin paljon, mutta toisella levyllä bändistä on tullut oikeasti bändi. Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen ja Ahosen tulkinnat pysäyttävät vielä isommalla intensiteetiillä. Jonkun lehden arvostelussa sanottiin, että "mestariteos" tämän albumin kohdalla ei ole liioittelua ja yhdyn siihen. Yksi syvimmin vaikuttaneista kotimaisista levyistä koskaan. Vuoden paras.
PMMP - Matkalaulu: PMMP oli tänä vuonna isoin aihe kotimaisella musiikkirintamalla ja heidän taipaleen päättyminen oli surullista. Mielelläni olisin kuullut jatkoa Rakkaudesta levylle, joka on bändin paras studioalbumi. Viimeiseksi levytykseksi jäänee Matkalaulu kokoelma, jota on vaikea rinnastaa Pemujen muihin levyihin, jättää hämmentävän tunteen jälkeensä. Rohkeaa ja kokeilevaa musiikkia, jota on vaikea olla rakastamatta. Lautturin uusi versio hätkähdyttää alastomuudellaan edelleen. Varmasti tulen jatkossa kyseisen albumin ja muutenkin PMMP tuotannon äärelle palaamaan.
Pariisin Kevät - Jossain on tie ulos: Tämäkin bändi jaksaa pitää otteessaan. Arto Tuunelan teksteissä on pureskeltavaa ja bändimäisempi soundi sopii tälle levylle. En ymmärrä lokaa, jota levy on saanut musiikkilehdissä. Tiukempi soitto ja vähemmän eteerisempi maailma antaa tuoretta poljentoa yhtyeelle. Kaikkia se ei ole sitemmin vakuuttanut, mä kuitenkin tykkään paljon. Oveton ovi, Odotus ja Lähde ovat Pariisn Kevään parhaimpia biisejä.
Haloo Helsinki! - Maailma on tehty meitä varten: Bändi josta en ole pitänyt yhtään, teki tänä vuonna aika häkellyttävän loikan kotimaisen musiikin kärkeen. Kukaan ei ole Haloo Helsingiltä voinut välttyä tänä vuonna. Heidän neljäs albumi on täynnä nuorta meininkiä ja energiaa. Olen nuori ja voin sukeltaa levyn fiiliksiin helposti. Harmi kun en päässyt heidän keikkaa katsomaan. Tästä bändistä kuullaan vielä.
Elokuu - Pöytä on katettu: Meitsin kesälevy. En ole mikään suomirapin suurkuluttaja, mutta tämän albumin hankin heti kätellystä kaupassa. Rentoa reggaehenkistä soitantaa. Kevyttä kuunneltavaa tylsän päivän varalle ja aurinkoisiin hetkiin. Tämän innostama olen tutustunut myös Junon tuotantoon. Safi on loistava biisi!
Erin - Sä osaat!: Luukutin Erinin uutta levyä kesällä paljon, mutta syksyä kohtia mentäessä on jäänyt vähemmälle. Erinin ekasta sooloalbumista en juuri pitänyt, mutta toisen levyn popimpi meininki sieppasi nopeasti mukaansa. Turha kantrihenki on lähes kadonnut. Voin kuvitella miten nuoret naiset näkevät albumilla koko heidän elämänsä.
Pimeys - Muut on jo menneet: Oli paljon esillä musiikkilehdissä ja niiden innoittamana laitoin Spotifystä soimaan. Hyviä biisejä, jotka ovat soineet monesti mielessäni. Tykkään musiikin vaivattomasti tunnelmasta, turhaa ei olla kikkailtu. Odotuksia herättävä bändi.
Sanni - Sotke mut: Uutta verta. Nuori mimmi täynnä potentiaalia. Prinsessoja ja astronautteja biisissä on minusta jotain ärsyttävää, mutta debyyttilevyltä löytyy myös muutamia tosi kivoja kappaleita. Nimikkobiisi on toimiva ja Hakuna Matatan meininkin osuu ja uppoaa. Sannin tekemisiä tulen seuraamaan jatkossa tarkasti.
Jenni Vartiainen - Terra: Selkeä jatkumo Seilille. Muutama kiitettävä biisi mukana ja loputkin hyviä. Hyvin jennimäinen levy, josta on helppo tykätä, mutta vaikea rakastaa. Turhia riskejä ei olla otettu, jotain jään kaipaamaan.
Risto - II: Kotimainen indie-suosikki. Tänä vuonna olen muutenkin tutustunut bändin materiaaliin ja hokannut sen hienouden, mutta kyllä tämä neljäs levy pistää lujille. Vielä on vaikea sanoa tästä sen tarkempaa, koska albumi julkaistiin reilu viikko sitten, mutta ainakin on kiinnostavaa... Tahtoisin ostaa levyn fyysisenä, että pääsisi sen maailmoja kunnolla makustelemaan.
Vuokko Hovatta - Minä rakastan ikuisesti: Hieno levy, jossa on omaa tunnelmaa. Kuuntelen paljon kotimaisia naislaulajia ja Hovatta on hyvää vaihtelua siihen porukkaan. Tekstit ovat tomivia ja Hovatan laulussa on jotain rauhoittavaa. Ateena, Yhdet hautajaiset, Haitula, Lepää rauhassa talvi ja Viisi sormea ovat onnistuneita kotimaisia kappaleita. Hovatta laulaa myös Kerkko Koskinen Kollektiivissa yhdessä Paula Vesalan ja Mannan kanssa. Kokoonpanon viime vuonna julkaistuun levyyn olen tänä vuonna tutustunut ja ihastunut.
Vain elämää - kokoelmat: Aaah, voi miten kivoja covereita. Aajajajajjj... Josko joulupukki tietäisi mitä tahdon lahjaksi.
ULKOMAALAISET:
Katy Perry - Prism: Tän olen jo tällä foorumilla kehunut useasti ja voin sanoa edelleen: Upea levy. Tämän levyn parissa on helppo viettää aikaa. Albumin positiivinen yleissävy on piristänyt syksyn iltoja. Kaikki natsaavat yhteen: Melodiat, sanat, tuotanto ja Katy Perryn tulkinnat.
Stromae - Racine Carrée: Stromaen debyytistä tykkäsin paljon pari vuotta sitten, mutta tämän toisen albumin julkaisu pääsi livahtamaan ohitseni. Onneksi muutama viikko sitten hokasin levyn. Hiton hyvää tanssimusiikkia. Jenkkiläisten meiningit kuulostavat tämän rinnalla melko latteilta. Vaikka ehtaa klubimusiikkia on albumi täynnä jotain alkukantaista ja luonnollistakin on kuultavissa biiteissä. Ranskan kieli mielyttää korviani.
James Blake - Overgrown: Hiipivää elektro-tunnelmointia. Hienoa että tehdään omaehtoista musiikkia. Monesti tällainen taidehipstermusa jää itselleni melko kaukaiseksi, mutta Blaken molemmat pitkäsoitot on tullut kuunneltua läpikotaisin. Jotain vangitsevaa hänen tyylissään on.
Justin Timberlake - The 20/20 Experience & The 20/20 Experience 2 of 2: Justin Timberlaken paluu on loistava juttu. Tätä saikin odottaan, mutta ei onneksi turhaan. Timberlake tekee omanlaistaan musiikkiaan, joka toimii. Kummallakin albumilla on loistavia hetkiä. Mirrors on yksi vuoden parhaimpia hittejä ja onhan esim. True Blood biisin meno aika vetävää. Pakko myös mainita miten upeita live-esityksiä Timberlake on tehnyt albumin tiimoilla. Komea mies ja karismaattinen esiintyjä.
Little Boots - Nocturnes: Tätäkin sai odottaa. Hitsin hienoa tanssimusiikkia, Little Boots on löytänyt otteensa musan tekemiseen. Kauniita melodioita ja koukuttavia biittejä. Albumi muodotaa myös yllättävän sitkeän kokonaisuudeen. Videot joita on albumin tiimoilta julkaistu, ovat katsomisen arvoisia.
Lady Gaga - ARTPOP & Miley Cyrus - Bangerz & Britney Spears - Britney Jean: Jotain nämä levyt jäivät kaipaamaan, mutta kelpo popbiisejäkin kaikki sisältävät. Aina mä mainstream-naistähtien levyjä odotan kiinnostuneena. Ensi vuonna sitten Rihanna, Beyonce ja ehkäpä Kylie Minogue.
Lorde - Pure Heroine: Olen verrannut tätä naista Lana Del Reyhin ja jotain samaa tunnelmaa löytyy. Mutta Lorden musiikkin on parempaa. Ei niin mittatilaustyötä. Hienoa että hieman vaihtoehtoisempi popmusa menestyy listoilla. Lorden debyytti on ehjä omaleimainen kokonaisuus, joka yksinkertaisuudessaan myös yllättää. Toivottavasti ei lähde tulevaisuudessa hittituottajien kanssa duunailemaan mitään, vaan pitää kiinni tyylistään.
Mmmh. Tuossapa mainitsemisen arvoisia albumeita. Varmasti jokin oleellinen jäi sanomatta... Pettymysten listalle laittaisin ainakin Irinan, Antti Tuiskun sekä PistePisteen albumit. Myös Washed Outin ja Vampire Weekendin levyt ovat jääneet vähempään soittoon eikä naapurimaasta Ruotsista ei ole irronnut mitään mainitsemisen arvoista, Melissa Horninkin uusin jätti kylmäksi.
Tänä vuonna olen törmännyt kahteen kiinnostavaan kotimaiseen tapaukseen: Milla Rumi ja SOFA. Kummastakin suunnasta odotan lisää hyviä kappaleita ensi vuonna ja toki ensimmäisiä pitkäsoittojakin.
Vuonna 2014 julkaistaan Olavi Uusivirran, Iisan ja SMG:n uudet levyt. En malttaisi odottaa. Eiköhän myös esim. Anna Puu, Laura Närhi ja Heli Kajo suuntaa takaisin studioon ja tietty Madonnakin voisi tai Chisu... Toivottavasti on paljon hyvää musiikkia luvassa! Muutenkin on tulossa muutoksien vuosi.
Loppuun vielä yksittäisiä hyviä radiobiisejä tänä vuonna:
Jonna Tervomaa - Minä toivon Juha Tapio - TSNEH JVG - Voitolla yöhön Robin - BOOM KAH Cheek - Kuka muu muka Lana Del Ray - Young And Beautiful James Blunt - Bonfire Heart Avicii - Hey Brother Ellie Goulding - Burn Uniikki - Pätkätöis Eminem (feat. Rihanna) - Monster Stig - Niks Naks Calvin Harris (feat. Ellie Goulding) - I Need Your Love Studio Killers - Jenny Elastinen - Iisii Teflon Brothers - Seksikkäin jäbä ItaloBrothers - This Is Nightlife Duft Punk - Get Lucky Macklemore & Ryan Lewis - Can't Hold Us Fall Out Boy - My Songs Know What You Did In The Dark (Light Em Up)