No tässähän on hyvä topic. Tällä hetkellä luen Torey Haydenin kirjoittamaa kirjaa nimeltä Pöllöpoika. Suomennettuna tuo kirjan nimi on vähän tyhmä, se on englanniksi 'The Very Worst Thing'. Tykkään kauheesti noista Haydenin kirjoista. Paras kirja Haydenilta on mun mielestä 'Hiljaisuuden Lapset'.
Sellainen kirja kuin 'Pimeän Poika' on todella hyvä. Se on tositarinaan perustuva kirja, sen on kirjoittanut David Pelzer. Muistan, että se oli välillä aika järkyttävää luettavaa. Se kirja nimittäin kertoo Davidin lapsuudesta, kun hänen äitinsä pahoinpiteli tätä, kun poika oli pieni.
Sit täytyy vielä mainita se kirja nimeltä 'Nancy', englanniksi 'And I Don't Want To Live This Life'. Ehdottomasti yksi parhaimpia kirjoja koko maailmassa.
Ja sit Priscilla Presleyn kirjoittama kirja on tosi hyvä. Se on omistettu Lisa Marielle. Tahtoisin ostaa sen omaksi joskus.
Sarjakuvia en lue, en oo koskaan lukenutkaan. Tykkään ihan kirjoista.
Mira kirjoitti: No tässähän on hyvä topic. Tällä hetkellä luen Torey Haydenin kirjoittamaa kirjaa nimeltä Pöllöpoika.
Eikö tämä muuten ole sama kirjoittaja jolla oli se Tiikerilapsi (tms.)? Hyvä kirja oli nimittäin sekin ja kertoi myös melkolailla häiriintyneestä lapsesta.
Mä olen nyt aloittanut Paholainen pukeutuu Pradaan-kirjan lukemisen. Vaikuttaa mielenkiiintoiselta. Arvioin sen kokonaisuudessaan, kun olen saanut luettua.
__________________
She's had enough, she says the end, but she'll come back,she knows it then, A chance to start it all again, Till death do us part
Luin tuossa muutaman muun ohessa islantilaisen Sjónin Skugga-Baldur kirjan. Kyseinen kirjailija on tehnyt muun muassa sanoituksia Björkille ja musiikkia elokuvaan Dancer in the Dark. Kirjakin on saanut Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon 2005.
Kertomus oli seikkailu Islannin lumikentillä, jossa sekoittui paljon mytologiaa tarinaan eikä se ollut yhtään niin sekava kuin olisi voinut olettaa, ottaen huomioon tuon Björk taustan... Ihana kirja sinänsä, mutta kauhean lyhyt. Vain 120 sivua ja usealla sivulla vaan muutama rivi tekstiä...olisin halunnut kirjan kestävän kauemmin. Mutta varsinkin jos Islannista pitää. tai Björkistä Ja kaunis kansi, lintuineen.
Tällä hetkellä suosikkikirjojani ovat: Juha Itkonen: Anna minun rakastaa enemmän ja Myöhempien aikojen pyhiä. (Todella lahjakas kirjoittaja, on jo kielensä takia nautittavaa luettavaa.) Imre Kertesz: Kohtalottomuus (omaelämäkerrallinen romaani, joka kertoo keskitysleireistä aivan omalla tavalla. Lukukokemuksena ainutlaatuinen. Ei kuitenkaan heikkohermoisille.) Michael Cunningham: Tunnit (Yhdistää todella hienosti kolme eri aikakaudella elävää naista. Sävyltään kaunis romaani. Suosittelen niille, jotka pitivät samannimisestä elokuvasta.)
Ja olen lukenut myös paljon Coelhon kirjoja ja niitäkin voin suositella. Ei kirjallisesti ole mikään nero, mutta muutamat viisaukset ja oivallukset ovat niiden kirjojen ydin. On tullut luettua myös tuo Paholainen pukeutuu Pradaan, hömppäkirjana ihan kiva, tosin itse ajattelin, että se kirjailija on hiukan naiivi. Se tuntui enemmän romaanilta, joka keskittyi haukkumaan työnantajaansa ja mun sympatiat oli ehkä enemmän jopa pomon puolella. Saattaa johtua myös siitä elokuvasta, että koin sen noin. Oliko kellään muulla samaa tunnetta?
sweetie kirjoitti: On tullut luettua myös tuo Paholainen pukeutuu Pradaan, hömppäkirjana ihan kiva, tosin itse ajattelin, että se kirjailija on hiukan naiivi. Se tuntui enemmän romaanilta, joka keskittyi haukkumaan työnantajaansa ja mun sympatiat oli ehkä enemmän jopa pomon puolella. Saattaa johtua myös siitä elokuvasta, että koin sen noin. Oliko kellään muulla samaa tunnetta?
Mä luin vaan kirjan, mutta olen ihan samaa mieltä että naiivilta vaikutti kirjailija. Paitsi että ihan odotettavissahan se varmaan on kun kirjoittaja ei ole mikään ammattilainen. Toimittajan koulutuksella ei lähdetä kuitenkaan romaania kirjoittamaan...mutta ehkä tuonkin kirjan anti on muualla kuin ammattimaisuudessa. Viihteessä tai näin... Ja minun sympatiat ehdottomasti oli työnantajan puolella, koska itse pidän paljon Anna Wintourista Että kuten romaanissakin todettiin, niin Anna kuitenkin tekee kovaa työtä ja on journalistinen nero, vaikkakin luonteeltaan ehkä hieman hankala olisikin.
Edit: Joo siis ja viimeksi luettu teos Jennifer Saginorin Playground, eli melkoisen mielenkiintoinen kuvaus Playboy Mansionista ja siellä vietetystä lapsuudesta 70-80 -luvuilla.
Minä luin viimeeksi Fred Vargasin Ei takkaa, ei tupaa. Kiva ja vähän erilainen ranskalainen dekkari. Herralta on vain muutamia kirjoja suomennettu, joten pitänee etsiä seuraavaksi alkuperäiskielisiä kirjoja, niin pääsen petraamaan vähän ranskaani joka on päässyt vähän ruostumaan..
Tällä hetkellä luen kirjaa Kansakunnan sijaiskärsijät: sotasyyllisyys uudelleen arvioituna (Lasse Lehtinen, Hannu Rautkallio). Ei mitään viihteellistä luettavaa, mutta erittäin kiinnostavaa kyllä.
Itsessäni on vähän kirjallisuuselitistin vikaa, sillä en lue oikeastaan koskaan ns. hömppäkirjallisuutta. Viimeksi taisin saada luettua J.D Salingerin Siepparin ruispellossa. Olin lopulta kirjaan vähän pettynyt enkä oikeasti käsitä sen klassikkostatusta. Nyt viime kuukausi onkin tullut luettua vain pääsykoekirjoja, jotka ovat kyllä sinällään olleet ihan mielenkiintoisia.
desire kirjoitti: Viimeksi taisin saada luettua J.D Salingerin Siepparin ruispellossa. Olin lopulta kirjaan vähän pettynyt enkä oikeasti käsitä sen klassikkostatusta.
Minä yritin kyseisestä opuksesta tehdä lukiossa jonkunlaista esitelmää, mutta päädyin ihan samaan tulokseen että mikä ihme tässä kirjassa on niin erikoista?! Silloin kyllä ajattelin että vika on minussa Hyvä että joku muukin on samaa mieltä...!
Juuri nyt luen Marianne Fredrikssonin Simon-romaania ja tästä saattaa hyvinkin kehkeytyä omia suosikkejani. Romaanissa on jotain elämän rehellistä raakuutta ja hellyyttä. Harvoin saa romaani tuntemaan tunteita niin laidasta laitaan.
Mulla on taas "jännää" luettavaa. Taidan olla aika kuiva tyyppi.
- Urho Kekkosen päiväkirjat 4 - Vallankumouksen aave (Vasemmisto, Beljakov ja Kekkonen 1970) - Olimme joukko vieras vaan (Venäjänsuomalaiset vainonuhrit Neuvostoliitossa 1930-luvun alusta 1950-luvun alkuun) - J. K. Paasikivi (Valtiomiehen elämäntyö 3 1939-1944) - Paasikiven päiväkirjat 1944-1956 - Tsernobylista nousee rukous