Madonna Foorumi - Finland

Itse voitin Bitch I'm First kisan ja sain ohjeet keikkapäivänä sähköpostilla kun saavuin Tukholmaan. Lähdin hotellilta samantien areenalle ja olin 131. jonossa kun saavuin 13.45. Odotin siis kilpailuun osallistuneena muiden EE-lipun haltijoiden kanssa samassa jonossa. EE-jonotus hoitui hyvin ammattimaisesti, jonotus numerot taidettiin käydä useaan otteeseen läpi kun tehtiin mm. narikka-kierros jossa sai jättä kamat omaan narikkaan. Sitten vietiin 20/24hlön erissä pareittain kentälle. Kukaan ei saanut juosta tai ryhmä vietiin takaisin sinne mistä lähdettiin. Hyvä tunnelma, mukavia ihmisiä aina 50v+ asti. Bajomajatkin oli käytössä EE-jonottajille ja jonotus tapahtui Stadionin betonikatoksessa, joka oli myös suojattuna tuulelta ja kylmältä, joten ihan kylmä ei päässyt tuleen.
Olin shokissa kun näin että Sydämmen kärjen päässä oli vasta yksi rivi ihmisiä ja niin monta oli jo mennyt sisälle ja tulin viidennessä ryhmässä kentälle saatettuna. Kaksi kundia oli siinä ja kävelin heidän taakse pika-askelin ja he katsoivat ja morjestivat ja näkivät mun ilmeen kun tajusin mihin olin päässyt! Olin onnesta sokeena kun tajusin EE-lipun hyödyn! Pojat olivat vielä koko keikan ajan niin että heidän olkapäät tulivat minun eteeni ja minä heidän taakse keskelle joten näky lavalle oli kui eturivissä. Kosketin jopa lavan valoja jossain vaiheessa keikkaa kun tuli puserrusta takaa. Kun EE-ryhmät oli tuotu, päästettiin muut Golden circle lipun ostajat sisälle. He tulivat vauhdilla toisesta sisäänpääsy portista ja Tähden alue täyttyi nopsaan, mutta maltilla.Kuului paljon suomalaisten puhetta. Keikan aikana katsoin taakse molemmille puolille ja minun jälkeen oli ehkä 10 riviä ihmisiä ja sen jälkeen hirveästi tilaa. Mietin oliko lavan etuosa sitten kuinka täynnä? EE-lipusta on hyötyä tällä tavalla, mutta myös GC-lipula olisin saanut hyvän näkyvyyden.
Näkyvyys visuaalisesti oli mulla aivan törkeän hieno. Videonauhat, tanssit ja koregrafiat näkyi joka kohdasta hyvin aina päälavalta asti, ja vaikka päälavalla tapahtui, tuntui se silti hyvin läheiseltä. Ihmiset ympärilläni tanssivat, lauloivat ja elivät täysillä mukana, etenkin silloin kun M tuli lähelle. Jokainen Madonnan katse yleisöön tai läheisyys sai fanit sekaisin ja hysteria oli mitä mukavinta joka sai Madonnan vain nauttimaan enempi.
Ennen puhetta rupesin huutaan "Who's that girl!" ja joku muu taas "Ghosttown!" osa faneista ryhty mukaan kannustamaan jompaa kumpaa kappaletta kunnes tuli selväksi että oli vakavamman teeman aika. Oli hyvin erikoista olla 2-3m päässä ja kuulla tuo puhe. Ihmiset lopettivat osaksi kuvaamisen ja kuuntelivat, jotkut kyynelehtivät ja itsekin herkistyin kun Madonnan herkkyys sai mukaansa. Hiljainen hetki sai katseet alas ja oli aivan ihmeellisen hiljaista. Odotin että kohta joku rupee rääkymään, mutta onneksi ei. Rebel heartia ennen oli ilo nähdä kuinka Madonna nousi surullisesta olotilasta iloiseksi, se hymy ja se puhe Rebel heartista oli niin kannustava että se biisi tuntui hyvältä pitkästä aikaa taas a oli setissä juuri sopiva ajoitus. En ole koskaan ollut näin lähellä Madonnaa ( ja kyseessä oli mun 17. keikka), yritin katsoa joka hetki hänen olemustaan, liikkeitä, sitä mahtavaa hymyä ja kokonaisuutta. Ne pienet virheet tai mokat mitä keikan aikana tapahtui, oli hauskaa nähdä kun hän jatkoi kuten ammattilainen. Tanssijoiden ilmeistä päätellen myös hekin olivat aivan rentona asioiden suhteen. Mutta jollain tavalla aistin että Tukholman kosertti oli myös raskas ilta Madonnalle, paremman tuulisena ja energisempän näin shown jo Prahassa kahdesti. Onnistuin myös kuvaamaan "Heartbreak city/Love Don't live here anymore/Like a virgin" ja olen aivan äimänä miten kivasti sain itselleni pienen muiston. Olen ihan myyty EE-lipun hyödystä ja siitä kuinka koko homma oli järjestetty hyvin. Pelkäsin että kentälle meno repeää käsistä ja en hyödy jonottamisesta mitään. Onneksi toisin kävi. halusin sydämmen päähän ja pääsin siihen.
Ohessa vielä kuva näkyvyydestäni lavalle.

Ja M ennen puhetta.

Olin EE numerolla 60 + ja valitsin paikan sydämen ja ristin välistä. Olin yllättynyt, miten pieni lava oli. Tele2:ssa se tietysti korostui, koska arena oli niin iso. EE jonotus oli järjestetty todella hyvin ja sisälle päästiin numerojärjestyksessä, ei mitään tönimistä, juoksemista tms. Konsertti alkoi vasta noin 22.10. ja ehdin jo miettimään, onko jotain vialla. Heti alusta huomasi Madonnasta, että kaikki ei ole kunnossa. M oli todella vakavana eikä hymyillyt. Pieniä virheitä sattui siellä täällä, mikä lisäsi tunnetta, että joku häntä painoi. Living for lovessa koroke ei noussut ajoissa. Joku tekniikan mies nousi meidän kohdasta katsomaan, mitä ihmettä oikein tapahtuu kun lava ei nouse. Kun se viimein nousi ja Madonna pyyhälsi ohi, hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen :) Biisi alkoi kun Madonnalla oli vielä hyvän matkaa kävelyä korokkeelle. Puheen olettekkin varmasti kaikki katsoneet ja se oli alusta alkaen todella liikuttava. Pelkästään se, että näki ja kuuli Madonnan itkevän, kävi itkettämään itseäkin. Minuutin hiljaisuus oli vaikuttava! Tanssijat olivat lavan alla sen ajan, eivätkä tajunneet aluksi, että Madonna oli pyytänyt minuutin hiljaisuutta. Koko arena oli hiljaa, mutta tanssijat puhuivat ja nauroivat. Se kuului tietysti vain meille eturivissä oleville. Onneksi joku siellä tajusi, että arenahan on ihan hiljaa ja sanoi muille että nyt hiljaa. Puheen jälkeen tuntui, kuin häneltä olisi kivi lähtenyt sydämeltä ja loppukonsertti meni rennommin. Olin todella tyytyväinen paikkaani, siitä näki molempiin suuntiin ja Madonna oli niin monta kertaa edessämme ja sain katsoa silmiin (tosin aluksi hän vaikutti jotenkin poissaolevalta ja hajamieliseltä - ymmärrettävistä syistä. Luulenpa, että häntäkin mietitytti, mitä jos iskevät tänne). Tanssijat ovat aivan omaa luokkaansa! Meksikolaisosuudessa kolme upeaa tanssijaa oli aivan silmieni edessä ja katsoin haltioituneena Marvinia, jolta sain pari kertaa ihanan hymyn.
Rakastan tätä kiertuetta! Se on täynnä lämpöä, aivan toisella tasolla kuin kaksi edellistä kiertuetta (ok, en ole ikinä niistä tykännyt ja tiedän, että niilläkin on faninsa).
En ottanut kuin pari kuvaa, koska en raaskinut. Halusin vain nauttia! Olin niin lähellä Madonnaa, etten todellakaan halunnut laittaa kameraa siihen väliin. Ajattelin kuten Marko tuossa edellä, että netistä kyllä löytyy matskua.
Vielä pari keikkaa jäljellä, ja seuraavaksi näen keikan istumapaikalta.